Riikka Kostiainen

Nurmijärvellä nuoria tuetaan varhaisella avoimella yhteistyöllä

Nurmijärven kunnan peruspalveluiden varhaisen puuttumisen toimintamalli perustuu varhaisuuteen, avoimuuteen ja dialogisuuteen. Malli on kehitetty tiiviissä yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Toiminnan katsotaan edistäneen vuoropuhelua niin kuntalaisten kanssa kuin eri sektoreiden yli.

Nurmijärven kunnan varhaisen puuttumisen ja tuen malli neuvoloiden, päivähoidon ja koulun työntekijöille otettiin käyttöön vuonna 2006. Sitä on kehitetty kahdessa vaiheessa (2003–2005 ja 2006–2007) yhdessä entisen Stakesin, nykyisen THL:n kanssa. Tavoitteena on kehittää kunnan palvelujärjestelmän kykyä vastata lasten, nuorten ja heidän perheidensä tuen tarpeeseen aiempaa varhaisemmassa vaiheessa sekä synnyttää työntekijöiden ja asiakkaiden välille avointa yhteistyötä. Malli perustuu huolen vyöhykkeistöön, joka on Tom Arnkilin ja Esa Erikssonin vuonna 1996 kehittämä työväline lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville. Nurmijärvellä varhaisen puuttumisen työmenetelmät painottavat osallisuutta, kuuntelemista sekä läheisverkostojen hyödyntämistä. Työvälineitä ovat mm. ennakointidialogit, huoli puheeksi -koulutus, läheisneuvonpito ja käsikynkkä.

Nurmijärven kunnan verkostotyön koordinaattori Olli Laiho tiivistää toiminnan ideaksi, että koskaan ei ole liian varhaista olla avoin, käynnistää yhteistyötä ja ryhtyä dialogiin. Kun asioihin tartutaan varhain, on paljon mahdollisuuksia toimia. Olennaista on myös, että kaikki asiaan liittyvät äänet pääsevät kuuluviin. Lisäksi koko ajan täytyy muistaa, että on kyse työntekijän omasta huolesta eikä perheen tai lapsen ominaisuudesta – joskin toimet työntekijän huolen huojentamiseksi usein auttavat perhettäkin.

Hankkeesta toimintamalliksi

Nurmijärvellä on onnistuttu vakiinnuttamaan varhaisen puuttumisen projekti toimintamalliksi. Laihon mukaan hankkeella on yleensä kaksi uhkaa: se ei kiinnity kunnan johtamisjärjestelmään ja se ei jalkaudu arkeen. Nurmijärvellä johtaminen on turvattu ja työtavat, etenkin puheeksi ottaminen, näyttävät kiinnittyvän suoraan työkäytäntöihin.

– Nurmijärvellä on ymmärretty toimintakulttuurin muutos ongelmalähtöisestä voimavarakeskeiseen, sektorikeskeisestä verkostokeskeiseen ja asiantuntijalähtöisestä dialogiseen palveluun. Lisäksi on ymmärretty, ettei tämä ole aivan hetkessä tehtävää työtä, vaan tarvitaan pitkäjänteistä kehittämistä. Tällainen palvelurajat ylittävä toiminta vaatii koordinaatiorakenteen ja ennen kaikkea ylisektorista johtamista. Siksi meillä on ennalta ehkäisevän työn poikkihallinnollinen johtoryhmä, joka raportoi kunnan johtoryhmälle. Kokonaisuudessaan vahvuutemme on varmaan siinä, että asiat on pystytty perustelemaan päättäjille.

Laiho arvioi, että mallia pitäisi tehdä vieläkin tunnetummaksi päättäjille ja kuntalaisille. Viime kädessä kuntalaiset ratkaisevat, kyetäänkö toimimaan varhaisesti, avoimesti ja yhteistyössä. Nurmijärvellä on järjestetty tilaisuuksia päättäjille ja varhaisen puuttumisen toimintamallista on kerrottu esimerkiksi koulujen vanhempainilloissa, mutta tiedottamisen tehostaminen on jälleen tarpeen.

Lapsen ääni kuuluviin

Nurmijärvellä on koulutettu jo tuhatkunta työntekijää ottamaan huolet puheeksi yhteistyötä tarjoten, ja koulutukset jatkuvat yhä. Työntekijöille 2006 tehdyn kyselyn mukaan varhaisen puuttumisen toimintamallilla on ollut huolia huojentava vaikutus. Tulosten mukaan sekä malli että huolen puheeksiottamisen menetelmä tunnetaan hyvin, ja niistä katsotaan olevan paljon hyötyä niin perheelle, omalle työlle kuin moniammatilliselle yhteistyölle. Seuraava vaihe arvioinnissa on hankkia palautetta asiakkailta. Jatkuva seuranta ja vaikuttavuuden arviointi on olennainen osa mallia, joskin sopivien mittareiden löytäminen on ollut vaikeaa.

Salassapitovelvollisuus tulee toiminnassa esiin silloin tällöin, Laiho kertoo. – Moniammattillista työtä pitäisi kuitenkin tehdä niin, että asiakas on läsnä tai siihen on ainakin asiakkaan lupa, jolloin tätä ongelmaa ei synny. Ensimmäinen taho, jolle oma huoli pitäisi ilmaista, on nuori tai perhe, jonka jälkeen tämä on automaattisesti mukana. Valitettavasti se ei aina aivan näin mene; huoli ehkä otetaan puheeksi, mutta ei synny kunnollista yhteistyörakennetta, asioita ryhdytään viemään eteenpäin viranomaistietä, ja perhe jää paitsioon.

Aina hyväkään yhteistyö työntekijän ja perheen välillä ei riitä, vaan tarvitaan myös läheisverkoston ja muiden työntekijöiden tukea. Tätä varten on luotu menetelmäksi verkostopalaverit. Nurmijärvellä on järjestetty varhaisen puuttumisen toiminnan aikana noin 160 verkostopalaveria, joissa on ollut ulkopuoliset vetäjät. Niistä asiakastilanteisiin on liittynyt noin kolmasosa ja muut ovat työyhteisöjen suunnittelutilaisuuksia tai esimerkiksi johonkin koulun teemaan liittyviä neuvonpitoja. Yksi tyypillinen asiakastilanne on erityisluokkasiirto tai jokin muu nivelvaihe, jossa vanhat ja uudet työntekijät vaihtavat tietoa asiakkaan läsnä ollessa. Myös lastensuojelun perhetyö tilaa usein verkostopalavereita.

Olli Laihon mukaan palaute verkostopalavereista on ollut pääsääntöisesti hyvää. Kuulluksi tuleminen on monessa mielessä merkittävää. Se ei tarkoita, että asiat ovat menneet ihmisen tahdon mukaan vaan että häntä on kuultu omassa asiassaan.

– Erityisesti meillä on pohdittu lapsen ääneen kuuluviin saamista. Joka kerran joudutaan pohtimaan tarkkaan perheen kanssa, onko lapsi sen ikäinen ja onko asia sellainen, että hänen kannattaa osallistua palaveriin – tarkoitus kun on lisätä toiveikkuutta. Mutta jos käsitellään jotain koulunkäyntiin liittyvää asiaa, olisi kovin tärkeää, että myös lasten ääntä kuullaan, ei vain koulun ja vanhempien kuten usein tuntuu. Lapset ovat asiantuntijoita omaan koulunkäyntiinsä liittyvissä asioissa, ja heidän kuuntelemiseensa pitää kiinnittää huomiota. Ei se tarkoita, että lapset päättävät, vaan vastuu ja rajojen veto säilyy aikuisilla.

Eettiset periaatteet keskustelun herättäjänä

Nurmijärvellä kuten muuallakin Suomessa on viime aikoina ollut pinnalla keskustelu varhaisen puuttumisen eettisistä periaatteista. Varhaista puuttumista kohtaan on esitetty Olli Laihon mukaan aivan oikeutettua kritiikkiä. Huolen vyöhykkeistön idean vastaiset riskiarviot ja lasten luokittelemiset ovatkin olleet lähtökohtana eettisten toimintaperiaatteiden luomiseen THL:ssä ja Varpu-verkostossa. Toinen suuri kritiikin aihe on ollut, että varhaisella puuttumisella pyritään peittämään palveluiden alasajoa. Eettisten periaatteiden käsittelyllä pyritään vastamaan tähän kritiikkiin ja vahvistamaan varhaisen avoimen yhteistyön linjaa. Nurmijärvellä arvioidaan parhaillaan niiden avulla, miten varhaisen puuttumisen toimintaa pitää edelleen kehittää.

Kritiikki on Laihon mukaan kokonaisuudessaan hyväksi, koska se mahdollistaa asian syvemmän tarkastelun ja tuo ongelmia esiin. On tärkeää, että varhaisen puuttumisen keskustelussa puhutaan esimerkiksi siitä, että peruspalvelut ovat tämän toiminnan kivijalka. Resursseihin liittyy myös työntekijöiden suurin kritiikin aihe: on turha ottaa huolia puheeksi, kun tarvittavaa tukipalvelua ei ole kuitenkaan saatavilla tai sitä täytyy jonottaa kauan. Tukipalvelujen puute ei kuitenkaan saisi olla este sen pohtimiselle, mitä itse voi tehdä asialle omassa työssään.

Varhainen puuttuminen on nostettu Suomessa kuten muuallakin turvallisuusohjelmien ohjenuoraksi, mitä on myös kritisoitu. Toiminnan tavoitteet Nurmijärvellä eivät Laihon mukaan suoranaisesti liity rikollisuuden ehkäisyyn. Tosin kunnan kaikkien toimijoiden yhteisvastuullisuudella, varhaisella tuella ja puuttumisella peruspalveluissa ehkäistään syrjäytymistä ja edistetään hyvinvointia, ja tämä varmaan toimii myös rikollisuuden ehkäisynä. Samalla tuetaan ja turvataan lasten ja nuorten hyvää ja onnellista lapsuutta. Joskus rikoksentorjunta on erityisaiheenakin noussut esiin.

– Rajamäen alueella on pidetty ns. alueneuvonpitoja, joissa tarkastellaan mahdollisimman moniäänisesti lasten ja nuorten tilannetta. Nuoret ja lapset kertovat, mikä heidän mielestään Rajamäellä tällä hetkellä toimii ja onko joitakin huolestuttavia asioita, ja vastaavasti asukkaat, vanhemmat, lasten ja nuorten kanssa työskentelevät kertovat omat näkemyksensä. Lopuksi katsotaan, nouseeko keskustelusta sellaisia teemoja, joihin kannattaa kehittää toimenpiteitä. Yhtenä vuonna nousi esille koululaisten näpistely paikallisista kaupoista. Siihen lähipoliisi sitten reagoi kouluttamalla kaupan henkilökuntaa.

 
Julkaistu 28.9.2009