Ida Staffans

Kansainvälinen suojelu suomalaisittain

Kansainvälisestä näkökulmasta Suomen lainsäädäntö vastaa hyvin kansainvälisen suojelun asettamiin vaatimuksiin.

Ihmiset muuttavat Suomeen monesta eri syystä. Monella on opiskelupaikka tai työpaikka Suomessa, joku rakastuu suomalaiseen ja perustaa täällä perheen. Näissä tapauksissa maahanmuutto on vapaaehtoista ja maahanmuuttajalla on selkeä yhteys Suomeen.

Kansainvälinen suojelu kattaa ne maahanmuuton muodot, joissa muutto perustuu pakkoon – on esimerkiksi päästävä turvaan sodan jaloista. Kansainvälinen suojelu tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ottaa vastattavakseen niitä velvollisuuksia, jotka henkilön kotivaltio on laiminlyönyt suhteessa henkilön turvallisuuteen. Kotivaltio ei ole joko halunnut tai pystynyt takaamaan turvallisuutta.

Kansainvälisesti suojeltavia saapuu Suomeen joko kiintiöpakolaisina tai turvapaikanhakijoina. Kiintiöpakolaisten kohdalla on selvää jo maahan tultaessa, että Suomi tarjoaa heille kansainvälistä suojelua. Turvapaikanhakijoiden kohdalla viranomaiset tutkivat maahantulon jälkeen, ovatko he suojelun tarpeessa.

Kansainvälinen suojelu on yleistermi, joka kattaa monta alalajia. Suomessa ulkomaalaislain (301/2004) säännökset viittaavat kolmeen eri kansainvälisen suojelun muotoon: turvapaikkaan, toissijaiseen suojeluun ja humanitaariseen suojeluun.

Turvapaikka

Turvapaikka myönnetään eksklusiivisesti pakolaisille. Pakolaisen määritelmä perustuu Suomessa, ja monessa muussa länsimaassa, suoraan pakolaisyleissopimukseen (SopS 77/1969). Pakolaisyleissopimus täytti tänä vuonna 60 vuotta. Määritelmän mukaan pakolainen on henkilö, jolla on perusteltu pelko joutua kotimaassaan vainotuksi "rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteensä takia". Yleissopimus määrittelee myös ne oikeudet, jotka sopimuksen allekirjoittaneen valtion täytyy turvata tunnustetuille pakolaisille. Turvapaikalla on täten vankka pohja kansainvälisessä oikeudessa.

Toissijainen suojelu

Toissijainen suojelu on Euroopan unionin luoma termi, jolla tarkoitetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 63/1999) kidutuskiellon ja siihen liitetyn palautuskiellon sekä kidutusyleissopimuksen (SopS 60/1989) kidutuskiellon ja sen palautuskiellon johdosta myönnettyä kansainvälistä suojelua. Näiden sopimusten mukaan ketään ei saa palauttaa paikkaan, jossa hän joutuisi kidutuksen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi. Sopimuksissa ei määritellä sitä, mitä tälle henkilölle pitäisi tehdä tai millaisia oikeuksia hänellä oleskelumaassaan on. EU:n jäsenvaltioilla olikin aikaisemmin hyvin vaihtelevia säännöksiä näiden henkilöiden oikeuksista. Suomessa heidän asemansa on jo pitkään ollut rinnastettavissa pakolaisen asemaan, mutta varsinkin Etelä-Euroopassa heille suotiin aiemmin ainoastaan ns. "tolerated stay". EU:n lainsäädännön avulla säännökset yhdenmukaistettiin Euroopassa. Toissijainen suojelu johtaa täten juurensa sekä kansainvälisestä oikeudesta että EU-oikeudesta.

Humanitaarinen suojelu

Lisäksi Suomen ulkomaalaislaki säätää humanitaarisesta suojelusta. Ulkomaalaislain mukaan humanitaarista suojelua myönnetään, jos henkilö ei voi palata kotimaahansa "siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta." Myös tässä tapauksessa on kyse tilanteesta, jossa henkilö ei voi luottaa oman kotivaltionsa suojeluun.

Humanitaarisella suojelulla ei ole perustaa kansainvälisessä oikeudessa. Se ei perustu suoraan mihinkään kansainväliseen sopimukseen tai muuhun sitovaan kansainväliseen säännöstöön. Sen sijaan humanitaarisella suojelulla on pitkät perinteet Suomen lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä.

Ensimmäinen johtopäätös humanitaarisesta suojelusta on usein, että tämä "ylimääräinen" suojelukategoria johtaa määrällisesti isompaan maahanmuuttoon Suomeen. Totta on, että säännös mahdollistaa kansainvälisen suojelun laajenemisen piiriin, johon ei kansainvälisessä oikeudessa viitata. On kuitenkin myös mahdollista, että säännöksen vaikutus on käänteinen. Humanitaarinen suojelu oikeuttaa osittain heikompiin oikeuksiin kuin muut kansainvälisen suojelun muodot ja saattaa olla, että humanitaarista suojelua myönnetään sellaisissakin tapauksissa, joissa olisi ollut mahdollista myöntää esimerkiksi toissijaista suojelua.


Kun keskustellaan kansainvälisestä suojelusta, puhutaan usein myös ns. suojelusta "on compassionate grounds" tai maahanmuutosta inhimillisistä syistä. Ulkomaalaislaki sisältää säännöksen myös tästä. Tällöin kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesta kansainvälisestä suojelusta, vaan oleskelulupa myönnetään, koska paluu olisi epäinhimillinen – ei koska kotivaltio ei voisi suojella. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, ettei turvapaikanhakijan kotimaassa voida tarjota riittävää terveydenhuoltoa ja hakija joutuisi tästä syystä kokemaan paljon kärsimystä. Kyse voi myös olla tilanteesta, jossa alaikäinen yksintullut turvapaikanhakija ei välttämättä ole suojelun tarpeessa, mutta koska hänen perheensä olinpaikka on tuntematon, käännyttäminen olisi epäinhimillistä.

Kansainvälisestä näkökulmasta Suomen lainsäädäntö vastaa hyvin kansainvälisen suojelun asettamiin vaatimuksiin.

Kirjoittaja on oikeustieteen lisensiaatti.

 
Julkaistu 23.9.2011