Riikka Kostiainen

Kunniakonfliktin molempia osapuolia täytyy kuulla

Ihmisoikeusliiton Kitke!-hankkeen tarkoituksena on ennaltaehkäistä kunniaan liittyviä konfliktitilanteita ja väkivaltaa. Asiantuntija Rebwar Karimin mukaan parasta ennaltaehkäisyä on rakentava, osallistava ja itsekriittinen dialogi yhteisön tasolla. Konfliktitilanteissa on tärkeä pyrkiä väkivallan uhkan minimoimiseen ja turvallisen vuorovaikutuksen aikaansaamiseen.

Kunniaan liittyvä väkivalta on henkilön fyysistä tai psyykkistä painostamista tilanteessa, jossa häntä epäillään yhteisöllisten siveysperiaatteiden loukkaamisesta teolla, joka aiheuttaa julkista häpeää patriarkaalisen arvomaailman näkökulmasta, Rebwar Karimi määrittelee. Kunniaväkivalta viittaa kaikkiin ihmisoikeuksia loukkaaviin tekoihin, joiden tarkoituksena on kasvojen säilyttäminen yhteisön edessä. Periaatteessa siihen voi syyllistyä kuka tahansa kunniakeskeiseen kulttuuriin kasvanut ihminen riippumatta sukupuolesta ja sukupolvesta. Kuitenkin ilmiön luonteen takia miehet syyllistyvät siihen enemmän ja naiset, varsinkin nuoret, ovat useammin uhreja. Suomessa esiin tulleissa tapauksissa on usein ollut kyse perheen ja nuoren välisestä konfliktista tai pariskunnan avioerotilanteesta.

– Kitke!-hankkeessa kunniaväkivalta määritellään haitalliseksi perinteeksi. Jokaiseen kulttuuriin, ei vain maahanmuuttajakulttuuriin, kuuluu haitallisia perinteitä. Lähestymme yhteisöjä tällä näkökulmalla ja yritämme auttaa ihmisiä keskustelemaan siitä, miten näistä perinteistä voidaan päästä eroon ilman että kulttuurin rakenne hajoaa. Sen sijaan että kyseenalaistamme koko kulttuurin, muistutamme yhteisöllisen kulttuurin positiivisista puolista ja yritämme motivoida ihmisiä luopumaan haitallisista perinteistä.

Tähän on kehitetty ns. yhteisödialogin työpajamallia. Ensin naiset, miehet ja nuoret keskustelevat erikseen ohjatusti kulttuurin haitallisista perinteistä. Tämän jälkeen ryhmät kokoontuvat yhteen ja tuovat esille omat näkökulmansa. Ideana on käynnistää itsekriittistä ja rakentavaa dialogia yhteisön sisällä asiantuntijoiden tuella. Viime vuonna kohderyhmänä olivat kurdinkieliset ja darinkieliset (afgaanit) yhteisöt. Tähän mennessä on pidetty 13 työpajaa ja yhteensä 350 ihmistä on osallistunut keskusteluihin ympäri Suomea.

– Positiivinen palaute kertoo ainakin siitä, että yhteisöissä on kykyä keskustella kunniaan liittyvästä väkivallasta. Olemme saaneet mukaan keskusteluihin tasaisesti sekä motivoituneita miehiä, naisia että nuoria. Niin kauan kuin teemme työtä vain konfliktin osapuolten parissa, olemme myöhässä. Tarvitaan muutosta yhteisöjen kulttuurien rakennetasolla. Todellinen rakentava muutos tapahtuu yhteisön sisältä käsin ja yhteiskunnan pitäisi tukea siihen johtavia toimenpiteitä. Yhteisöissä on paljon voimavaroja, joita voi hyödyntää.

Väkivallan uhrin ja tekijän suojaaminen

Kun kunniaan liittyvä konflikti on jo päällä, tarvitaan erilaisia toimenpiteitä. Tähän Kitke!-hankkeessa on kehitetty 1=2+2-malli. Nimi viittaa siihen, että konfliktitilanteessa pitää osata tehdä kahta toimenpidettä yhtä aikaa. Tilanteen ratkaisun kannalta on välttämätöntä, että työtä tehdään molempien osapuolten parissa väkivaltaa hyväksymättä. Tässä tarvitaan lain velvoittamia viranomaisten toimenpiteitä, mutta niiden rinnalla tarvitaan ns. tavoitteellista sosiaalityötä. Rankaisemalla ei pystytä vaikuttamaan ihmisen käsitykseen kunniasta, ihmisarvosta ja naisten oikeuksista.

Rebwar Karimi painottaa, että sekä uhria että tekijää pitää suojata konfliktitilanteessa. Uhrin mieliala laskee näissä tilanteissa ja monilla on itsetuhoisia ajatuksia, jotka täytyy osata tunnistaa ja niihin reagoida. Sen lisäksi pitää tehdä konkreettia toimenpiteitä, jotka suojaavat uhria mahdollisilta uhkatekijöiltä sekä suvun ja yhteisön paineelta. Kaikki potentiaaliset uhkatekijät eivät välttämättä edes ole uhrin tiedossa, ja niitä voidaan yrittää selvittää tekijän kautta. Tilanteessa tarvitaan realistista riskianalyysia. Tämän jälkeen on tärkeää, että auttajatahot, kuten poliisi ja sosiaaliviranomaiset, pääsevät yhteisymmärrykseen yhteisestä tavoitteesta.

– Kunniaväkivallassa myös tekijä on usein vallan kohteena. Hän on ikään kuin tilivelvollinen yhteisölle, omien kulttuuriperinteidensä edessä heikko ja ehkä yhteisön paineen alla - joko konkreettisesti tai mielikuvituksessaan. Jos tekijänä on vanhempi, häntä pitää suojata sellaiselta avuttomuuden tunteelta, ettei hänellä ole muuta kasvatuskeinoa kuin väkivallan käyttäminen. Suhtaudumme tekijään empatialla; empatia ei ole moraalinen kannanotto vaan enemmän käytännöllinen työkalu. Jos tekijä luottaa auttajatahoon ja hänen huolensa kasvojen menettämisestä otetaan vakavasti, hän voi lähteä mukaan rationaaliseen keskusteluun ja hyväksyä tarjotut vaihtoehdot.

Arvojen yhteentörmäys

Kunniaan liittyvissä konflikteissa on kysymys ihmisarvosta, Rebwar Karimi painottaa. Ihmisoikeusliitossa painotetaan ihmisten yleisiä universaaleja arvoja ja oikeuksia, kun taas joillekin perinteiseen kulttuuriin kasvaneille ovat tärkeitä ne periaatteet, jotka tekevät ihmisestä arvostetun yhteisön sisällä.

– Kunniakonfliktitilanteessa väkivallan tekijä ei yleensä halua nauttia julmasti vallasta vaan hänellä on heikko yksilöllinen identiteetti. Hän yrittää puolustautua sellaisilta asioilta, jotka vaarantavat hänen statustaan yhteisön edessä – kyse voi tytön käytöksestä tai vieraan ajattelutavan tuomisesta perheen sisälle. Ihmistä pitää auttaa luottamaan itseensä niin, ettei hän näe arvoaan pelkästään suhteessa yhteisöön ja perinteisiin, Karimi painottaa.

– Emme tee uhrityötä tai tekijätyötä vaan positiivista interventiota. Emmekä hae syyllistä vaan yhteisymmärrystä – syyllinen on se ajattelutapa, johon ihminen on kasvanut. Lisäksi etsimme oikeaa kipupistettä, josta molemmat kärsivät. Käytännössä pyrimme vaikuttamaan ihmisten ajattelutapaan ja auttamaan paitsi tekijää myös potentiaalista tekijää uskomaan uusiin ajattelutapoihin vaarantamatta hänen kunniaansa. Myös uhrille tarjotaan välineitä yhteisössä selviytymiseen ja omien oikeuksiensa puolustamiseen häntä itseään vaarantamatta.

Rebwar Karimi näkee, että vaikka Suomeen muutto on stressaavaa ja kulttuurien yhteistörmäys monesti perheen konfliktien taustalla, monelle perheelle asuminen Suomessa voi olla kunniaväkivallan suhteen myös voimavara: suomalainen yhteiskunta tukee muutosta enemmän kuin perinteisen kulttuurin harjoittamista.

Käsiteltäväksi tulevat kunniakonfliktit tulevat hankkeen työntekijöille eri kanavien kautta. Paljon yhteyksiä tulee viranomaisten kautta, esimerkiksi sosiaaliviranomaisten ja lastensuojeluviranomaisten kautta. Myös yhteisöistä suoraan tulee soittoja huolestuneilta ihmisiltä tai uhreilta. Joskus asiakas on kertonut toisesta tapauksesta, jossa ihmiset ovat avun tarpeessa.

Viranomaiset auttajina

Rebwar Karimin mielestä yhteiskunnassa ei ole osattu keskustella rakentavasti sukupolvien välille ristiriitaa aiheuttavista asioista. Uhrin näkökulman pitää olla esillä, mutta konfliktin toisellekin osapuolelle pitää antaa mahdollisuus ainakin itsekritiikkiin.

– Ehkä vakavin virhe ongelman käsittelyssä on ollut, että kaikki palvelumallit on rakennettu uhrin ympärille ja tekijä on unohdettu. Käytännössä uhkasta ei kuitenkaan ole päästy eroon ja konflikti on jatkunut. Kaikissa kolmessa hankkeessa, joissa olen tehnyt töitä vuodesta 2005 lähtien, emme ole koskaan nähneet haittaa siitä, että myös tekijää lähestytään ennakkoluulottomasti. Jos emme ole onnistuneet, emme ole menettäneet mitään.

Viranomaistoiminnassa hän pitää ongelmana tietotason alhaisuutta. Joskus kun pelätään, että toimitaan väärin, ei tehdä mitään, jottei pahenneta tilannetta. Tietotasoa pitää nostaa ja viranomaisia kouluttaa ymmärtämään konfliktien taustalla olevia mekanismeja.

– Uskon, että viranomainen voi tehdä rakentavaa väliintuloa, josta on hyötyä. Ja ihmisillä on myös oikeus siihen, että viranomaiset auttavat konfliktitilanteissa. Monesti konfliktin osapuolet eivät halua, että oma yhteisö kuulee heidän ongelmistaan, ja tässä tilanteessa puolueetonta virkavaltaa käyttävän puoleen on helpompi kääntyä. Mutta keskittyminen syyllisen ja rangaistuksen hakemiseen ei riitä. Sen sijaan pitäisi käyttää positiivista väliintuloa: hakea tasapaino ihmissuhteissa takaisin ja välineitä vanhemmuudelle ja varmistaa tasavertainen ja oikeudenmukainen yhteiselämä, hän neuvoo.

– Joskus kysytään, voivatko suomalaiset viranomaiset tehdä tätä työtä. Olemme vastanneet, että hyvälle auttajalle riittää kolme asiaa: riittävä ymmärrys ilmiöstä, riittävä kyky kohdata konfliktin osapuolet ja riittävä käsitys toiminnan tavoitteista.

Lisätietoa helmikuussa 2010 alkaneesta Kitke!-hankkeesta www.ihmisoikeusliitto.fi.

 
Julkaistu 23.9.2011