Pia Slögs

Lähisuhdeväkivallan sovittelu käytännössä

Kirjoituksessa kuvataan lähisuhdeväkivallan sovitteluprosessin etenemistä käytännönläheisesti – sovittelualoitteen saapumisesta ja soveltuvuusarvioinnista siihen mitä ja miten sovitellaan.

Lähisuhdeväkivalta-käsitteen alle mahtuu monenlaisia tapauksia, ei pelkästään parisuhteessa tapahtunutta miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa. Lähisuhdeväkivaltaa sisältävistä sovittelualoitteista kuitenkin suurin osa on parisuhdeväkivaltaa. Sovittelussa olemme käsitelleet tapauksia, joissa asianosaiset ovat joko avo- tai avioliitossa, seurustelevat, ovat eroamassa tai eronneet. Mutta myös esimerkiksi teini-ikäisen ja huoltajan, sisarusten, appivanhempien ja miniän välistä väkivaltaa sisältäviä rikoksia on käsitelty sovittelussa. Rikoksesta epäillyn asemassa on sovittelussa ollut sekä naisia että miehiä, alaikäisiä ja täysi-ikäisiä. Usein tapauksissa on esiintynyt molemminpuolista väkivaltaa. Sovitteluun tulleet rikokset ovat lähes aina olleet rikosnimikkeiltään pahoinpitelyjä tai lieviä pahoinpitelyjä.

Miksi lähisuhdeväkivaltaa sovitellaan?

Sovittelun tarkoitus on auttaa asianosaisia itse pohtimaan sitä, miten he haluavat korjata ja parantaa omaa tilannettaan. Sovittelijoiden tehtävä on kuunnella ja huolehtia siitä, että asianosaiset myös kuuntelevat toisiaan. Koska sovittelu on lyhytkestoinen prosessi, tilanne ei useinkaan ole sellainen, että asianosaisten tilanne korjaantuu sovittelussa kokonaan. Sovittelu toimiikin monesti asianosaisten omien ajatus- ja tunneprosessien käynnistäjänä, avun piiriin hakeutumisen innoittajana. Pääpainopiste on lähes aina tunteiden käsittelyssä, kommunikaation palauttamisessa sekä sosiaalisten suhteiden korjaamisessa. Mikäli parilla on alaikäisiä lapsia, sovittelussa pyritään nostamaan myös heidän asemansa aikuisten tietoisuuteen ja keskusteluun.

Sovitteluun soveltuvuuden arviointi

Sovittelualoitteen saavuttua joko poliisi- tai syyttäjäviranomaiselta sovittelutoiminnan vastuuhenkilö perehtyy esitutkintamateriaaliin ja tekee useimmiten tämän pohjalta ratkaisun asian soveltuvuudesta sovitteluun. Tukea ratkaisun tekemiseen löytyy lakivaliokunnan mietinnöstä 13/2005 vp, jossa asiasta on todettu mm. että "sovittelulle ei ole edellytyksiä esimerkiksi silloin, jos tekijä käyttää hyväkseen uhrin suojatonta asemaa niin, että uhri pelkää häntä. Tapauksia joissa väkivalta on suhteessa toistuvaa tai tekijä suhtautuu myönteisesti väkivallan käyttöön ristiriitojen ratkaisemiseksi, ei valiokunnan mielestä tulisi sovitella". Toisaalta mietinnössä mainitaan, että "sovittelu voi tarjota varteenotettavan keinon perhesuhteen tai muun lähisuhteen korjaamiseksi etenkin niissä tilanteissa joissa tekijä tunnustaa menetelleensä väärin ja aidosti katuu tekoaan". Soveltuvuusarvioinnissa on myös huomioitava esimerkiksi tekijän pyrkimys poistaa rikoksensa vaikutuksia sekä rikoksen tekemiseen johtanut tilanne.

Ensikertainen tai satunnaisesti toistunut väkivalta saattaa soveltua hyvin soviteltavaksi. Satunnaisesti toistuvalla väkivallalla en tarkoita jatkuvasti toistuvaa tai terrorisoivaa väkivaltaa vaan pitkällä aikavälillä harvoin esiintynyttä, vaikkapa kerran aikaisemmin vuosi sitten. Edellytyksenä on, että tekijä on valmis kantamaan vastuun teostaan sekä haluaa aidosti hyvittää uhrin haitat. Molemmilla asianosaisilla, mutta varsinkin uhrilla, on usein suuri tarve tulla kuulluksi. Sovittelutoiminnan vastuuhenkilö tekee aina tapauskohtaisen arvioinnin sekä päättää asian soveltumisesta sovitteluun.

Yhteydenotto asianosaisiin

Jos soveltuvuuden arviointi on hankala pelkästään kirjallisen aineiston varassa, voidaan asianosaiset tavata henkilökohtaisesti. Jos asian on todettu soveltuvan sovitteluun kirjallisen aineiston pohjalta, lähetetään asianosaisille kirjallinen tieto aloitteen saapumisesta sekä tietoa sovittelusta.

Asianosaisia pyydetään ottamaan yhteyttä sovittelutoimistoon puhelimitse, jolloin sovittelun ohjaaja selvittää asianosaisille heidän asemansa sovittelussa sekä sen että osallistuminen on vapaaehtoista. Sovittelun ohjaaja ohjaa tarvittaessa esimerkiksi oikeusaputoimiston tai auttavien tahojen palveluihin. Asianosainen voi ottaa mukaansa sovitteluun tukihenkilön, joka voi olla joko koulutettu ulkopuolinen tukihenkilö tai ystävä tai perheenjäsen. Tarvittaessa annetaan aikaa harkita osallistumista sovitteluun.

Mikäli asia soveltuu soviteltavaksi, asianosaiset ymmärtävät sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen sekä suostuvat sovitteluun vapaaehtoisesti, etenee asia vapaaehtoisille sovittelijoille.

Sovittelun kulku

Sovittelutoimisto valitsee sopivan sovittelijaparin. Valinnassa huomioidaan mm. sovittelijoiden koulutus, kokemus sekä henkilökohtaiset ominaisuudet.

Sovittelijat tapaavat asianosaisia, lähes poikkeuksetta, ensin erillistapaamisissa. Niissä keskustellaan mm. nykytilanteesta, väkivallan tekoon johtaneista tapahtumista, tunteista ja ratkaisutoiveista. Tapaamisessa luodaan keskusteluyhteys ja luottamus sekä realistiset odotukset sovittelusta. Tapaamisten tulee tapahtua rauhallisesti ja kiireettömästi. Asianosaisia tuetaan ajattelemaan omia toiveitaan ja sitä minkä pitäisi muuttua tai mistä pitäisi keskustella, jotta väkivallalta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Asianosaisten toiveet ratkaisusta voivat vaihdella suuresti, riippuen siitä minkälaisesta lähisuhteesta on kyse. Jos kyse on puolisoista, vaikuttaa suuresti se, ovatko he aikeissa jatkaa yhdessä vai ovatko eroamassa.

Erillistapaamisen jälkeen on mahdollista keskeyttää sovittelu, joko asianosaisen niin halutessa tai sovittelutoiminnan vastuuhenkilön päätöksellä sovittelijoiden esityksestä. Sovittelijat esittävät keskeyttämistä, mikäli havaitsevat painostusta tai pelkoa. Myös tekijän kykenemättömyys vastuun ottamiseen voi johtaa siihen, että sovittelu päätetään keskeyttää.

Erillistapaamisten jälkeen järjestetään yhteinen sovittelutapaaminen, tarvittaessa useampikin. Jos asianosaiset haluavat sopia hyvityksestä tai muista toimenpiteistä, he voivat näin tehdä. Mikäli kyseessä on pariskunta joka aikoo jatkaa yhdessäoloa, on melko tavallista että sovitaan ammattimaisen avun piiriin hakeutumisesta. Sopimus voi myös pitää sisällään sovittuja toimintatapoja niihin tilanteisiin, jotka aikaisemmin ovat johtaneet konflikteihin. Suurimmassa osassa tapauksia sovittelutoimisto seuraa sopimusten toteutumista. Seuranta tapahtuu joko puhelimitse tai henkilökohtaisessa tapaamisessa.

Sovittelun päätyttyä sovittelutoimisto ilmoittaa lopputuloksesta aloitteen tehneelle poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle. Myös sopimuksen seurannan tuloksesta ilmoitetaan aloitteentekijälle. Syyttäjä voi ottaa sovittelun ja sen mahdollisen tuloksen huomioon syyteharkinnassaan.

Lopuksi

Todettakoon, että lähisuhdeväkivallan sovitteluprosessi käynnistyy harvemmin kuin muiden sovittelualoitteiden ja nämä sovittelut myös keskeytyvät useammin kuin muut. Pelkästään erillistapaamiseen osallistuminen voi antaa asianosaiselle hänen kaipaamansa keskustelun, mahdollisuuden tuulettaa tunteitaan ja pohtia vaihtoehtojaan jonkun kanssa. Sovittelu tai erillistapaaminen voi myös antaa uusia näkökulmia omaan tilanteeseen. Sovittelutoimiston tulee huolehtia siitä, että asianosaisilla on tarpeeksi aikaa harkita osallistumistaan, sitä mitä he haluavat ja tarvitsevatko he muuta tukea tilanteensa ratkaisemiseksi. Sovittelulla on onnistumisen edellytykset, jos molemmat asianosaiset ovat motivoituneita avoimeen, aitoon keskusteluun.

Kirjoittaja on sovittelujohtaja Länsi-Uudenmaan sovittelutoimistossa.

Otteita lähisuhdeväkivallan sovittelutapauksista

  • Mies oli pahoinpidellyt vaimoaan. Sovittelijat tapasivat asianosaiset erikseen. Erillistapaamisten jälkeen sovittelu keskeytettiin sovittelutoimiston päätöksellä, koska mies toi erillistapaamisessa esille sen, että hän syyllisti vaimoaan omasta väkivaltaisuudestaan. Uhrin kokemus erillistapaamisesta oli se, että häntä oli kuunneltu rauhassa ja hän oli tästä tyytyväinen.
  • Lähes täysi-ikäinen lapsi oli pahoinpidellyt huoltajaansa. Sovittelijat tapasivat asianosaiset ensin erikseen ja sen jälkeen yhdessä. Asianosaiset puhuivat ensimmäisen kerran toisilleen tapahtuman jälkeen. Heidän olonsa oli helpottunut, sillä he kykenivät aloittamaan keskinäisen dialogin. He ilmoittivat sovittelijoille sovittelun helpottaneen käräjäkäsittelyn odottamista.
  • Lähes samanikäiset sisarukset olivat pahoinpidelleet toisiaan. Mukana sovittelussa oli myös heidän lähisukulaisensa. Sovittelussa sisarukset saivat selvitettyä sosiaalisiin suhteisiin liittyneet väärinkäsitykset, jotka olivat johtaneet pahoinpitelytilanteeseen. He pystyivät sopimaan ristiriitansa.
  • Mies oli lyönyt vaimoaan kahdesti, kerran ainakin vuotta aiemmin ja toisen kerran sovittelualoitteen mukaisessa asiassa. Asianosaiset olivat eläneet pitkään avioliitossa. Asian katsottiin soveltuvan soviteltavaksi ja sovittelijat tapasivat asianosaisia ensin erikseen ja kahdesti yhdessä. Sovittelussa selvisi, että pahoinpitelyjen taustalla oli vanha, käsittelemätön yhteinen trauma. Asianosaiset olivat tyytyväisiä sovitteluun ja siihen, että he olivat pystyneet aloittamaan asioista keskustelun. He päättivät hakea vielä ammatillista apua keskinäisen kommunikaation parantamiseksi. Tapaamisten välillä oli havaittavissa selvä ilmapiirin parannus.
  • Nainen oli epäiltynä miesystävänsä törkeästä pahoinpitelystä ja mies hänen pahoinpitelystä. Sovittelijat tapasivat asianosaisia erikseen, jonka jälkeen sovittelu keskeytyi, kun molemmat asianosaiset peruuttivat suostumuksensa. He eivät halunneet keskustella asiasta toistensa kanssa vaan olivat päättäneet erota.
 
Julkaistu 28.9.2012
Sivun alkuun |