Lauri Anttila & Juhani Koskelin

Parisuhdeväkivallan käsittely vaatii perheneuvojilta osaamista

Väkivaltaisten pariskuntien kanssa työskentelyssä on omat sääntönsä. Terapiatyöntekijän ensisijaisia tehtäviä ovat uhrin turvallisuudesta huolehtiminen, tekijän vastuunotto teostaan sekä lasten aseman turvaaminen. Usein asiakassuhteen luomisessa auttaa erillistyöskentely. Aikalisä-mallista voi saada ensiapua tiukkoihin tilanteisiin kotona, jos molemmat aikuiset sitoutuvat sen käyttöön.

Artikkelissa esitellään Vantaan perheasiain neuvottelukeskuksen tapaa tehdä töitä perhe- ja lähisuhdeväkivallan kanssa. Vantaan seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa maksutonta pari- ja perheterapiaa ihmisille, jotka elämäntilanteensa takia tarvitsevat ulkopuolista apua vuorovaikutus- tai muiden ongelmien selvittelyyn. Neuvottelukeskuksessa työskentelee seitsemän pari- ja perheterapiakoulutuksen saanutta perheneuvojaa. Terapiat kestävät keskimäärin seitsemän käyntikertaa, mutta kesto vaihtelee paljon.

Yleisin syy hakeutua neuvottelukeskukseen ovat vuorovaikutusongelmat parisuhteessa, mutta asiakkaiksi tulee myös pariskuntia, joiden ongelmana on väkivalta. Useimmiten näissä tapauksissa väkivallan tekijä on mies. Enenevässä määrin vastaanotolle tulee myös pariskuntia, joissa nainen käyttää väkivaltaa puolisoaan kohtaan. Tavallista on myös, että väkivalta on molemminpuolista tai että toinen käyttää henkistä ja toinen fyysistä ja ehkä myös henkistä väkivaltaa.

Kun asiakas ottaa yhteyttä neuvottelukeskukseen, vastaanottosihteeri haastattelee asiakasta tämän elämäntilanteesta. Jos asiakas kertoo yhteydenoton syyksi parisuhdeväkivallan, pariskunnille pyritään järjestämään kaksi terapeuttia työpariksi. Jos tilanne on akuutti, asiakkaalle yritetään järjestää mahdollisimman nopeasti kriisiaika. Joskus parisuhdeväkivalta tulee ilmi vasta pariterapian aikana.

Pariterapiaa vain turvallisissa olosuhteissa

Parisuhdeväkivallan kanssa työskentely poikkeaa perinteisestä pariterapiasta siinä, että terapeutti ei voi olla puolueeton: hänen on otettava selkeästi kantaa väkivaltaa vastaan. Uhrin tilanne on myös tarkistettava: onko pelkoa väkivallan jatkumisesta tai voiko keskustelu johtaa väkivaltaan kotona. Tällöin on siirryttävä erillisneuvotteluihin. Lisäksi on luotava suhde väkivallan tekijään sekä tarkistettava, kuinka perheen lapset voivat. Työskentelyssä on myös riskinsä ja keskustelu voi helposti kärjistyä molemminpuoliseksi syyttelyksi.

Tilanne kartoitetaan asiakkaiden kanssa. Kysytään, onko väkivaltaa ollut aiemmin, ja jos on, millaista se on ollut ja millaisissa tilanteissa. Terapeutin on muistettava, ettei hän etukäteen voi tietää, vaikuttaako väkivallan uhka, uhrin itsesyytökset tai asiakkaiden toive väkivallan loppumisesta siihen, mitä he kertovat väkivaltatilanteista ja parisuhteestaan. Usein molemmat vähättelevät väkivallan vakavuutta ja kertoja. Paremman kuvan voi saada järjestämällä puolisoille omat terapeutit ja keskustelut. Tällöin vältytään syyllistämisasetelmalta ja samalla voidaan taata molemmille vapaammat ja turvallisemmat mahdollisuudet puhua omista kokemuksistaan. Väkivallan kanssa työskentely vaatii terapeutilta suoruutta ja rehellisyyttä. Lisäksi terapeutin on oltava selvillä omasta suhtautumisestaan parisuhteen sisällä tapahtuvaan väkivaltaan.

Työskentely jakautuu usein alun yhteistapaamiseen, puolisoiden omiin yksilökäynteihin sekä mahdollisesti myöhemmin pariterapiaan, jossa ovat läsnä asiakkaiden lisäksi kummankin terapeutit. Lisäksi lapsia voidaan pyytää mukaan johonkin istuntoon. Pariterapiaan voidaan palata vasta siinä vaiheessa, kun se on kaikkien osallistujien mielestä turvallista. Siihen ei palata, jos tekijä keskeyttää hoidon tai pariskunta päätyy eroon terapian seurauksena.

Aina tilanne ei kuitenkaan vaadi erikseen työskentelyä, esimerkiksi jos väkivalta on ollut lievää ja sitä on ollut ehkä vain muutaman kerran. Jos tällaisessa tilanteessa kaikki osapuolet ovat sitä mieltä, että työskentelyä voidaan jatkaa yhdessä, näin voidaan tehdä. Tällöin terapeutin on kuitenkin hyvä tarkistaa tapaamiskerroilla, onko tilanne edelleen sama ja turvallinen sekä tarjota mahdollisuutta erillistapaamisiin.

Aikalisä-mallista käytännön apua

Ikään kuin matkaevääksi kotiin käydään ensimmäisessä neuvottelussa pariskunnan kanssa läpi ns. Aikalisä-malli. Puolisoita ohjataan toimimaan siten, että tilanteen kiristyessä toisen on "laitettava pipo päähän" ja lähdettävä ulos kävelylle. Kävelyn kesto sovitaan saman tien. Tällöin kumpikin tietää, missä toinen on ja kuinka kauan. Kävelyn aikana ei käytetä päihteitä. Toisen on päästettävä toinen kävelylle ja annettava olla siellä rauhassa. Kävelyn jälkeen voidaan yrittää keskustella asiasta uudelleen tai sopia keskustelun jatkamisesta seuraavana päivänä. Jos tilanne kiristyy uudelleen, on pipo laitettava uudestaan päähän ja käytävä uudella lenkillä. Ensimmäisen keskustelun aikana on tärkeää painottaa molempien sitoutumista aikalisään. Monet pariskunnat ovat kokeneet aikalisän käytännölliseksi apukeinoksi hankalaan tilanteeseen.

Kriisityöstä selviytymisen tukemiseen

Väkivallan uhrin kanssa työskentely voidaan jakaa kriisityöksi ja selviytymistä tukevaksi työksi. Kriisityössä asiakas kohdataan akuutin väkivaltatilanteen yhteydessä. Tällöin tavoitteena on auttaa häntä selviytymään väkivallasta aiheutuneiden välittömien ongelmien hoitamisessa. Selviytymistä tukevan työn tavoite on uhrin tukeminen väkivallasta vapaaseen elämään sekä selviytymiseen väkivallan monenlaisten seurauksien kanssa. Asiakas tarvitsee aikaa ymmärtääkseen, ettei hän ole aiheuttanut väkivaltaa, ja saadakseen itsekunnioituksensa ja -luottamuksensa takaisin.

Kriisityön periaate on nopean avun tarjoaminen kriisitilanteen osapuolille. Kriisityössä ei pyritä pitkäaikaiseen yhteistyöhön, vaan hankalan ja ahdistavan tilanteen laukaisemiseen. Varsinkin väkivaltaisten miesten kanssa kriisityö on reitti kohti pitkäjänteisempää yhteistyötä.

Väkivallan tekijän auttamisen lähtökohtana on auttaa häntä luopumaan väkivallastaan. Tätä varten tekijän tulisi kyetä ottamaan vastuu teostaan. Se on edellytys työskentelyn etenemiselle. Joskus väkivallantekijän kanssa täytyy tehdä paljonkin töitä, että hän ottaa vastuun käytöksestään ja alkaa toimia sen mukaisesti. Joskus käy kuitenkin niin, että väkivaltainen osapuoli ei sitoudu hoitoon. Silloin työskentelyä jatketaan uhrin kanssa.

Lasten tilanne tärkeä nostaa esiin

Perheen lasten tilanteen huomioon ottamisen tärkeyttä ei voi väheksyä. Perheessä tapahtuva väkivalta vaikuttaa aina lapsiin, vaikka he eivät olisikaan suoraan väkivallan kohteita. Pahoinpitelyjä nähneillä lapsilla on todettu monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka ovat seurausta väkivaltaisessa ympäristössä kasvamisesta. Vanhempien kanssa on hyvä keskustella siitä, että lapsi kärsii, vaikka väkivalta ei kohdistuisikaan suoraan häneen. Lapsia on myös mahdollisuus tavata perheasiain neuvottelukeskuksessa. Lasten vanhemmat eivät oman kriisinsä keskellä tule ajatelleeksi lasten tilannetta. Usein lasten tilanteen esille nostaminen auttaa aikuisia auttamaan myös lapsia.

Tekijän sukupuoli vaikuttaa terapiaan

Terapeuttien suhtautuminen miesten ja naisten tekemään parisuhdeväkivaltaan on erilaista. Miesten tekemään parisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan tiukemmin ja siihen sovelletaan väkivaltatyön periaatteita eli uhrin turvallisuuden tarkistamista, tekijän vastuunottoa väkivallasta ja työskentelyn eriyttämistä edellytyksenä työskentelylle. Naisten tekemään parisuhdeväkivaltaan ei sovelleta väkivaltatyön periaatteita yhtä helposti. Lapset otettiin huomioon ylipäätään huonosti.

Vaikka fyysinen väkivalta loppuisikin terapian aikana, henkinen väkivalta saattaa jatkua. Siitä irti pääseminen vaatii pariskunnalta usein pitempikestoista työskentelyä. Fyysisten vammojen lisäksi väkivalta saattaa aiheuttaa niin syviä henkisiä haavoja ja traumoja, ettei yhteiselo ole mahdollista sen jälkeen kun uhri on saanut itsekunnioitustaan takaisin. Ei olekaan harvinaista, että pariskunta päätyy lopulta eroon.

Parisuhdeväkivallan parissa työskentely vaatii terapeuteilta lisää laadullista panostamista ja opettelua. Toimivien käytäntöjen löytäminen ja opettelu sekä henkinen väkivalta että naisten tekemä väkivalta asettavat osaltaan uusia haasteita perheneuvojien työlle.

Kirjoittajista Anttila on perheneuvoja ja Koskelin johtava perheneuvoja Vantaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksessa.

Kirjoitus perustuu mm. Lauri Anttilan opinnäytetyöhön "Onko väkivallan tekijän sukupuolella merkitystä? Työntekijöiden toimintatavat väkivaltaisissa parisuhteissa perheasiain neuvottelukeskuksissa." Metropolia ammattikorkeakoulu 2009. Muut lähteet saa toimituksesta haaste(at)om.fi.

 
Julkaistu 28.9.2009