Juha Kääriäinen

Verkkorikollisuuden vaarat

Euroopan Yhteisöjen komissio määrittelee tietoverkkorikollisuuden (cyber crime) rikoksiksi, "jotka tehdään sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä hyödyntäen tai jotka kohdistuvat mainittuihin verkkoihin ja järjestelmiin".

Tietoverkkorikollisuus voidaan komission mukaan jakaa kolmeen alaryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat perinteiset rikollisuuden muodot, jotka on tehty käyttäen hyväksi sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä. On luonnollista, että tietoverkot luovat uusia rikostilaisuuksia. Mitä enemmän ihmiset viettävät aikaansa tietoverkoissa, sitä enemmän verkot kiinnostavat rikoksia tekeviä ja sitä suurempi on mahdollisuus joutua verkkorikollisuuden uhriksi. Tällaisia rikoksia voivat olla erilainen häirintä, uhkailu tai taloudellinen hyväksikäyttö. Toiseen ryhmään kuuluu laittoman sisällön julkaiseminen sähköisissä viestimissä. Tyypillisiä esimerkkejä tähän ryhmään kuuluvista rikoksista ovat lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai rasismiin liittyvän materiaalin levittäminen sähköisissä viestimissä. Kolmas tietoverkkorikollisuuden ryhmä ovat rikokset, joita esiintyy ainoastaan sähköisissä verkoissa, kuten hyökkäykset tietoverkkoa vastaan, palvelunesto tai hakkerointi. Tällaiset hyökkäykset saattavat vaikuttaa myös elintärkeisiin yhteiskunnan toimintoihin ja hyökkäyksillä voi siten olla vakavia seurauksia kansalaisten turvallisuuden kannalta.

Komission tiedonannossa vuodelta 2007 todetaan, että tietoverkkorikollisuuden tilanteesta on hyvin vaikea saada tarkkaa kuvaa. Komissio kuitenkin toteaa ensinnäkin tietoverkkorikollisuuden lisääntyvän, monimuotoistuvan ja kansainvälistyvän jatkuvasti. Toisaalta komission mukaan "selvät todisteet" viittaavat siihen, että tietoverkkorikollisuudessa on yhä useammin mukana järjestäytyneitä ryhmiä.

Tietomme suomalaisesta verkkorikollisuudesta ovat vähintään yhtä hatarat kuin muuallakin Euroopassa. Tarvitsisimme nykyistä enemmän systemaattisesti kerättyä tutkimustietoa siitä, missä määrin suomalaiset oikeastaan kohtaavat erilaista kiusaamista, uhkailuja tai huijausyrityksiä nimenomaan tietoverkkojen välityksellä. Kuitenkin esimerkiksi lapsiuhritutkimuksen perusteella tiedämme, että lapset ja nuoret kokevat verrattain paljon erilaista häirintää ja kiusaamista matkapuhelinten ja internetin välityksellä. Yllättävän monet nuoret myös antavat kuvansa tai henkilötietonsa tuntemattomalle nettiseuralaiselle. Sen sijaan internetin kautta syntyneet seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset ovat erittäin harvinaisia.

Viimeisten viharikostutkimusten perusteella tiedämme myös, että uusien viestintäteknologioiden käyttö poliisin tietoon tulleissa rasistisissa rikoksissa on yllättävänkin harvinaista, tapauksia on vain muutama vuodessa. Tosin on huomattava, että verkosta voi jokainen löytää huomattavan paljon maahanmuuttokielteistä materiaalia, joka liikkuu hyvin lähellä rasistisen herjaamisen rajaa.

Verkkorikollisuus on tätä päivää ja tulevaisuutta, jonka kanssa suomalainenkin oikeusjärjestelmä joutuu elämään. Kuten Sakari Melanderin artikkelin esimerkit osoittavat, tietotekniikka tuntuu kehittyvän paljon nopeammin kuin lainsäädäntö.

Haaste 3/2010

 
Julkaistu 1.10.2010