Tuija Kinnunen

Tulkattu oikeuskäsittely onnistuu yhteistyössä

Oikeustulkkaus ei ole oikeudellisesta viestintätilanteesta irrallista, pelkästään kielitaidon varassa tapahtuvaa toimintaa vaan tapahtuu aina yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa. Kirjoitus käsittelee oikeustulkkauksen käytäntöjä, tilannetta ja kehittämistarpeita.

Tutkijana ei toivoisi törmäävänsä oikeusprosessiin, jossa esitutkinnan aikana on käytetty tulkkina ilmoituksen tekijän aviopuolisoa, jonka puutteellisten tulkkaustaitojen vuoksi esitutkinta-asiakirjat eivät ole luotettavia, ja jossa vielä suullisessa oikeuskäsittelyssä työskentelee kokematon tulkki, jonka kanssa tuomarin yhteistyö ei onnistu vakuuttavasti. Kun koko prosessi menee viestinnän näkökulmasta poskelleen, onko ihmisen oikeusturva toteutunut riittävästi? Oikeudenmukainen kohtelu ja oikeusturva toteutuvat usein nimenomaan kielellisessä vuorovaikutuksessa. Ihmisen mahdollisuuteen tulla kuulluksi sillä kielellä, jonka hän parhaiten hallitsee, on kiinnitettävä huomiota entistä pontevammin. Avustajan osaaminen ei voi paikata sitä, että asianosaisen mahdollisuus osallistua omien asioidensa käsittelyyn vähenee oikeustulkkauksen puutteellisen laadun vuoksi. Myös viranomaisella on oikeus tehdä oikeudenmukaisia ja hyvin perusteltuja ratkaisuja monikielisissäkin prosesseissa.

Viestinnässä on monta muuttujaa

Hyvin toimiva oikeustulkkaus on osa hyvin toimivan oikeusprosessin kokonaisuutta. Usein tulkatun oikeusprosessin ongelmat sysätään yksittäisten tulkkien harteille. Monesti päällimmäiseksi ongelmaksi katsotaan tulkkien puutteellinen kielitaito. Ongelma tällaisessa ajattelussa on, että oikeustulkkaus irrotetaan oikeudellisesta viestintätilanteesta irralliseksi, pelkästään kielitaidon varassa tapahtuvaksi toiminnaksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Oikeustulkkaus tapahtuu aina yhteistyössä muiden osapuolten kanssa, eikä vuorovaikutus näin ollen epäonnistu ainoastaan siitä syystä, että tulkki ei hoida omaa osuuttaan mahdollisimman hyvin. Ongelmat saattavat tosiasiassa johtua huonosta töiden suunnittelusta tai esimerkiksi siitä, että tuomari unohtaa kiinnittää huomiota tulkin tarpeeseen hoitaa viestintätehtäväänsä keskittyessään itse kuulemaan asianosaisia.

Oikeustulkkaus ja tulkin ammattitaito

Ammattitaitoinen tulkki mieltää roolinsa, tulkin tehtävän eettiset ulottuvuudet, oikeudet ja velvoitteet sekä pystyy itsenäiseen toimintaan ja tiedonhakuun. Tulkin on tunnettava sitä toimintaympäristöä, jossa hän tehtävänsä hoitaa, esimerkiksi käräjäoikeuden toimintaa ja oikeussaliviestintää sekä sen erilaisia kielellisiä konventioita. Ammattitaidon perusosa-alue on myös se, että tuntee ja hallitsee erilaisia tulkkauksen tekniikoita. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että tulkki osaa hoitaa oikeussalissa tai poliisikuulustelussa viestintää sekä samanaikaisesti puhujan kanssa (simultaaninen kuiskaustulkkaus) että peräkkäisesti puheenvuoro kerrallaan (konsekutiivitulkkaus). Näiden perustulkkaustekniikoiden käyttötilanteet vaihtelevat käsittelyn eri vaiheissa. Edelleen kuitenkin huomio kiinnittyy turhan usein siihen, millä tasolla tulkin kielellinen osaaminen on. Vaikka kielitaito on tehtävän hoitamisen kannalta olennainen, tulkin toiminnan onnistumista määrittävät muut työn osa-alueet huomattavan paljon.

Tulkkaustilanteen onnistuminen edellyttää ennen muuta, että ymmärretään entistä laajemmin, miten monet seikat vaikuttavat tulkattuun viestintään. Koska olosuhteet ovat usein hyvin hankalat, tulkatulta viestinnältä ei aina voi vaatia täydellistä kattavuutta. Vuorovaikutus onnistuu usein riittävästi käyttämällä viestinnällistä luovuutta, jolla luovitaan kielellisten ilmaisuvaikeuksien ohi. Tämä edellyttää tulkilta ja oikeuden puheenjohtajalta kykyä joustavaan viestintään, jossa tietoa haetaan ja tarjotaan monenlaisin kysymyksin ja vastauksin. Pyrkimys kattavaan ja sujuvaan tulkkaukseen on kuitenkin ideaali, joka on syytä pitää mielessä oikeussalissa. Emme voi ajatella, että puheenjohtaja tekisi ratkaisuja osittain tulkatun kertomuksen varassa tai että vieraskielinen asianosainen ei kaiken aikaa ymmärtäisi oikeussalissa meneillään olevaa asian käsittelyä.

Tekemissäni tuomareiden haastatteluissa on usein noussut esiin tarve saada erilaisten kulttuurien ymmärtämiseen liittyvää koulutusta. Kulttuurien välisen viestinnän näkökulmasta tuomareille järjestettävässä täydennyskoulutuksessa onkin kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, miten itse viestintätilanteessa tällaisiin kulttuurisiksi epäiltyihin ongelmiin päästään käsiksi. Tuomareiden on saatava harjoitella keskustelua tulkin välityksellä erilaisissa harjoitustilanteissa. Erityisesti omaa viestintätapaa pitää päästä tarkastelemaan ryhmäkeskusteluissa, koska vuorovaikutus rakentuu aina jossakin tilanteessa. Oman viestinnän analysoiminen ja määrätietoinen kehittäminen on hyödyllistä myös yksikielisen oikeudenkäynnin onnistumisen kannalta. Viestintätilanteen yleistä luonnetta, sen osapuolia ja tarkoitusta on syytä valaista rauhallisesti ennen keskustelun aloittamista esimerkiksi silloin kun asianosaisten henkilötietoja varmistetaan. Tässä yhteydessä on mahdollista esimerkiksi tiedustella, ymmärtääkö henkilö jossain määrin oikeudenkäynnin peruskieltä.

Kehittämistarpeita on paljon

Oikeustulkkauksen parissa riittää raivaus-, hoito- ja pitkän tähtäimen suunnittelutöitä. Oikeusturvasta voidaan puhua vasta, kun koko kenttä toimii samojen tavoitteiden suuntaisesti. Käräjäoikeuksien on mietittävä huolellisesti tulkkien tilaamiseen liittyvät vastuut. Palautejärjestelmää on kehitettävä ja tulkkien käyttöä seurattava. Kansallinen oikeustulkkirekisteri ja tulkkien auktorisointijärjestelmä huutavat kehittäjiä, ratkaisuja ja rahoitusta. Oikeustalojen henkilökuntaa on koulutettava tulkkien kanssa työskentelyyn. Käräjäoikeuksien ja poliisin on huolehdittava siitä, että laadusta piittaamattomilta tulkkivälittäjiltä ei hankita tulkkeja kuin aivan pakottavissa tilanteissa. Kuntien on tilattava laadukkaaksi osoitettua palvelua tulkkikeskuksilta ja huolehdittava, että näissä järjestetään riittävästi sisäistä koulutusta. Tulkkikeskusten on pidettävä yllä tulkkien motivaatiota ja jaksamista tässä raskaassa työssä, jotta ammattitaitoiset tulkit sitoutuisivat työhönsä. Ensisijaisesti vaaditaan asennemuutosta ja yhteistä eettistä ja kestävää näkemystä siitä, että tulkkausasioita ei hoideta vasemmalla kädellä.

Oikeustulkkien koulutustilanne

Vuodesta 1998 lähtien asioimistulkkien on ollut mahdollista pätevöityä suorittamalla asioimistulkin ammattitutkinto. Näyttötutkintona järjestettävä tutkinto ja siihen valmistava koulutus sisältävät myös oikeustulkkauksen osa-alueen perusteet.

Asioimistulkin ammattitutkinnon suorittaminen on tae siitä, että tutkinnon läpäissyt hallitsee tietyt ammattipätevyyden osa-alueet. Näyttötutkintoon järjestetään valmistavaa koulutusta, mikä jonkin verran yhtenäistää tulkkien toiminnan tiedollista perustaa melko kirjavasta koulutuksesta huolimatta. Asioimistulkkauksen koulutustilanne parantui tänä syksynä, kun Diakonia-ammattikorkeakoulu käynnisti tulkin ammattiin johtavan 3,5 vuotta kestävän koulutusohjelman. Ensimmäisen koulutuserän työkielivalikoimassa ovat suomen lisäksi arabia, kurdi, somali, persia ja vietnam. Koulutuksen osa-alueita ovat mm. tulkkaus poliisi- ja oikeusalalla sekä tulkkaus maahanmuuttotilanteissa. Tämän koulutuksen piiriin pääsee kuitenkin ainoastaan harva tulkin työtä tekevä.

Opetushallitus perusti keväällä projektiryhmän, jonka tarkoituksena on suunnitella oikeustulkin erikoisammattitutkinto. Uuden näyttötutkinnon perustamista suosittivat mm. Poliisihallitus, kunnalliset tulkkikeskukset, tulkkausalan järjestöt ja yliopistot. Tutkinto toteutunee vuonna 2014.

Tulevat EU-velvoitteet

EU:n direktiivi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (2010/64/EU) hyväksyttiin viime vuonna. Direktiivin velvoitteet on saatettava voimaan Suomessa viimeistään vuonna 2013. Direktiivi sisältää erilaisia oikeusturvatakeita, joita ovat mm. se, että käytössä on oltava jonkinlainen menettely sen toteamiseksi, tarvitseeko asianosainen oikeussalissa tulkkia vai ei. Direktiivin artiklassa 5 käsitellään tulkkauksen ja käännösten laatua. Artiklan mukaan "jäsenvaltioiden on pyrittävä perustamaan tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisteri tai rekisterit". Asianosaisen on myös saatava käyttöönsä keskeiset asiakirjat käännettyinä. Jäsenvaltioiden ratkaisuja seurataan kiinnostuksella alan toimijoiden yhteistyöorganisaatio EULITAssa (European Legal Interpreters and Translators Associationissa, www.eulita.eu).

Kirjoittaja on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän tutkii parhaillaan kääntäjien, tulkkien, juristien ja muiden tuomioistuimessa toimivien ammattiryhmien yhteistoimintaa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Tampereen yliopistossa.

 
Julkaistu 23.9.2011