Heidi Haapanen

Sovittelu sopii nuorten asioihin

Nuorten asioiden sovittelu on jo vuosia ollut monessa sovittelutoimistossa keskeistä, jopa niin, että on soviteltu vain nuorten ja lasten asioita. Vantaan kaupungilla on alusta alkaen ollut mahdollisuus ottaa kaiken ikäisten asioita sovitteluun, mutta lasten ja nuorten asiat ovat etusijalla. Lähes puolet tekijäasiakkaista on alle 21-vuotiaita.

– On tärkeää, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa puututaan lasten ja nuorten rikkomuksiin ja selvitellään niitä, toteaa Vantaan sovittelutoiminnan sovittelujohtaja Terttu Mehtonen.

Sovittelulle ei ole alaikärajaa ja myös alle 15-vuotiaiden asioita voidaan sovitella. Lähtökohtaisesti sovitteluun tulee ensikertaa rikkeen tehneitä nuoria, joilla ei entuudestaan ole lastensuojelutaustaa.

– Olen pitänyt tärkeänä, että alle 12-vuotiaiden asioita hoidettaisiin lähempänä lasten omaa elämänpiiriä mutta tapauksia tulee myös soviteltavaksi. Yksi kriteeri sovitteluun voi olla, että teko on ollut vakava tai aiheuttanut aineellista vahinkoa.

Viime vuosina yhteistyö sovittelutoimiston ja lastensuojelun kanssa on ollut tiivistä. Kaupungilta tuli oma sosiaalityöntekijä myös poliisiin vuonna 2011. Lastensuojelusta tulee paljon aloitteita, mutta valtaosa edelleen suoraan poliisilta. Yleisimmät sovitteluaiheet ovat näpistys, pahoinpitely, vahingonteko särkemällä tai töhrimällä, ryöstö ja anastus. Sovittelun ulkopuolelle suljetaan vain alaikäiseen kohdistuneet rikokset, esimerkiksi seksuaaliset hyväksikäytöt, joissa uhrilla on erityinen suojan tarve.

Vapaaehtoista sovittelua

Lasten ja nuorten sovittelu vie aikaa. Sovittelutapauksen valmistelu toimistossa vie noin kaksi viikkoa ja sovittelun toteuttaminen noin kuukauden. Alle 18-vuotiaden huoltajilta tarvitaan suostumus sovitteluun ja heidän on pääsääntöisesti oltava myös läsnä. Tavoitteena on, että vanhempi tukee nuorta ottamaan vastuuta teosta. Sovitteluajan löytäminen voi olla haasteellista etenkin, jos kyseessä on isomman ryhmän sovittelu. Pääsääntöisesti asiat hoidetaan yhdellä sovitteluistunnolla edellyttäen, että valmistelut on tehty huolella.

Sovittelussa nuoret pääsevät itse vapaaehtoisesti osallistumaan rikkeensä selvittelyyn ja omalta osaltaan kertomaan, mitä on tapahtunut ja miten tilanteen voisi korjata. Sovittelijat ovat vapaaehtoisia. Kun heitä haastatellaan koulutusta varten, kartoitetaan myös neuvottelutaitoja sekä mielenkiintoa itse työhön sekä nuoriin. Nuoren kohtaaminen on haaste: miten kannustaa nuorta käyttämään omaa ääntään ja luoda turvallinen ympäristö, jotta nuori uskaltaa puhua.

Pyrkimyksenä on, että asianosaiset keskustelevat keskenään. Hätääntyneet vanhemmat saattavat yrittää puhua lapsen puolesta, joten hyvää keskustelunjohtajuutta tarvitaan, jotta vanhempia voidaan rauhoittaa ja lapsi saa tilaa itseilmaisuun. Vaarana on, että sovittelussa käytetty kieli on nuorelle vaikeasti ymmärrettävissä. Lisäksi nuoret ovat usein kärsimättömiä. Kun sovittelun alussa kerrataan oikeusturvan kannalta tärkeät asiat, moni nuori kokee, että asia pitäisi jo selvittää.

Tietoisuutta sovittelusta pyritään välittämään nuorille kouluhenkilökunnan kautta. Monessa Vantaan koulussa on myös vertaissovittelua tarjolla, joten sovittelu toimintatapana on jo tuttu.

Anteeksipyyntöjä ja töitä

Yksi tapa nuorelle pahoitella tekoaan, esimerkiksi näpistystä, on kirjallinen anteeksipyyntö kauppiaalle. Kaupat ovat Mehtosen mukaan olleet melko otettuja anteeksipyynnöistä. Rahalliset vahingonkorvaukset tulevat aiheelliseksi, kun anastettu tavara on kadonnut tai vahingoittunut. Korvausten maksussa nuoret joutuvat usein turvautumaan vanhempien apuun.

Korvaus voi tapahtua myös työnteolla, mutta asia ei aina ole niin yksiselitteinen. Esimerkkinä Mehtonen mainitse graffitien putsauksen, joka on luvanvaraista toimintaa pesunesteiden myrkyllisyyden takia.

Myös kouluissa on pohdittu paljon, mikäli jälki-istunnot voitaisiin korvata työn teolla, mutta työ mielletään siten helposti rangaistukseksi. Ajatuksena ei ole, että työnteko olisi rangaistus vaan mahdollisuus korjata aiheutunut vahinko. Idea on herättänyt paljon ristiriitaista keskustelua.

– Järkevintä olisi, että nuori voisi korjata aiheuttamansa vahingot, mutta nyky-yhteiskunnassa se on melko vaikeaa, Mehtonen toteaa.

 
Julkaistu 28.9.2012
Sivun alkuun |