Marjatta Kaurala

Restoratiivisia käytäntöjä myös Suomen vankiloihin?

Suurin osa restoratiiviseen oikeuteen pohjautuvista ohjelmista toteutuu vankilan ulkopuolella, mutta ohjelmia käytetään maailmalla myös vankiloissa.

Restoratiivisilla ohjelmilla on kuntouttavia tavoitteita ja keskeistä niissä on tekijöiden ja uhrien tai uhrien perheiden ja joskus myös laajemman yhteisön kohtaaminen. Osa ohjelmista kohdistuu vakaviin rikoksiin. Keskiössä voivat olla myös vankien keskinäisten, vangin ja vankilan henkilökunnan tai vangin ja hänen perheensä välisten ristiriitojen sovittelu. Monien maiden vankiloissa järjestetään lisäksi erilaisia restoratiiviseen oikeuteen pohjaavia ryhmätoimintoja.

Ryhmissä herätetään vastuuta ja empatiaa

Vangeille järjestettävissä ryhmissä käsitellään sovittelun mahdollisuuksia, herätetään empatiaa uhreja kohtaan, harjoitellaan vastuun ottamista teoista ja ristiriitojen rauhanomaisia ratkaisukeinoja.

Ryhmien pituus ja kokoonpano vaihtelevat paljon: Ryhmä saattaa kokoontua vain kolme kertaa tai kerran viikossa useiden viikkojen ajan. Tapaamiseen voi osallistua yksi tai useampi uhri. Tämä ei kuitenkaan ole kenenkään ryhmään osallistuvan vangin uhri, mikä mahdollistaa vankien ja uhrien välisen vuoropuhelun. Ryhmässä voi olla myös yhtä monta vankia ja uhria, mutta tässäkin tapauksessa uhrit ovat vain samantyyppisen rikoksen uhreja kuin mitä tuomitut ovat tehneet.

Tutkimusten mukaan uhrin kohtaamisella on merkittävä vaikutus vangin asenteiden ja käyttäytymisen muuttumiseen ja vastuun ottamiseen teoistaan. Myös uhrit kokevat usein hyötyneensä ryhmiin osallistumisesta.

Toiminta maailmalla on laajaa. Esimerkiksi Prison Fellowship -järjestö organisoi vankiryhmiä 27 maassa ja mm. Isossa-Britanniassa ryhmiä pidetään 36 vankilassa.

Myös vakavia väkivaltarikoksia sovitellaan

Rikoksentekijän ja uhrin välistä sovittelua vankilassa tehdään laajimmin Belgiassa. Toiminta alkoi vuonna 1998 ja kolmen vuoden kokeilun jälkeen toiminta laajeni kaikkiin maan vankiloihin. Belgiassa rikoksentekijän ja uhrin (tai uhrin omaisten) välinen sovittelu on mahdollista kaikille vangeille. Siten myös vakavia rikoksia sovitellaan.

Sovittelun toteuttaa vankilan ulkopuolinen sovitteluorganisaatio Suggnome, mutta sovittelut tapahtuvat pääsääntöisesti vankilassa. Belgian jokaisessa vankilassa on sivutoiminen koordinaattori, jonka tehtävänä on restoratiivisten käytäntöjen edistäminen vankilassa ja yhteydenpito vankilan ulkopuolelle.

Sovittelu ei yleensä vaikuta tuomioon, koska se tapahtuu vuosien kuluttua rikoksesta. Vakavissa rikoksissa sovittelu on psykososiaalinen traumanpurkuprosessi, jossa tapahtunutta voidaan käsitellä turvallisissa olosuhteissa koulutetun sovittelijan välityksellä. Sovittelun prosessi voi olla pitkä ja sen aikana sovittelija saattaa tavata osapuolia useita kertoja erikseen ja välittää viestejä ennen mahdollista yhteistä tapaamista.

Miksi sovittelua pitäisi tehdä vakavissa rikoksissa? Vakavien rikosten traumatisoivat vaikutukset voivat olla huomattavasti vaikeampia kuin lievemmissä rikoksissa. Sovitteluprosessi tarjoaa mahdollisuuden lieventää rikoksen ja sen seurausten vaikutuksia sekä uhrille että rikoksentekijälle.

Tekijä saa mahdollisuuden kohdata tekojensa seuraukset, antaa vastauksia uhrin kysymyksiin, pyytää anteeksi ja hyvittää tekoaan. Uhrille prosessi tarjoaa mahdollisuuden saada vastauksia ja kertoa siitä, mitä rikos on aiheuttanut hänelle ja hänen läheisilleen.

Kaikki aloitetut sovitteluprosessit eivät johda osapuolten tapaamiseen. Kumpikin osapuoli voi halutessaan keskeyttää prosessin. Vuosina 2002–2010 Belgiassa vakavien rikosten sovitteluun tuli 630 pyyntöä. Yli 340 sovitteluprosessia aloitettiin ja näissä tapahtui 84 uhrin ja rikoksentekijän välistä kohtaamista. Sovittelussa oli mm. 108 murhaa tai tappoa ja 11 seksuaalirikosta.

Yhdysvalloissa vakavia rikoksia on soviteltu jo 1990-luvulta lähtien ja tällä hetkellä sovittelua tehdään 24 osavaltiossa. Yhdysvalloissa sovittelu alkaa aina uhrin aloitteesta.

Myös Kanadassa vakavia rikoksia on soviteltu vuodesta 1989 lähtien. Sovittelun palveluja saa kaikissa vankiloissa. Toiminnasta vastaa 15 sovittelijan ryhmä, joka matkustaa ympäri maata.

Norjassa vakavien rikosten sovittelua kokeiltiin kahdessa hankkeessa 2000-luvulla. Sovitteluun ei kuitenkaan saatu tarpeeksi tapauksia ja siksi sovittelutoimintaa vankiloissa alettiin suunnata vankien ja heidän perheidensä tai vankien ja viranomaisten välisiin ristiriitatilanteisiin.

Vankilan sisäisiä ristiriitojakin voidaan sovitella

EU-rahoitteinen MEREPS-hanke (Mediation and Restorative Justice in Prison Settings, 2008–2011) toi restoratiivisia käytäntöjä kahteen Unkarin vankilaan. Hankkeessa selvitettiin vankiloiden henkilökunnan ja vankien asenteita ja halukkuutta restoratiivisen oikeuden toimintoihin.

Vangeille järjestettiin restoratiivisia ryhmiä ja kokeiltiin sovittelun metodeja mm. vankien keskinäisten ja vankien ja henkilökunnan välisten ristiriitojen selvittelyssä. Hankkeeseen sisältyi runsaasti koulutusta sekä vankiloiden henkilökunnalle että vangeille.

Merkittävänä tuloksena oli mm. kurinpitorangaistusten voimakas väheneminen kokeiluvankiloissa. Myös vankien ja heidän perheidensä välisiin ristiriitoihin löydettiin ratkaisuja sovittelun kautta.

Unkarissa restoratiivisen oikeuden toimintoja todennäköisesti laajennetaan jatkossa kaikkiin vankiloihin ja toiveena on myös sovittelu vakavissa rikoksissa, mikä vaatii lakimuutoksen.

Haasteita

Restoratiivisen oikeuden toimintatavat perustuvat demokraattisiin arvoihin ja osapuolten yhteistoimintaan. Toimintojen vieminen vankiloihin on kohdannut kaikkialla haasteita, jotka liittyvät vankiloiden toimintakulttuuriin ja autoratiivisiin toimintatapoihin sekä henkilökunnan ja vankien informointiin.

Rikoksentekijän ja uhrin välisessä sovittelussa haasteina ovat mm. vankien ja uhrien motivointi, uhrien tavoittaminen sekä oikean ajankohdan löytyminen sovittelulle. Jotta uudet toimintatavat voivat saada jalansijaa, tarvitaan paljon koulutusta, tietoa sekä tutkimuksiin ja muualta saatuihin kokemuksiin perustuvien hyötyjen esiintuomista.

Suomen vankiloissa ei ole käytössä restoratiiviseen oikeuteen pohjautuvia toimintoja. Tuomion jälkeen tapahtuvaa vakavien rikoksien sovittelua ei ole kokeiltu. Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen mukaan sovittelua tulisi tarjota halukkaille läpi rikosoikeusprosessin.

Kriminaalihuollon tukisäätiö on hakenut rahoitusta hankkeelle, jossa kokeillaan restoratiivisen oikeuden ryhmätoimintoja vangeille sekä tarjotaan sovittelun mahdollisuutta uhrin ja rikoksentekijän (tai omaisten) välillä vakavissa rikoksissa. Lisäksi selvitettäisiin tarvetta vankien ja heidän perheidensä välisten ristiriitojen sovittelulle.

Kirjoittaja on Kriminaalihuollon tukisäätiön asiamiessosiaalityöntekijä. Hänen tekemänsä selvitys "Restoratiivisen oikeuden kehittäminen vakavissa rikoksissa – erityisesti vankilakontekstissa" ilmestyi Kriminaalihuollon tukisäätiön monisteita
-sarjassa (4/2011). Selvityksen on rahoittanut oikeusministeriö.

 
Julkaistu 28.9.2012