Marko Forss

Virtuaalivarkaudet todellisuutta

Virtuaalisesta omaisuudesta on tullut kauppatavaraa, jota ostetaan oikealla rahalla. Käyvän valuutan myötä virtuaaliomaisuus kiinnostaa myös rikollisia. Usein menetetyn omaisuuden arvo on muutamia kymppejä, joten läheskään kaikki rikokset eivät tule poliisin tietoon.

Esimerkiksi World of Warcraft tietokonepeliä pelailee noin 100 000 suomalaista ja maailmalla sillä on miljoonia käyttäjiä. Suomalaisen Sulakkeen Habbo Hotel on virtuaalimaailma, jossa pääosin teini-ikäiset käyvät juttelemassa kavereidensa kanssa ja pelailemassa pelejä. Palvelu on levinnyt maailmalle ja sillä on yli 15 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää. Second Lifen virtuaalimaailma on tavoittanut miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Yksi nopeimmin uusia käyttäjiä saava virtuaalipeli on Facebookin FarmVille. Kaikille näille palveluille on yhteistä virtuaaliomaisuuden ostaminen oikealla rahalla, joko palvelun tukemana tai ilman.

Virtuaalipelit rikostutkinnassa

Poliisin tietojärjestelmistä löytyy parilta viime vuodelta useita virtuaalipeleihin liittyviä rikosilmoituksia. Tutkintalinjaukset ja rikosnimikkeet vaihtelevat jonkin verran, koska pelikenttä on toistaiseksi suhteellisen vieras ja ohjeistamaton poliisille. Usein pienemmissä tapauksissa tutkinta pyritään rajoittamaan heti alkuunsa. Ongelmia tuottaa myös lain soveltaminen näissä tapauksissa – laki tunnetusti laahaa aina hieman perässä. Nykyisen Suomen lain mukaan virtuaalista omaisuutta, eli ykkösiä ja nollia, ei voi varastaa. Kyseessä on niin sanottu aineeton eli immateriaalinen oikeus.

Pari vuotta sitten eräältä käyttäjältä anastettiin WoW-hahmo(pelitili) ja hän teki asiasta rikosilmoituksen. Poliisi tutki jutun vahingontekona ja luvattomana käyttönä. Syyttäjä katsoi syytekynnyksen ylittyvän ja nosti syytteen. Asia sovittiin 4000 euron korvauksella ennen kuin jutussa saatiin tuomio. Parilta viime vuodelta WoW:n liittyviä rikosilmoituksia löytyy puolisen sataa, mutta käräjille asti niitä ei ole juuri mennyt. Käyttäjätunnuksia yritetään huijata esimerkiksi erilaisten kalastelusivustojen kautta, joita linkitetään jopa sitä varten luoduilla pelaajilla palvelussa itsessään.

Parilta viime vuodelta Habbo Hotel -palveluun liittyviä rikosilmoituksia löytyy melkein sata. Kaikki rikokset eivät koske virtuaaliomaisuutta, vaan rikosnimikkeet vaihtelevat luvattomasta käytöstä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Yleistä on kalastella salasanoja houkuttelemalla käyttäjä kirjautumaan jollekin "feikkisivustolle" omilla tunnuksillaan. Tätä on tehostettu esimerkiksi lupaamalla ylimääräisiä Habbo-kolikoita. Näiltä haittaohjelmistosivuilta rikollinen saa tunnukset salasanoineen ja käy putsaamassa uhrin huoneen.

Tämän vuoden alkupuolella Satakunnan poliisi sai tutkittavaksi jutun, jossa oli tehty Habbo Hotellin kotisivua muistuttava sivusto, jossa kalasteltiin käyttäjätunnuksia. Sivuston kautta oli saatu satoja käyttäjätunnuksia salasanoineen vääriin käsiin, jonka jälkeen käyttäjien pelitilejä oli tyhjennetty.

Samantyylisiä huijaussivustoja löytyy netistä useita: Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA) vuonna 2008 julkaiseman tutkimuksen mukaan alle vuodessa oli havaittu yli 30 000 sellaista uutta haittaohjelmaa, jotka olivat suunnattu erityisesti virtuaalimaailmojen pelitilejä ja omaisuutta vastaan. Ongelma ei ainakaan ole vähenemään päin, koska sivustoja on suhteellisen helppo tehdä.

Selkeämmät linjaukset lakiin

Valtaväestölle virtuaalimaailmoihin liittyvät rikokset ovat melko vieras asia ja ne herättävät lähinnä huvittuneisuutta. Nuorelle virtuaalinen omaisuus voi tuntua ihan yhtä todelliselta kuin reaalimaailman puolella ja mielipaha sen kadotessa on sen mukainen. Virtuaaliesinekaupan arvo on maailmalla jo miljardeja euroja, joten mistään pikkuasiasta ei enää ole kyse. Esimerkiksi Facebookin virtuaalipelejä pelaavat huomattavasti enemmän aikuiset kuin alaikäiset, ja myös niissä on jo mahdollisuus käyttää oikeaa rahaa.

Yksi tulevaisuuden suunnannäyttäjä on Etelä-Korean korkein oikeus, joka antoi tämän vuoden alussa päätöksen, jonka mukaan virtuaaliraha on aivan yhtä oikeaa kuin käypä valuutta. Viime syyskuussa samaisessa maassa oikeus määräsi, että virtuaaliomaisuudella tehdyn kaupankäynnin voitosta tulee periä kymmenen prosentin vero.

Miten sitten voisimme turvata virtuaaliomaisuutemme? Haasteena on selkeästi lakia nopeammin muuttuva virtuaalimaailma, jonka globaali luonne on myös ongelma lain kannalta. Poliisi ja syyttäjät tarvitsevat selkeän ohjeistuksen yhtenäisen ja tehokkaan tutkinnan turvaamiseksi. Lakiin tarvitaan selkeämpiä linjauksia virtuaaliomaisuusrikoksista: onko virtuaalinen omaisuus omaa, voiko sitä verrata käypään valuuttaan tai esineeseen ja mitä merkitystä on sillä, missä maassa olevaan palvelimeen tieto on tallennettu.

Suurin haaste turvallisuuden suhteen ovat kuitenkin käyttäjät itse: he voivat huolehtia virtuaaliomaisuudestaan pitämällä tietokoneen suojauksen ajantasaisena, käyttämällä selaimessa olevaa tai siihen asennettavaa huijaussivuston havaitsevaa sovellusta ja käyttämällä tarpeeksi monimutkaisia salasanojaan turvallisesti.

Kirjoittaja on ylikonstaapeli Helsingin poliisilaitoksen virtuaalisessa lähipoliisiryhmässä.


Haaste 3/2010

 
Julkaistu 1.10.2010