Kauko Aromaa

Monia syyttäjiä ja tuomareita häiritty Suomessa ja Ruotsissa

Tuomareihin ja syyttäjiin kohdistuvaa häirintää, uhkailua, väkivaltaa, lahjontaa ja vahingontekoja on selvitetty HEUNIn ja Ruotsin BRÅn tutkimuksessa. Yleisin epäasiallisen vaikuttamisen muoto oli erilainen häirintä – syyttäjistä yli viidennes oli joutunut sen kohteeksi. Viranomaisten perheenjäseniin teot kohdistuvat harvoin.

Nettikysely lähetettiin keväällä 2008 kaikille syyttäjille ja tuomareille. Tässä vertailussa aineistoa on rajattu niin, että se käsittää kaikki käräjäoikeustuomarit, hallinto-oikeuksien tuomarit ja esittelijät sekä kaikki syyttäjät. Näistä vastaajaryhmistä saatiin kummastakin maasta kattavat tiedot. Vastausalttius oli kummassakin maassa kohtuullinen, joskaan ei erityisen hyvä. Vastausprosentti vaihteli ryhmittäin 48,7:stä (Suomen hallinto-oikeuksien edustajat) 74,1:een (Suomen syyttäjät). Vastaamatta jättämisen syistä ei ole tietoa. Vastanneiden ikä-, sukupuoli- ja aluejakaumat vastasivat perusjoukkoa.

Ongelmatilanteiksi määriteltiin häirintä, uhkailu, väkivalta, lahjonta ja vahingonteko, jotka kohdistuivat vastaajaan itseensä tai hänen perheenjäseniinsä. Ongelmatilanteita kysyttiin viimeisten 18 kuukauden jaksolta. Ongelmatilanteiden esiintyvyys oli kummassakin maassa samaa kertaluokkaa. Yleisimmät ongelmatyypit olivat häirintä ja uhkailu, ja yleisimpiä nämä olivat syyttäjien ryhmässä. Häirintä oli yli kaksi kertaa yleisempää kuin uhkailu. Muut ongelmatyypit olivat hyvin harvinaisia, mutta kaikkia niitä kuitenkin esiintyi. Myös perheenjäseniin kohdistui häirintää ja uhkailua mutta vain harvoin. Tapauskuvauksista kävi selville, että muutama tapaus oli ollut erittäin törkeä.

Taulukko 1. Ongelmatilanteet vastaajaryhmistääin Suomessa ja Ruotsissa (prosenttia).

Vastauksiin liittyneiden kuvausten perusteella näyttää siltä, että häirinnän ja uhkailun välillä on usein vaikea tehdä eroa. Paljon riippuu kokijan omasta tulkinnasta. Tämä käy erityisen selvästi ilmi tapauskuvauksista, joiden mukaan samassa ongelmatilanteessa oli sekä häiritty että uhkailtu. Muistakin kuvauksista voitiin huomata, että käyttäytyminen joka yhdelle on häirintää, voi toiselle olla uhkailua.

Ongelmatilanteiden kokemisen ohella kysyttiin myös niiden toistuvuutta. Koska vain häirintä ja uhkailu oli aineistossa yleistä, tulokset voidaan esittää vain näistä ongelmatyypeistä. (Taulukko 2 kokoaa tulokset.)

Taulukko 2. Häirinnän ja uhkailun toistuvuus Suomessa ja Ruotsissa (uhriksi viimeisten 18 kk aikana joutuneiden määrät).

Ongelmatilanteet olivat usein kertaluonteisia. Samalla tuli kuitenkin esiin se, että varsin monet vastaajat olivat joutuneet toistuvasti ja jopa järjestelmällisesti erilaisten ongelmien uhriksi, mikä oli koettu erittäin piinalliseksi. Vähintään viisi kertaa uhriksi joutuneiden korkea määrä kertoo siitä, että ongelma ei ole kokonaan sattumanvarainen, vaan koskee kummassakin maassa erityisesti tietyissä tehtävissä ja tietynlaisten juttujen kanssa työskenteleviä syyttäjiä.

Monenlaista häirintää ja uhkailua

Häirintä oli käytännössä yleisimmin työpaikalle tulevia puheluja, tekstiviestejä, sähköpostiviestejä ja kirjeitä. Näitä tuli myös monen vastaajan kotiin. Monessa tapauksessa virkamiehestä oli tehty ilmoituksia esimiehelle, rikosilmoituksia ja kanteluja. Muistakin häirintätavoista kuten vaanimisesta kerrottiin. Joissakin tapauksissa kyse oli siitä, että vastaajan oli annettu huomata, että häntä pidetään silmällä tai että joku tutki hänen henkilöään koskevia tietoja. Maiden välillä ei ollut tuntuvia eroja tässä suhteessa. Suomessa kuitenkin suurempi osa häirinnästä oli tehty työpaikalle tulevien erilaisten viestien avulla ja Ruotsissa syyttäjien kokemat häirintätapaukset olivat melko usein (20 %) vaanimista.

Uhkailujen tekotavat olivat muuten samankaltaisia, mutta niihin sisältyi etenkin Ruotsissa melko usein (26 %) henkilökohtaisesti esitettyjä uhkauksia (Suomessa vain 7 %). Siten Suomen vastauksissa korostuivat tekotapoina työpaikalle tulleet erilaiset viestit (79 %), joiden osuus Ruotsissa oli alle puolet (43 %) uhkausten tekotavoista.

Ammattirikolliset aktiivisempia Ruotsissa

Häirinnän ja uhkailujen tekijöistä valtaosa oli kummassakin maassa vastaajien mielestä päihde- tai mielenterveysongelmaisia tai henkilöitä, jotka "käräjöivät käräjöimisen vuoksi". Merkittävä ero maiden välillä paljastui yhdessä seikassa: erilaisten järjestäytynyttä rikollisuutta edustavien tekijöiden osuus oli Ruotsissa selvästi suurempi kuin Suomessa. Tämä tekijätyyppi oli häirinnyt ja uhkaillut lähes yksinomaan syyttäjiä kummassakin maassa. Heidän osuutensa syyttäjiin kohdistuneesta häirinnästä oli Suomessa 10,6 % ja Ruotsissa 23,0 % sekä uhkailuista 8,7 % Suomessa ja 40,5 % Ruotsissa.

Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa ajateltiin, että kysely voisi myös tuottaa epäsuoran osoittimen järjestäytyneen rikollisuuden laajuudesta vertailumaissa. Tulos viittaa vahvasti siihen, että ajatus oli oikea: yleisten rikollisuustilannekuvausten perusteella järjestäytyneen rikollisuuden toiminta on Ruotsissa laajempaa kuin Suomessa.

Torjuntatoimiin hanakammin Ruotsissa

Häirinnän, uhkailun ja muiden asiattomuuksien torjumiseksi oli vastausten perusteella Ruotsissa tehty selvästi enemmän kuin Suomessa. Kummassakin maassa epäasiallisesta vaikuttamisesta oli tehty ilmoitus varsin usein – joskin alle puolessa tapauksia. Suojautumiseen ja torjuntaan Ruotsissa on kuitenkin panostettu enemmän kuin Suomessa. Täällä vastatoimien suunnittelu tuntuu olevan alkutekijöissään. Kummassakaan maassa vastaajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä siihen, mitä ongelmien hoitamiseksi on toistaiseksi tehty, ja esittivät joukon kiinnostavia parannusehdotuksia. Kun syyttäjien ja tuomareiden työsuojeluongelmia ryhdytään toden teolla ratkomaan, tätä tietolähdettä ei kannata jättää käyttämättä.

Maiden välillä on vähäisiä mutta systemaattisia eroja sen suhteen, onko omalla työpaikalla ryhdytty toimenpiteisiin sen jälkeen kun joku henkilöstöstä on joutunut epäasiallisen vaikuttamisen kohteeksi (kuvio 1). Ruotsissa on Suomea useammin panostettu raportoinnin parantamiseen, sisäiseen vuoropuheluun sekä yhteistyöhön poliisin kanssa. Kummassakin maassa on kuitenkin vastaajien mielestä tehty liian vähän.

Kuvio 1. Miten toimintatapoja omalla työpaikalla on muutettu sen jälkeen kun epäasiallista vaikuttamista on ilmennyt?

Kysyttiin myös, onko esimiesvirasto antanut uusia ohjeita sen jälkeen, kun joku henkilöstöstä joutui epäasiallisen vaikuttamisyrityksen kohteeksi. Yksi viidestä suomalaisesta vastaajasta mutta puolet ruotsalaista ilmoitti, että esimiesvirasto on antanut uusia ohjeita ongelmatilanteiden torjumiseksi. Voidaan toki ajatella, että siihen on aihettakin, mutta edellä kuvatut ongelmatilanteiden esiintyvyyttä koskevat tulokset eivät voi olla selityksenä Suomen passiivisuuteen. Taustalla lienee se, että Ruotsissa on viranomaistasolla kiinnitetty huomiota syyttäjien ja tuomareiden epäasialliseen vaikuttamiseen pidempään kuin Suomessa. Tähän voi puolestaan olla osaselityksenä se, että siellä on tapahtunut joitakin hyvin törkeitä uhkailu- ja väkivaltatapauksia sekä se, että ammatti- ja järjestäytyneen rikollisuuden edustajien osuus ongelmien aiheuttajista on niin suuri. Osaksi kyse lienee myös siitä, että Ruotsin tunnetusti keskusteleva työpaikkakulttuuri on onnistunut tuomaan tässä tutkitut ongelmat yleiseen tietoisuuteen.

Kirjoittaja on YK:n yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNIn johtaja. Tutkimusraportti tulee saataville HEUNIn sivuille www.heuni.fi .

Haaste 3/2010

 
Julkaistu 1.10.2010