Ulla Mohell, Tuuli Herlin & Heimo Kangaspunta

Sähköisen valvonnan vaikutuksia arvioitava

CEP:in (Conférence Permanente Européenne de la Probation) kuudes konferenssi sähköisestä valvonnasta pidettiin Hollannissa toukokuussa. Teemana oli "Uusi kehitys, media, myytit ja johtamisen odotukset". Seminaariin osallistui lähes 200 henkilöä noin 30 maasta.

Professori Mike Nellis Glasgow'n yliopistosta puhui sähköisen valvonnan kehityksestä ja etiikasta. Hän kertoi, että aluksi sähköinen valvonta käsitettiin kuntouttavaksi valvonnaksi, ei rangaistukseksi. Myöhemmin 1990-luvulla se nähtiin keinoksi vähentää yliasutusta vankiloissa. Hän korosti, ettei sähköinen valvonta itsessään sisällä kuntouttavia elementtejä. Se on keino vähentää vankilukua ja vankeinhoidon kustannuksia sekä tehostaa vapaudessa tapahtuvaa valvontaa. Hän piti sähköisen valvonnan poliittisina "vaaroina" sekä ylikontrollia että alikontrollia. Käytännön epäkohtina hän otti esiin sen, että vaikka sähköinen valvonta on halvempaa kuin vankeus, se on silti kallista. Lisäksi se syö resursseja kuntoutukselta. Hän näki ongelmana myös valvonnan eettiset kysymykset ja yksityissektorin toiminnan alalla. Lisäksi hän pohti kehitystä tulevaisuudessa esimerkiksi terroristien ja turvapaikanhakijoiden valvonnassa.

Nellisin johdolla seminaarissa käytiin paneelikeskustelu myös median roolista. Media on erittäin kiinnostunut rikollisuudesta, usein sensaatiohakuisesti. Tätä kiinnostusta voi myös käyttää hyväksi, kun yritetään välittää sähköisestä valvonnasta oikeaa tietoa. Esimerkiksi Hollannissa on järjestetty median edustajille tilaisuus kokeilla, miten sähköinen valvonta käytännössä toimii. Liikoja lupauksia uusista valvontakeinoista ei pidä antaa, vaan medialle on kerrottava tosiasiat.

Sähköinen valvonta vankilassa

Ensimmäinen sähköisesti valvottu avovankila otettiin Ruotsissa käyttöön Kolmårdenissa vuonna 2005. Kriminaalihuollossa sähköisestä valvonnasta vastaavan Kjell Carlssonin mukaan tavoitteena oli parantaa vankien turvallisuutta kustannuksia lisäämättä ja avolaitoksen ilmapiiriä menettämättä. Aluksi laitos herätti erittäin paljon julkista arvostelua, mutta yleisön hyväksyntä saavutettiin, koska vankien poistumisen valvonta oli Kolmårdenissa tehokkaampaa kuin tavallisessa avovankilassa. Laitosta perustettaessa oltiin avoimia median suuntaan.

Vuonna 2008 järjestelmää laajennettiin kolmeen uuteen vankilaan. Valvottavien vankien joukko kasvoi 185:stä yli 500:aan, mikä on kymmenesosa kokonaisvankiluvusta ja reilu kolmannes avolaitosten vankipaikoista. Valvonta perustuu RF-tekniikkaan ja jalkapantoihin. Järjestelmä mahdollistaa avovankilan alueen jakamisen pienempiin alueisiin ja vankien reaaliaikaisen valvonnan. Kolmårdenin järjestelmän arviointi osoitti, että sekä vangit että henkilökunta ovat tyytyväisiä järjestelmään. Luvattomat vankilasta poistumiset ovat vähentyneet lähes olemattomiin. Valvonnan kustannukset ovat noin 1,5 euroa päivässä vankia kohden, ja ne pyritään vähentämään seuraavassa vaiheessa noin euroon.

Hollannissa sähköinen valvonta löydettiin ratkaisuksi, kun vuonna 2003 haettiin keinoja kustannusten vähentämiseen ja laadun parantamiseen. Vankeinhoidon teknisistä ratkaisuista vastaavan Ernst Duvertin mukaan sähköisesti valvottu vankila on asumistasoltaan ja toiminnoiltaan parempi kuin tavallinen vankila. Oleskelu perustuu vangin omaan haluun ja palkkiojärjestelmään. Vangit noudattavat sääntöjä, koska olot vankilassa ovat mukavat ja hyvällä käytöksellä voi saada esimerkiksi mieleistään päiväohjelmaa tai enemmän vierailuaikoja. Käytöshäiriöistä seuraa puolestaan siirto karummalle osastolle.

Pitkälle kehitetyssä teknisessä järjestelmässä vankila on jaettu valvonta-alueisiin, ja vangit voidaan jatkuvasti paikantaa. Vartijoilla on mukanaan kännykän kokoinen ns. mobile office, jonka toiminnoissa on myös päällekarkaushälytys. Vankipäivän hinta on 140 euroa. Tässä vankilassa on neljä valvontahenkilökuntaan kuuluvaa 150 vankia kohden. Yhtään vakavaa rikkomusta ei ole tapahtunut. Sekä henkilökunta että vangit ovat olleet järjestelmään erittäin tyytyväisiä.

Tutkimusta tarvitaan

Professori Marc Renzema Yhdysvalloista selvitti sähköisen valvonnan tutkimuksen tilannetta. Hänen mukaansa pätevää tutkimusta ei juuri ole. Yksi hyvä on Oregonissa tehty tutkimus (Lapham ym. 2007), jossa seurattiin 477 satunnaisesti valitun rattijuopumukseen syyllistyneen (DUI - Driving Under the Influence) rikoksen uusimista 3 kuukauden, yhden vuoden ja kolmen vuoden ajanjaksolla. Tarkoituksena oli tutkia erilaisten rangaistuksen aikaisten toimenpiteiden ja niiden yhdistelmien vaikutusta rattijuopumuksen uusimiseen. Tutkimus antoi myönteisen, mutta myös kysymyksiä herättävän tuloksen sähköisen valvonnan vaikuttavuudesta.

Toisena Renzema esitteli tuoreen ruotsalaisen tutkimuksen (Marklund & Holmberg, 2009) sähköiseen valvottuun koevapauteen päästetyistä. Sekä tutkimusryhmässä että rekisteritietojen perusteella muodostetussa vertailuryhmässä oli 260 vapautunutta. Tutkimuksen mukaan uusintarikollisuus oli sähköisesti valvottujen ryhmässä selvästi vähäisempää kuin vertailuryhmässä. Ero oli tilastollisesti merkitsevä.

Seminaarin esitykset löytyvät CEP:in verkkosivuilta www.cep-probation.org - events.


 
Julkaistu 28.9.2009