Riikka Kostiainen

Nettiturvallisuustyössä menossa toinen aalto

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) nuorisotyön päällikkö Juuso Peura näkee nettiturvallisuustyön kehittyneen valtavasti viime vuosina. Pientä huolta hän kuitenkin kantaa lasten eriarvoisuudesta, sillä monen nuoren perustaidot verkossa ovat kuitenkin vielä melko kapeat. Turvallisuustaitoja opitaan kavereilta, kotoa ja muualta, mutta koulussa niitä ei systemaattisesti opeteta.

Juuso Peuran vetämässä yksikössä tehdään työtä mm. kouluturvallisuuden, väkivallan ja kiusaamisen ehkäisyn sekä nettiturvallisuuden ja mediakasvatuksen parissa. Nettiturvallisuustyössä selkäranka on yleiseurooppalainen Safer Internet -ohjelmatyö. EU-yhteistyössä ovat mukana lähes kaikki jäsenmaat. MLL on mukana ohjelmaan liittyvässä Insafe-verkostossa. Järjestön erityistehtävänä työssä on auttava puhelin- ja nettipalvelu. Lasten ja nuorten puhelimessa kysymyksiin vastaavat koulutetut päivystäjät, jotka ymmärtävät nykyään hyvin myös nettiturvallisuusasioita. Heitä koulutetaan jatkuvasti lisää lasten ja nuorten yhteydenotoissa esiin tulleiden asioiden pohjalta.

Toinen järjestön päätehtävä nettiturvallisuustyössä on tiedotus. Laaja tiedotustyö on koulutusta, materiaalien tuottamista sekä vaikuttamista ja asiantuntijatyötä. MLL on ollut mukana esimerkiksi uuden kuvaohjelmalain valmistelussa. Nykyisessä mediakentässä sääntely ja ennakolta teknisesti suojaaminen on Peuran mukaan yhä vaikeampaa. Sen takia jatkossa painotetaan vielä vahvemmin mediakasvatusta.

– Nettiturvallisuustyön ensimmäisessä aallossa välitettiin tietoa siitä, mitä nuoret tekevät netissä, jotta kasvattajat osaisivat keskustella näistä asioista ja tilanteista lasten kanssa. Siinäkin on vielä tekemistä, mutta toinen aalto eli verkkonuorisotyö on jo käynnistynyt. Siinä mennään nettiin mukaan ja viedään palveluita sinne. Sitäkin olemme täällä kehittämässä, hän kertoo.

– Toisaalta sääntelynkään aika ei ole ohi. Täysi vapaus verkossa on vähenemässä, kun yhteiskunnan pelisäännöt ja myös palvelut ovat siirtymässä sinne. Kansainvälistä sääntelyä kehitetään ja komission tasolla tapahtuu koko ajan paljon. Esimerkiksi isoilla yhteisöyhteisöpalveluilla, Facebook mukaan lukien, on nykyään käytännesäännöt, jotka kehitetty EU-hankkeessa. Niitä monitoroidaan ja arvioidaan vuosittain – esimerkiksi millä tavoin lasten turvallisuus otetaan palvelussa huomioon – ja parhaita käytäntöjä jaetaan muille. Muutama vuosi sitten kuka tahansa saattoi perustaa yhteisöpalvelimen, ja lastensuojelua mietittiin vasta kun käyttäjämäärät kasvoivat. Nykyään lastensuojeluasioita ja esimerkiksi yksityisyydensuojakysymyksiä mietitään jo hyvissä ajoin.

Koulutusta lapsille, vanhemmille ja ammattilaisille

Tärkeä osa MLL:n nettiturvallisuustyötä ovat koulukäynnit. Tähän on perustettu 30 hengen valtakunnallinen kouluttajaverkosto. Juuso Peuran mukaan vuodessa järjestetään noin sata vanhempainiltaa ja saman verran tehdään oppilasvierailuja. Kouluttajat vetävät myös jonkin verran opettajien koulutuksia. Viime vuosina koulutus on laajentunut myös muihin ammattiryhmiin kuten poliisiin ja kirjastohenkilökuntaan.

– Olemme tehneet myös erilaisia nettiturvallisuusaineistoja sillä periaatteella, että monet kasvattajat ovat jo sen verran perillä nettiasioista, että voivat itsekin käsitellä aihetta materiaalin avulla. Uusin aineistomme on Laki, nuoret ja netti, joka tehtiin yhteistyössä Suomen Asianajajaliiton kanssa. Se on 5.–9. luokkalaisille tarkoitettu viiden oppitunnin paketti, jossa käsitellään yleisempiä rikoksia netissä ja nuorten oikeuksien näkökulmaa. Tarkoitus on antaa nuorille viesti, että yhteiskunnan säännöt pätevät myös verkossa. Jos tulee kaltoin kohdelluksi verkossa, myös siihen on oikeus saada yhteiskunnan apua. Monilla nuorilla on vielä se käsitys, että jos netissä jotain tapahtuu ikävää, siitä on turha kertoa aikuiselle, koska asialle ei voi tehdä mitään.

Myöskään aikuiset eivät aina suhtaudu vakavasti netin ilmiöihin. Siksi vanhempainilloissa kerrotaan, miksi nettiprofiili on nuorelle niin tärkeä tai miksi häntä satuttaa niin paljon, jos maine pilataan verkossa, Peura kertoo. Nuorelle netti on tätä elämää eikä virtuaalimaailmaa.

– Poliisin kouluttaminen onkin ollut tässä suhteessa palkitsevaa, koska poliisin suhtautumisessa on tapahtunut kolmessa vuodessa suuri muutos: poliisi alkaa pikku hiljaa ottaa tosissaan myös verkon rikostapaukset. Meidän tarkoituksemme on tietenkin vaikuttaa yleiseen käyttäytymiseen ja kulttuuriin sillä tavoin, ettei kaikkia asioita tarvitsisi viedä poliisille asti. Esimerkiksi nettikiusaamista vähennetään tutkimusten perusteella samoilla keinoilla kuin muutakin kiusaamista eli siten että oppilaat viihtyvät koulussa ja koulu on turvallinen, oppilaiden keskuudessa ei hyväksytä kiusaamista eikä kiusaamisella saa parempaa statusta ryhmässä.

Vanhempainilloissa kuuluvat melkein aina sekä nettiin hyvin myönteisesti että kielteisesti suhtautuvien äänet. – Suomi on sillä tavoin tekno-optimistinen maa, että jo varsin nuorille lapsille ostetaan kännykät ja jopa älypuhelimet. Koetaan, että lapsi jää jostakin paitsi, jos hänellä ei ole pääsyä näihin laitteisiin ja palveluihin. Mutta luonnollisesti silloin kun puhutaan riskeistä, vanhempien huoli herää. Usein huolestutaan turhaan sellaisista asioista, joita ei ole omille lapsille tai siinä koulussa koskaan tapahtunut. Sen takia meillä onkin yleensä vanhempainillassa pari tukioppilasta mukana kertomassa, mitä heille ja mitä heidän kavereilleen on oikeasti tapahtunut netissä. Joskus keskusteluissa myös pallotellaan vastuuta koulun ja kodin välillä. Esimerkiksi koulu aina ei ole pidä nettikiusaamista omana asianaan, koska kiusaaminen tapahtuu netissä, ja vanhemmat näkevät asian toisin.

Yksi osa MLL:n nettinuorisotyötä on koulujen tukioppilastoiminta. Lisäksi järjestöllä on joukko verkkotukioppilaita, jotka toimivat IRC-galleriassa ja Facebookissa.

– Nuoret eivät välttämättä kuuntele paljon aikuisia nettielämäasioissa, ja yleensä aikuisten vinkit ovatkin vähintään pari vuotta vanhoja. Kun tukioppilaat saavat koulutusta nettiturvallisuudesta, he voivat pitää tunteja nuoremmille oppilaille ja keskustella heidän kanssaan netin käytöstä. Pari vuotta vanhempia nuoria kuunnellaan nettiasioissa paremmin kuin aikuisia, ja heiltä saa myös ajankohtaisimmat vinkit.

Yhteinen matka mediamaailmaan

MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tulee vuodessa noin 50 000 soittoa ja niissä lasten mediamaisema näkyy vahvasti, Juuso Peura kertoo. Erityisesti alakouluikäisiä lapsia hämmentävät netin sisällöt – sellaiset joita lapset eivät ymmärrä tai jotka eivät sovi lasten silmille. Niistä halutaan puhua myös auttavassa puhelimessa, nettikirjeissä ja chatissa. Jonkin verran lapsia ja nuoria mietityttävät myös sosiaaliset suhteet verkossa.

– Nuorethan ovat sillä tavoin hyvinkin nettifiksuja, että he miettivät paljon, keneen voi luottaa ja keneen ei. Jos nuori on ihastunut verkossa, hän pohtii tarkkaan, uskaltaako tätä verkkotuttua tavata. Lisäksi yksi yleinen aihe puhelimessa on seksi. Jo 8-vuotiaiden kysymyksissä nousee esille seksi netissä ja muussa mediassa.

Peura muistuttaa, että pienten lasten kohdalla tekniset suojaukset toimivat vielä hyvin. Harvoin 9-vuotias aivan tarkoituksella haluaa mennä pornosivuille tai jos haluaa, se pystytään helposti estämään. Iso haaste hänen mukaansa on kuitenkin mobiilimaailma. Nykyaikaiseen älypuhelimeen saa kaikki verkon sisällöt ja palvelut, ja sillä tavoin lasten mediankäyttö yksityistyy entistä enemmän. Vanhempien on vaikeampi seurata matkapuhelimen kuin tietokoneen käyttöä ja olla siinä läsnä.

– Toisaalta vanhemmilla on nykyään aivan toisenlaiset mahdollisuudet mediakasvatukseen kuin aikaisemmin. 70-luvulla syntyneet, jotka nyt ovat alakouluikäisten vanhempia, käyttävät itsekin uusia medioita hyvin monipuolisesti. Fabebookin myötä vanhemmat tietävät, mitä tarkoittavat esimerkiksi yhteisöpalvelu, profiili ja kommentoiminen. Ja monet isät ovat pelanneet tietokonepelejä koko ikänsä. Pienten lasten vanhemmilla on siten hyvät valmiudet opastaa lapsia netin käytössä ja ennen kaikkea nauttia yhdessä lasten kanssa näistä mediasisällöistä ja hyödyntää uusia viestintäkeinoja perheen, suvun ja läheisten kanssa, hän painottaa.

– Joku sanoi neljä vuotta sitten, että nettiturvallisuutta ei enää tarvita sitten kun vanhemmiksi tulevat sellaiset, jotka ovat itse olleet netissä. Valitettavasti kuitenkin aina tarvitaan muistutusta siitä, miltä maailma näyttää lasten silmin ja mitkä laitteet ja palvelut sopivat minkäkin ikäiselle. Mediakasvatusasioissa on kuitenkin paljolti kyse ajasta - ei riskeistä tarvitse paljon ymmärtää, jos on aikaa olla läsnä lapsen maailmassa.

Lisätietoa www.mll.fi/mediakasvatus/ ja www.mll.fi/nuortennetti/

Haaste 3/2010

 
Julkaistu 1.10.2010