Riikka Kostiainen

Elinkautisvangille perusteellinen riskiarviointi ennen vapauttamista

Elinkautisvankien vapauttamiseen liittyvää menettelyä kehitetään lisäämällä vankilassa tehtäviä riskiarvioita ja tehostamalla ehdonalaisen vapauden valvontaa. Oikeusministeri Tuija Braxin tekemien toimintalinjausten mukaan elinkautisvankien vapauttamiseen kytketään jatkossa aina nykyistä perusteellisempi arvio väkivaltarikoksen uusimisriskiin vaikuttavista tekijöistä.

Ensinnäkin vapauttamisharkinnassa otetaan käyttöön väkivaltaista käytöstä ennustava riskien arviointi. Riskien arvioinnista ja siihen liittyvistä testeistä vastaa Psykiatrinen vankisairaala. Lähivuosina tulee vuosittain harkittavaksi noin 20 elinkautisvangin hakemus ehdonalaiseen vapauteen pääsemiseksi. Riskien arviointi testeineen tullaan tekemään heille kaikille.

Elinkautista rangaistusta suorittavan vapauttamisasia otetaan ensimmäisen kerran harkittavaksi sen jälkeen, kun rangaistusta on suoritettu 12 vuotta (alle 21-vuotiaana rikoksen tehneellä aika on 10 vuotta). Vapauttaminen perustuu aina harkintaan. Ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä päättää Helsingin hovioikeus.

Uusimisriskiä koskeva arviointi ja testien tulokset liitetään jatkossa aina hovioikeuden käsittelyasiakirjoihin. Riskiarvioinnista aiotaan säätää myös laissa. Lainmuutos sisällytetään eduskunnalle vielä syksyn aikana annettavaan vankeuslakiesitykseen.

Riskiarvion hyödyntäminen valvonnassa

Jo nyt kaikki vapautuvat elinkautisvangit määrätään valvontaan. Jatkossa riskiarvioinnin tuloksia käytetään hyväksi myös elinkautisvangin valvonta-ajan suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Oikeusministeriön arvion mukaan vuosittain vapautuvista elinkautisvangeista valikoituu noin kymmenen henkilöä, jotka riskiarvioinnin tulosten perusteella tarvitsevat erityistä tukea päihteiden käytön hillitsemisessä ja väkivallattomuudessa. Tehostettujen hoito-ohjelmien toteuttamiseksi nykyisin säädetty 12 tuntia toimintavelvoitteita kuukaudessa on tarkoitus nostaa 30 tuntiin. Myös tämä lainmuutos sisällytetään syksyllä annettavaan lakiesitykseen.

Brax korostaa, että päihdehoito on ylivoimaisesti tehokkain keino ehkäistä väkivaltarikollisuutta. Hän harmittelee, että kun päihdehoito vankiloissa toimii usein hyvin, sen jatko kotikunnissa ei useinkaan onnistu.

Tietoutta päihteiden ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta

Kolmas linjaus on, että huolehditaan siitä, että rikosseuraamuslaitoksessa ja yleisessä terveydenhuollossa on riittävästi tietoa alkoholin, huumaavien aineiden ja lääkeaineiden vaikutuksesta käyttäytymiseen. Tieto lääkeaineiden ja väkivaltaisen käyttäytymisen välisistä yhteyksistä ei välttämättä ole riittävästi levinnyt varsinkaan yleiseen terveydenhuoltoon. Tietyt ahdistukseen määrätyt lääkkeet (erityisesti bensodiatsepiini) voivat laukaista erityisesti alkoholin kanssa väkivaltaista käyttäytymistä.

Toistuvasti vakavaan väkivaltaan syyllistyneet

Lisäksi oikeusministeriö alkaa valmistella kokonaisselvitystä vakavaan väkivaltarikokseen toistuvasti syyllistyneiden uusimisvaaran vähentämismahdollisuuksista. Tarkoitus on myös mm. selvittää lainsäädännölliset mahdollisuudet määrätä riskiarvioinnin perusteella riskiryhmäksi arvioitu joukko erityisen tehostettuun valvontaan.

Elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittujen määrä on kasvanut tällä vuosikymmenellä rangaistusjärjestelmän tiukentumisen seurauksena. Vuonna 2000 elinkautisvankeja oli 59 ja vuonna 2010 yhteensä 157. Samaan aikaan henkirikosten määrä on hieman laskenut.

Suurin osa vapautuneista elinkautisvangeista näyttää olevan kykeneviä rikoksettomaan tai ainakin väkivallattomaan elämään. Vuosina 1992–2009 vapautuneista 52 elinkautisvangista yksi oli syyllistynyt uudestaan henkirikokseen.

Haaste 3/2010

 
Julkaistu 1.10.2010