Hannu Niemi

Ulkomaalaiset rikoksen tekijöinä ja uhreina

Kansainvälistyminen näkyy rikollisuudessa niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. 1990-luvun alussa esiintyi pelkoa siitä, että uudet rikollisuusuhat kehittyisivät lähes hallitsemattomiksi ongelmiksi. Suomen rikollisuustilanne on kuitenkin eri mittarien perusteella pysynyt kohtuullisen hyvänä ja monessa kohdin muuttunut jopa paremmaksi. Ulkomaalaisten tekemät vakavat rikokset ja siihen usein liittyvä järjestäytynyt rikollisuus ovat enemmän seurausta valtioiden rajat ylittävän liikkumisen rajoitusten poistamisesta kuin pysyvästä maahanmuutosta.

Suomessa asui noin 168 000 ulkomaan kansalaista vuonna 2010, kun heidän määränsä oli 20 vuotta sitten vain noin 26 000. Ulkomaalaisten maahanmuuttajien määrä on nykyisin 3 prosenttia Suomen koko väestöstä. Maahanmuuton syinä ovat olleet sodat, kriisit, Neuvostoliiton hajoaminen ja liikkumista koskeneiden rajoitusten vähentäminen ja poistaminen EU-jäsenmaiden kansalaisilta. Osin samat syyt ovat vaikuttaneet siihen, että Suomessa oleskelee myös enemmän tai vähemmän tilapäisesti muiden maiden kansalaisia. Osa heistä käy esimerkiksi Virosta käsin Suomessa töissä, osa odottaa oleskelulupahakemuksensa käsittelyä, osa on turisteja tai muuten väliaikaisesti Suomessa oleskelevia. Osa maahanmuuttajista tai heidän jälkeläisistään on voinut saada Suomen kansalaisuuden. Kaikkiaan sellaisia ulkomaalaistaustaisia, joiden syntymävaltio on muu kuin Suomi, asui Suomessa noin 248 000 vuonna 2010.

Eniten maahanmuuttajia on tullut Suomeen naapurimaistamme Virosta, Venäjältä ja Ruotsista. Maahanmuuttajista 44 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla vuonna 2010, mikä on 7 prosenttia pääkaupunkiseudun väestöstä.

Seuraavassa tarkastellaan tilastojen ja muiden tietojen valossa paitsi Suomessa pysyvästi asuvien maahanmuuttajien ja tilapäisesti oleskelevien ulkomaalaisten tekemiä rikoksia myös maahanmuuttajien kokemaa rikollisuutta. Maahanmuuttajien ja muiden ulkomaalaisten rikollisuutta tarkastellaan Tilastokeskuksen jaotteluun perustuen erikseen liikennerikosten ja muiden rikosten osalta.

Maahanmuuttajien rikollisuus – kasvussa vai laskussa?

Maahanmuuttajat ovat joko oleskeluluvan saaneita ulkomaan kansalaisia tai Suomen kansalaisuuden saaneita ulkomailla syntyneitä henkilöitä, joilla on pysyvä asuinpaikka Suomessa. Tässä ulkomaalaisiksi maahanmuuttajiksi luetaan kuitenkin vain Suomessa asuvat ulkomaan kansalaiset. Suomen kansalaisuuden saaneita ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia suomalaisia tarkastellaan suomalaisina eli kantaväestöön kuuluvina. Suomen kansalaisuuden saaneista rikoksiin syyllistyneistä ulkomaalaisista on vuosittain noin puolet Ruotsissa syntyneitä ja voikin arvella, että monella heistä on suomalaiset sukujuuret.

Poliisin tietoon tulleissa rikoksissa (pl. liikennerikokset ja -rikkomukset) syylliseksi epäiltyjä maahanmuuttajia oli noin 11 500 henkilöä (4,6 % kaikista epäillyistä). Ulkomaalaisten tekemien rikosten määrä on lisääntynyt noin 50 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana (kuvio 1). Samalla aikavälillä Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä on kuitenkin lisääntynyt tätäkin enemmän eli 70 prosenttia. Maahanmuuttajien tekemäksi epäiltyjen rikosten osuus kaikista epäillyistä on sen sijaan kasvanut vuosikymmenen (2001–2010) alkupuoliskon 3,5–4,0 prosentin tasolta 4,0–4,5 prosentin tasolle jälkipuoliskolla. Maahanmuuttajaväestön osuus on kymmenen vuoden kuluessa kasvanut kahdesta kolmeen prosenttiin.

Kuvio 1. Liikennerikoksiin ja muihin rikoksiin syyllisiksi epäiltyjen maahanmuuttajien (ulkomaan kansalaiset) ja muiden ulkomaalaisten (ei kotipaikkaa Suomessa) määrä vuosina 2001–2010.

Liikennerikoksiin ja liikennerikkomuksiin syylliseksi epäiltyjä maahanmuuttajia oli 15 450 (2,8 % kaikista epäillyistä) vuonna 2010. Liikennerikoksista epäiltyjen maahanmuuttajien määrä on noin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa (kuvio 1). Vuosikymmenen alkupuoliskolla maahanmuuttajaepäiltyjen osuus oli 2,0–2,5 prosenttia kaikista epäillyistä ja jälkipuoliskolla 2,5–3,0 prosenttia.

Maahanmuuttajien väkilukuun suhteutettu rikosmäärä on ollut jonkin verran pienempi kuin 2000-luvun alkupuolella. Suomessa asuvat ulkomaan kansalaiset ovat olleet vuosittain epäiltyinä muista rikoksista kuin liikennerikoksista heidän väestöosuuteensa nähden noin 1,5–2,0 kertaa useammin kuin suomalaiset (kuvio 2). Täsmällisempi kuva heidän tilastoidusta rikollisuudestaan verrattuna suomalaisiin saataisiin vasta, kun epäiltyjä ja väestöryhmiä tarkasteltaisiin ikäryhmittäin ja asuinpaikan mukaan. Rikoksista suhteellisesti suurin osa on nimittäin nuorten ja nuorten aikuisten suurissa asutuskeskuksissa tekemiä rikoksia. Maahanmuuttajaväestö on keskittynyt asumaan suuriin kaupunkeihin ja rikosaktiivisessa iässä olevien miesten suhteellinen osuus on maahanmuuttajilla selvästi suurempi kuin kantasuomalaisilla. Lasten ja nuorten osuuksissa ei ole merkittävää eroa, mutta 25–44-vuotiaiden maahanmuuttajamiesten väestöosuus on noin kaksinkertainen verrattuna kantaväestöön.

Kuvio 2. Liikennerikoksista (RL 23 ja TLL) ja muista rikoksista epäiltyjen suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrä väestön 10 000 asukasta kohti kansalaisuuden mukaan vuosina 2001–2010.

Suurimman rikoksista epäiltyjen ulkomaalaisryhmän muodostivat venäläiset (15 %), virolaiset (15 %) ja somalit (10 %) vuonna 2010. Liikennerikoksiin epäillyistä ulkomaalaisista lähes puolet oli virolaisia (20 %), venäläisiä (18 %) ja ruotsalaisia (6 %).

Väestömäärään suhteutettu epäiltyjen osuus muissa kuin liikennerikoksissa oli vuonna 2010 korkeampi kuin edellä mainituilla kansalaisuusryhmillä esimerkiksi iranilaisilla (21 %), turkkilaisilla (13 %) ja irakilaisilla (12 %). Venäläisillä ja virolaisilla tämä osuus on 6 prosenttia, mikä on jonkun verran enemmän kuin suomalaisilla (4 %).

Liikennerikosten osalta vastaava väestömäärään suhteutettu osuus oli korkein turkkilaisilla (25 %). Venäläisillä ja virolaisilla osuus oli suunnilleen yhtä suuri kuin suomalaisilla (10 %).

Liikennerikosten jälkeen maahanmuuttajat syyllistyvät useimmin varkauksiin ja pahoinpitelyihin. Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat vuodesta toiseen suhteellisesti useimmin epäiltyinä raiskauksista. Viime vuosina tämä osuus on kasvanut niin, että noin joka viides raiskauksesta epäilty on ulkomaalainen. Raiskausrikoksiin syyllistyvien suurta osuutta voidaan pitääkin maahanmuuttajien rikollisuuden selkeänä erityispiirteenä. Muita yhtä vahvoja poikkeamia maahanmuuttajien ja kantaväestön rikollisuudessa ei ole havaittavissa tilastojen perusteella. Suomessa ei ole esimerkiksi sellaisia merkittäviä etnisiä rikollisjengejä kuin muissa Pohjoismaissa. Silti meilläkin esiintyy aika ajoin ulkomaalaistaustaisten nuorten ryöstö- ja väkivaltarikollisuutta, joka usein kohdistuu muihin nuoriin.

Henkirikoksiin epäillyistä maahanmuuttajia oli 3 prosenttia vuosina 2003–2009 (Lehti 2011). Pysyvästi maassa asuvien ulkomaalaisten henkirikostaso oli hieman korkeampi kuin kantaväestön, kun tarkastellaan syyllisten määrää maassa asuvien eri kansallisuuksien mukaan. Tämän lisäksi 0,8 prosenttia epäillyistä Suomen kansalaisista oli maahanmuuttajataustaisia.

Maahanmuuttajien rikollisuuden taustalla on monia syitä

Suuri osa Suomeen muuttaneista ulkomaalaisista on lähtenyt kotimaastaan pakoon sotaa, poliittista ja etnistä vainoa tai hakemaan parempaa elintasoa. Heidän sosiaalinen ja taloudellinen asemansa on huonompi kuin suomalaisten. Kielitaidottomuus ja koulutuksen puute voivat aiheuttaa sopeutumattomuutta suomalaiseen yhteiskuntaan varsinkin työttömyyden aikana, jolloin menestymismahdollisuudet vain kapenevat. Tämä voi puolestaan aiheuttaa eristäytymistä kantaväestöstä ja vastaavasti sitä, että kantaväestö karttaa asumista maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä. Sosiaaliset sidokset ja kontrolli ovat väljentyneet uusissa oloissa. Myös paikallisten tapojen ja sääntöjen tuntemus on ainakin aluksi heikkoa. Sitoutuminen paikallisväestön tapoihin ei yleensä tapahdu käden käänteessä ja toisaalta kotimaassa noudatettuja epävirallisia normeja ei tunneta enää sitoviksi. Näihin asioihin on tietysti mahdollista vaikuttaa kotouttamistoimilla. Ulkomaisten esimerkkien mukaan ongelmallisin joukko koostuu toisen polven paluumuuttajista ja muista maahanmuuttajataustaisista nuorista, jotka ovat olleet myös sosiaaliviranomaisten toimenpiteiden ulottumattomissa.

Kulttuuriset erot ovat näkyneet mm. siinä, että jotkut ulkomaalaisryhmät eivät kunnioita naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta siten kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on tapana. Ulkomaalaiset syyllistyvät suhteellisesti kaikkein useimmin raiskausrikoksiin ja muihin seksuaalirikoksiin.

Maahanmuuttajien korkeat rikosluvut selittyvät monimutkaisten sosiaalisten prosessien kautta. Erilaiset kulttuuriset tavat ja odotukset, sosiaalisten ja taloudellisten menestysmahdollisuuksien heikkous ja maahanmuuttajien osakseen saama vastaanotto vaikuttavat yhdessä lopputulokseen. Merkitystä vailla ei ole myöskään se, miten maahanmuuttajaväestön sosiaalinen asema, ikä- ja sukupuolirakenne sekä perhesuhteet poikkeavat kantaväestöstä. Erään tutkimuksen mukaan maahanmuuttajien rikollisuus ei ole "tuontitavaraa" vaan taustalla on epäonnistunut kotouttaminen, pitkäaikaistyöttömyys, rahan puute, minkä lisäksi monet olivat kokeneet syrjintää sekä arkielämässään että viranomaiskohtaamisissaan (Iivari 2006).

Muiden ulkomaalaisten rikollisuus on lisääntynyt

Kansainvälistyminen näkyy rikollisuudessamme paitsi maahanmuuttajien rikollisuutena myös lisääntyneenä ulkomaalaisten rikollisten toimintana Suomessa. Kansainvälinen rikollisuus vaikuttaa kotimaiseen rikollisuuteen myös esikuvien, toimintamallien ja uusien rikollisten innovaatioiden kautta, jotka leviävät nykyisen tiedonvälityksen avulla nopeasti maasta toiseen ilman suoria kontaktejakin.

Järjestäytyneessä ja vakavassa kansainvälisessä rikollisuudessa etusijalla ovat tähän asti olleet huumerikokset. Taloudellinen rikollisuus kuten rajat ylittävään tavaraliikenteeseen kytkeytyvä rikollisuus ja pimeän työvoiman käyttö ovat tunnettuja ongelmia. Samoin tiedetään, että arvokkaita autoja ja muuta arvotavaraa on varastettu Suomesta tarkoituksena kuljettaa ne kolmansiin maihin. Tällaista toimintaa varten Suomeen on lähetetty taparikollisia, jotka suorittavat rikolliset "keikkansa" ja poistuvat sitten nopeasti maasta. Viime aikoina mediassa on ollut myös tietoja ulkomaalaisten suorittamien asuntomurtojen yleistymisestä. Ruotsissa on esiintynyt myös gangsterityylisiä rahakuljetus- yms. ryöstöjä, jotka Suomessa ovat olleet harvinaisia. Suomessa suurten omaisuuserien ryöstörikollisuus on kohdistunut yleensä pääkaupungissa sijaitseviin kultasepänliikkeisiin. Eräs ulkomailta rantautunut yksittäinen ilmiö on ollut rahapeleihin liittyvät sopupeliepäilyt.

Suomessa satunnaisesti oleskelevien ulkomaalaisten tekemistä rikoksista valtaosa lienee kuitenkin hetken mielijohteesta, suuttumuksesta tai rikostilaisuuden tarjoutuessa tehtyjä rikoksia eli samantyyppisiä kuin kantaväestölläkin. On kuitenkin huomattava, että järjestäytynyt vakava rikollisuus näyttää johtuvan enemmän vapaan liikkuvuuden esteiden poistamisesta kuin esimerkiksi humanitaarisiin syihin perustuvasta maahanmuutosta.

Poliisin tietoon tulleissa rikoksissa (pl. liikennerikokset ja -rikkomukset) syylliseksi epäiltyjä ulkomaalaisia oli noin 16 700 henkilöä (6,7 % kaikista epäillyistä) vuonna 2010. Näiden rikosten määrä on suunnilleen kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ulkomaalaisepäiltyjen osuus kaikista epäillyistä on sen sijaan kasvanut muutaman viime vuoden aikana huomattavasti. Muiden rikoksista epäiltyjen ulkomaalaisten määrä oli vuonna 2010 selvästi suurempi (46 %) kuin maahanmuuttajaepäiltyjen vastaava määrä. Tilanne on muuttunut tältä osin parin viime vuoden aikana (kuvio 1). Aiemmin maahanmuuttajien tekemien rikosten määrät olivat yleensä suurempia kuin muiden ulkomaalaisten tekemien rikosten määrät. Merkittävänä syynä tilastoitujen rikosten määrän viimeaikaiselle kasvulle on romanialaisten tekemien omaisuusrikosten voimakas lisääntyminen.

Tilapäiseksi ajaksi Suomeen saapuneiden henkilöiden vuosittaisista määristä ei ole olemassa tilastotietoja. Osa voi oleskella lisäksi Suomessa pitkiäkin aikoja kerrallaan kuten täällä ulkomailta käsin töissä käyvät ja Romaniasta saapuneet kerjäläiset. Tämän vuoksi ei voida varmasti sanoa, johtuuko rikollisuuden kasvu Suomessa päivittäin tilapäisesti oleskelevien ulkomaalaisten määrän lisääntymisestä, ammattimaisten keikkarikosten lisääntymisestä vai muista syistä.

Liikennerikoksiin ja liikennerikkomuksiin syylliseksi epäiltyjä ulkomaalaisia oli noin 12 300 (2,2 % kaikista epäillyistä) vuonna 2010. Liikennerikoksista epäiltyjen ulkomaalaisten määrä on niin ikään yli kaksinkertaistunut viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana. Ulkomaalaisten osuus näihin rikoksiin epäillyistä ei ole kuitenkaan merkittävästi vuosien mittaan muuttunut. Liikennerikosten määrän kasvun taustalla lienee ennen muuta ylinopeuksien tehostunut valvonta eli automaattinen kameravalvonta sen ohella, että ulkomaalaisia on myös liikenteessä aiempaa enemmän.

Rikoksiin epäiltyjen kansallisuuksien joukosta erottuu selvästi kolme. Venäläiset (23 %) ja virolaiset (23 %) ovat yleisimmin epäiltyinä. Kolmas erottuva ryhmä ovat romanialaiset (12 %). Myös Liettuan kansalaiset (4 %) ovat muita suurempi ryhmä. Liikennerikosten osalta virolaiset (40 %) ja venäläiset (26 %) erottuvat selvästi muita suuremmaksi.

Suomessa tilapäisesti oleskelevien ulkomaalaisten tekemistä rikoksista yleisimpiä ovat liikennerikokset ja varkaudet. Kun tarkastellaan eri rikoslajeihin syyllistyneiden ulkomaalaisepäiltyjen osuutta kaikista kyseiseen rikoslajiin syylliseksi epäillyistä, varkauksiin ja raiskauksiin syyllistyminen on suhteellisesti yleisintä. Sekä varkauksiin että raiskauksiin epäillyistä noin joka kymmenes on ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kotipaikkaa.

Muiden kuin maassa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten tekemiksi epäiltyjä henkirikoksia oli yksi prosentti vuosina 2002-2009. Näihin syyllistyivät oleskelulupahakemuksen hyväksymistä odottavat tai muuten Suomessa käymässä olleet ulkomaalaiset (Lehti 2011).

Järjestäytyneestä kansainvälisestä rikollisuudesta saadaan tietoja vain paljastuneiden yksittäistapausten kautta. Tarkkoja arvioita Suomessa tapahtuvan järjestäytyneen rikollisuuden määrästä ei siten voida tehdä. Suomen kaltainen, verrattain syrjäinen ja harvaan asuttu maa ei sinänsä tarjoa kovin runsaasti kiinnostavia kohteita kansainvälisille rikollisliigoille.

Käsitykset kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan laajuudesta Suomessa menevät osittain ristiin. Osa tutkijoista arvioi, että esimerkiksi huumausainekauppa ja paritustoiminta ovat maassamme täysin virolaisten ja venäläiset ryhmittymien kontrollissa, toisten tutkijoiden arvion mukaan suomalaisten rikollisryhmien asema toiminnassa on laajempaa ja yhteistyösuhteet rajojen yli lähinnä liikesuhdeluonteisia (Leskinen 2003; Junninen 2006).

Ulkomaalaisiin kohdistunut rikollisuus

Ulkomaalaisten tai maahanmuuttajien joutumisesta väkivallan, omaisuusrikosten tai syrjinnän uhriksi Suomessa ei ole juurikaan tilastotietoja. Rikosten kohteeksi joutumista on pyritty selvittämään kysely- ja haastattelututkimusten avulla. Poliisin tietoon tullutta rasististen rikosten kehitystä on myös vuosittain seurattu. EU:n piirissä toteutettiin vuonna 2008 selvitys vähemmistötaustaisten syrjinnästä ja rasististen rikosten kohteeksi joutumisesta EU-alueella (FRA 2009).

Joka kolmas maahanmuuttajien elinolotutkimukseen osallistunut oli kokenut väkivaltaa. Puolet heistä arvioi joutuneensa kokemaan sitä maahanmuuttajataustansa vuoksi (Pohjanpää 2003). Maahanmuuttajien elinolotutkimus osoitti, että neljästä mukana olleesta maahanmuuttajaryhmästä somalialaiset olivat kokeneet eniten väkivaltaa tai sen uhkaa. Myös virolaiset, vietnamilaiset ja venäläiset kokevat useammin väkivaltaa tai sen uhkaa kuin kantaväestö.

Somalialaisilla oli maahanmuuttajaryhmistä myös eniten uhrikokemuksia vuodessa (3,7 kokemusta). Laskettuna väkivaltaa ylipäänsä kokeneista somaleilla ja venäläisillä oli lähes yhtä paljon väkivaltakokemuksia (keskimäärin 8–9 kokemusta vuodessa).

Venäläisillä väkivaltatilanteisiin joutuminen keskittyi nuoriin 20–34-vuotiaisiin, kun taas muilla ulkomaalaisryhmillä kokemukset jakautuivat tasaisemmin eri ikäryhmien kesken. Somalialaisiin kohdistuneet väkivaltatapaukset tapahtuivat lähes aina muualla kuin yksityisasunnossa. Somalialaiset eivät myöskään yleensä tunteneet väkivallan tekijää entuudestaan ja arvelivat väkivallan johtuneen heidän maahanmuuttajataustastaan. Venäläisistä ja virolaisista taas joka viides kertoi viimeisen väkivaltatapauksen sattuneen yksityisasunnossa ja lisäksi 25–30 % kertoi tunteneensa tekijän hyvin. Venäläisistä (33 %) ja virolaisista (42 %) paljon harvempi kuin somalialaisista (91 %) uskoi väkivallan johtuneen maahanmuuttajataustasta. Poliisin tietoon tuli kaikkiaan 30 prosenttia väkivallasta.

Venäläisten ja virolaisten kohtaama väkivalta muistuttaa rakenteeltaan paljolti suomalaisten kokemaa väkivaltaa, jossa merkittävä osa väkivallasta tapahtuu lähiyhteisössä ja todennäköisesti myös perhepiirissä. Somalialaiset eivät sen sijaan ainakaan elinoloja koskevassa tutkimuksessa raportoineet muusta kuin tuntemattomien heihin kohdistamasta väkivallasta.

Maahanmuuttajataustaisten eri kansallisuuksien väestöosuuteen suhteutettu henkirikoskuolleisuus oli hieman suurempi kuin kantaväestöllä vuosina 2002–2009. Henkirikoksen uhreista 2–3 prosenttia oli maassa pysyvästi asuvia ulkomaalaisia. Tämän ohella kuolleista yksi prosentti oli täällä käymässä olevia tai tilapäisesti oleskelevia ulkomaalaisia (Lehti 2011).

Rasistinen rikollisuus

Rasistista rikollisuutta käsittelevien selvitysten (Peutere 2010) mukaan poliisin tietoon tulleiden rasististen rikosten määrä on lisääntynyt. Kuluvan vuoden alkupuolella poliisi on kirjannut rasistisia rikoksia selvästi vähemmän kuin viime vuosina. Rasististen piirteiden kirjaamiskäytännöissä voi esiintyä kuitenkin epäyhtenäisyyttä, mikä heikentää luotettavien johtopäätösten tekemistä.

Aineiston rasistisina pidetyissä 858 rikosilmoituksessa oli yhteensä 1 385 rasistista rikosta vuonna 2009. Rasistisen rikosilmoitusten määrä lisääntyi 14 prosenttia ja rikosten määrä 19 prosenttia vuonna 2009 verrattuna edelliseen vuoteen. Rikosilmoituksissa rasistisia tai muukalaisvihamielisiä piirteitä sisältäneistä rikoksista olivat yleisimpiä eriasteiset pahoinpitelyt (45 % vuonna 2009).

Asukaslukuun suhteutettuna turkkilaiset, iranilaiset, irakilaiset ja somalialaiset joutuvat muita useammin rasististen rikosten kohteeksi. Rasistisen rikoksen kohteeksi joutuvat usein myös romanit ja muut etniseltä taustaltaan suomalaisista poikkeavat. Kansainvälisen kyselytutkimuksen (FRA 2009) perusteella pääkaupunkiseudulla asuvat somalit ilmoittivat joutuneensa tutkituista ryhmistä toiseksi yleisimmin rasistisen rikoksen uhriksi.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.

LÄHTEET
Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA 2009). EU-MIDIS-katsaus. Johdatus EU:n perusoikeusviraston (FRA) EU:n laajuiseen syrjintää koskevaan tutkimukseen. 2009.

Iivari, Juhani. 2006. Tuomittu maahanmuuttaja. Stakes, Tutkimuksia 154. Helsinki.

Junninen, Mika. 2006. Adventurers and Risk-takers. Finnish professional criminals and their organisations in the 1990s cross-border criminality. Helsinki: Heuni.

Lehti, Martti. 2011. Henkirikoskatsaus 2010. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 17.

Leskinen, Jari. 2003. "Organisoitu paritus ja prostituutio Suomessa." Rikostutkimus 2002. Helsinki: Keskusrikospoliisi.

Peutere, Laura. 2010. Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2009. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 88/2010.

Pohjanpää, Kirsti & Paananen, Seppo & Nieminen, Mauri. 2003. Maahanmuuttajien elinolot. Venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002. Tilastokeskus. Elinolot 2003:1. Helsinki.

Rikollisuustilanne 2010: Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki 2011, käsikirjoitus.

 
Julkaistu 23.9.2011