Parempi viranomaisyhteistyö saattaisi estää perhesurmia

Tuoreen perhesurmaselvityksen mukaan osa surmista olisi ehkä ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti ja perheen ongelmiin olisi tartuttu ajoissa. Viranomaiset olivat ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen perheen tilanteen kartoitus ja auttaminen olivat usein jääneet kesken. Viranomaisyhteistyö on joskus ollut asiakkaan siirtämistä toiselle viranomaiselle eikä ole ollut seurantaa siitä, miten käsittely on edennyt. Viranomaiset eivät aina ole olleet tietoisia muiden toimista ja asiakas on voinut kokea peräkkäiset viranomaistoimet jopa kiusaamisena.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän tilaamassa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamassa selvityksessä käytiin läpi perhesurmat, oman lapsen surmat ja vastasyntyneiden surmat 1.1.2003-31.1.2012. Tapauksia oli yhteensä 35 ja niissä kuoli 55 henkilöä, joista 7 puolisoita ja 48 surmaajan lapsia.

Selvityksen mukaan perhesurmaan ajautuneet ovat yleensä vihjailleet teostaan etukäteen esimerkiksi etsimällä tietoa internetistä tai jättämällä itsemurhaviestejä näkyville. Myös väkivaltaista käytöstä tai väkivallalla uhkailua esiintyi yleisesti. Perheet olivat olleet yhteyksissä viranomaisiin, mutta oikeanlaista apua ongelmiin ei saatu. Monet surmaajat kärsivät mielenterveysongelmista. Taustalla oli taloudellisia vaikeuksia ja parisuhteen ongelmia sekä eroaikeita. Perhesurmat olivat lähes aina isän tekemiä.

Vastasyntyneitä surmanneet olivat kaikki naisia, joista puolet alle 25-vuotiaita. He olivat harvoin olleet yhteydessä poliisin tai sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Näiden tapausten ennalta ehkäisemiseksi ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekeminen on lähes ainoa keino.

Muut oman lapsensa surmanneet eivät ole yhtä yhtenäinen ryhmä. Taustoista nousee esiin kaksi motiivia luonnehtivaa piirrettä: 1) pari on ollut eroamassa tai toinen puoliso oli uhannut erolla ja tekijä surmasi lapset kostoksi tai 2) vanhemmalla oli vakavat mielenterveyden ongelmia tai pitkäkestoinen masennus. Puolessa tapauksista tekijällä oli kontakti mielenterveyspalveluihin ennen tekoa. Kontakteja muihin viranomaisiin ja auttaviin tahoihin oli kaikissa tapauksissa. Oman lapsensa surmanneista seitsemän oli naisia ja viisi miehiä.

Jatkotoimia käynnistymässä

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti syyskuussa käynnistää useita toimenpiteitä. Viranomaisten ohjauksen ja koulutuksen avulla varmistetaan, että lapsen etu tulee huomioitua aikuisille suunnatuissa palveluissa. Ministerit päättivät myös, että avio- ja avoerotilanteissa väkivallan uhkaa arvioiva työkalu tulee ottaa käyttöön koko maassa.

Perheen kokonaistilanteen arviointia edistäisi, jos lastensuojeluilmoituksen tehnyt viranomainen saisi tiedon siitä, onko ilmoitus johtanut toimenpiteisiin vai ei. Ministeriryhmä päätti selvittää mahdollisuudet tehdä tällainen lisäys lastensuojelulakiin. Viranomaisohjeistuksen ja -koulutuksen parantamiselle pyritään varmistamaan, että viranomaiset tekevät lastensuojeluilmoituksia ja ennakollisia lastensuojeluilmoituksia sekä rikosilmoituksia aina lain niin vaatiessa. Lisäksi selvitetään, tulisiko lääkäreille lisätä velvollisuus tehdä rikosilmoitus poliisille myös silloin, kun he epäilevät lapseen kohdistunutta väkivaltaa.

Ministeriryhmä päätti myös selvittää mahdollisuuksia perustaa kansalaisille matalan kynnyksen palvelu, johon voidaan tehdä väkivallan uhkaa koskevia ilmoituksia silloin, kun asiassa ei haluta tehdä lastensuojeluilmoitusta tai muuta ilmoitusta viranomaisille. Palvelu voisi toimia esimerkiksi netissä. -RK

Perhesurmaselvitys osoitteessa www.intermin.fi/julkaisu/352012

 
Julkaistu 28.9.2012