Maija Gellin

Sovittelu tuo kouluun sosiaalista oppimista

Sovittelu kouluissa on restoratiivinen menetelmä, jossa toteutuu oppilaan kuulluksi tuleminen. Vertaissovittelua käytetään oppilaiden välisten jännitteiden purkamiseen. Sovittelua hoitavat vertaissovittelijat eli toiset oppilaat. Joissakin tapauksissa sovitteluun voidaan ottaa mukaan myös koulun henkilökuntaa ja huoltajia. Koulujen muita restoratiivisia menetelmiä ovat puhepiirit (circles) ja suurpiirit (conferencing), joiden tavoitteena on konflikteja ennaltaehkäisevästi rakentaa yhteisön turvallista ilmapiiriä ja pitää sitä yllä.

Suomen sovittelufoorumi ry:n (SSF) VERSO-hankkeen sovittelukoulutukset ovat juurruttaneet sovittelutoimintaa päiväkoteihin, peruskouluihin, toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin, siviilipalveluskoulutukseen sekä maanpuolustuskoulutukseen. Osassa oppilaitoksista koko toimintakulttuurin perustaksi on otettu restoratiivinen pedagogiikka. Erilaiset arjen häiriöt ymmärretään mahdollisuudeksi sosiaaliseen oppimiseen. Oppilaiden keskustelun, kunnioituksen ja vastuunkantamisen taitoja tuetaan myös opetusmenetelmin.

Sovittelulla ehkäistään syrjäytymistä

Koulujen nykyiset työrauhan turvaamismenetelmät ovat edelleen aikuisjohtoisia, jolloin aikuiset rajaavat oppilaiden omaa osallisuutta. Kun häiriötilanteissa oppilas eristetään omasta sosiaalisesta yhteisöstään tai leimataan hänet kielteiseen rooliin, tehdään karhunpalvelus nuoren sosiaalisen kyvykkyyden kehittymiselle. Erotetun tai leimatun oppilaan paluu omaan ryhmäänsä on usein sangen tuskallista ja pahimmillaan johtaa syrjäytymiseen. Rankaisukeskeinen kulttuuri ei vahvista nuoren vastuunottoa vaan toimii yleisestävyyden periaatteen mukaan. Rangaistuksen pelko ohjaa pysymään erossa ei-toivotusta käyttäytymisestä; opitaan siis välttämään rangaistuksia ja kiinnijäämistä.

Entä jos asiaa katsotaan nuorten arvomaailmasta käsin? Tutkimusyhtiö 15/30 Researchin tutkimuksen (HS 18.8.2012) mukaan nuoret kokevat vastuuntunnon ja sopimuksista kiinnipitämisen tärkeimmiksi arvoiksi. Kaverille annettu lupaus pidetään yli 95 prosentissa vertaissovittelutapauksista. Sovittelu toimii myös ennaltaehkäisevästi, sillä sovitteluun ohjattavien tilanteiden vakavuutta ei määrittele aikuinen vaan oppilas itse. Kun syntyy mielipahaa, sovitteluun saa mennä kohtaamaan vertaisensa ja sopia siitä, miten jatkossa eletään toista loukkaamatta. Ketään ei leimata syylliseksi tai uhriksi vaan keskitytään korjaamaan rikkoutunut toverisuhde. Lupaus syntyy osapuolten kesken eikä auktoriteetille, jolloin sopimus myös halutaan pitää. Opitaan kohtaamaan, kuuntelemaan, ymmärtämään toista ja ottamaan vastuuta omasta käyttäytymisestä.

Sovittelu nivoo kasvatusyhteisöt yleiseen konfliktinhallintaan

Koulujen työrauhan turvaamiseksi on tehty ehdotus muutokseksi perusopetuslakiin. Sovittelu mainitaan, mutta valitettavasti väärässä kontekstissa, sillä ehdotuksen mukaan sovittelussa sovittaisiin rangaistusten täytäntöönpanosta. Tällöin ei ole kyse suoranaisesti sovittelusta. Toisaalta ehdotus sovittelusta on erinomainen, kun vain hiotaan prosessi vastaamaan yhteiskunnassamme käytössä olevia lakisääteisiä sovittelumenettelyjä ja ennen kaikkea kouluissa jo toteutettavaa sovittelua.

Sovittelu on sekä kansalaistaito että kansalaisten oikeus. Tavoitteena on nyt tuoda sovittelutaitoja myös vapaa-ajan harrastusten ohjaajille ja siirtää koulujen vertaissovittelijanuorten osaaminen käyttöön laajemmin. RAY:n ja OKM:n rahoituksen turvin toteutuva VERSO-hanke vahvistaa sovittelun hyödyntämistä kaikissa lasten ja nuorten lähiyhteisöissä koko valtakunnan alueella. Lapset ja nuoret ovat merkittäviä oman sosiaalisen yhteisönsä toimijoita, joiden asiantuntijuutta ei pidä unohtaa.

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä VERSO-hankkeessa. Hän on tohtorikoulutettava, KM, yhteisöpedagogi ja sovittelija sekä European Council for Juvenile Justice (ECJJ) Suomen edustaja.

www.sovittelu.com/vertaissovittelu

 
Julkaistu 28.9.2012