Kauko Aromaa

KRIISI JA RIKOSSEURAAMUKSET

Talouskriisin vaikutuksia rikollisuuteen on spekuloitu jonkin verran. Tavallisimmin lienee otaksuttu, että rikollisuus lisääntyy. Ajatus kuvastaa sitä yleistä uskomusta, että koska kriisi on paha asia ja rikollisuus on paha asia, kriisin täytyy aiheuttaa rikollisuutta; yhdestä pahasta seuraa toinen. Tällainen uskomus on kuitenkin epäanalyyttinen. Aikaisemmat kokemukset ovat viitanneet siihen, että talouskriisien ja rikosten yhteydet ovat monimutkaisia ja epäsuoria. Siksi eri rikoslajeissa voi kriisin "seurauksena" tapahtua milteipä millaisia muutoksia tahansa. Näin etenkin lyhyellä aikavälillä. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ennakointi on vielä epävarmempaa, koska erilaisia mahdollisesti väliin tulevia muita tekijöitä on leegio.

Lyhyen aikavälin muutosten ennakoinnissa on hyvä pohtia, mitä lama merkitsee rikoksentekotilaisuuksien (myös rikosmarkkinoiden), rikosmotivaation ja rikoskontrollin ulottuvuuksilla. Tavallinen jokamiehen tekemä ja kokema rikollisuus saattaa vähentyä, kun yleinen toimeliaisuus ja rikosalttiit olosuhteet vähenevät: ajankäyttö alkoholipitoisissa huvipaikoissa vähenee ja sen takia yleisten paikkojen pahoinpitelyrikosten määrä vähenee. Samalla kotielämäkin rauhoittuu. Liikennesuorite ja alkoholinkulutus vähenevät, joten liikennerikokset ja rattijuopumus vähenevät. Konkurssit yleistyvät, jolloin konkurssirikoksetkin yleistyvät.

Rikollinen motivaatio saattaa kurjistumisen myötä joiltakin osin yleistyä, millä on yleisten rikoksentekotilanteiden vähenemistä kompensoiva vaikutus. On vaikea arvioida, miten suuri se on, lyhyellä aikavälillä tuskin kovin huima.

Rikollisuuden epävirallisen kontrollin osalta ennakointi on vaikeaa. Viralliskontrollin kannalta kriisin seuraukset saattavat olla selvimmät. Näin etenkin siksi, että valtion tuottavuusohjelma jo muutenkin leikkaa valvonnan voimavaroja, ja siten pienentää kiinnijäämisriskiä ja rikosten tutkinnan onnistumistasoa. Toinen taso, jolla talousongelmat alkavat näkyä suoraan, on rikosprosessien ja vankiloiden kalleudesta seuraava paine keventää rikosprosessia ja vähentää valitusmahdollisuuksia sekä vähentää vankiloiden käyttöä ja kehittää sen sijaan uusia halvempia rikosseuraamuksia ja ehkä myös tehokasta rikoksentorjuntaa. Voisiko taloudellinen pakko saada aikaan sen, mitä inhimillisyyttä ajaneet asiantuntijat ovat vuosikymmeniä toivoneet? Vähennetäänkö vankilan käyttöä ja otetaanko laajasti käyttöön vaihtoehtoisia uusia seuraamuksia? Saammeko lähivuosina todistaa hyvää kehitystä, jossa rangaistavan käyttäytymisen alaa supistetaan, korjaavan oikeuden alaan kuuluva sovittelu ja rakentavat seuraamukset yleistyvät, rikoksentekijöitä aletaan yhteisvastuullisesti ottaa takaisin yhteiskunnan piiriin ja vahvistetaan retuperällä olevaa jälkihuoltoa, avoseuraamukset kuten yhdyskuntapalvelu saavat entistä keskeisemmän aseman, sähköistä valvontaa aletaan soveltaa laajassa mitassa, toimenpiteistä luopuminen valtaa alaa, ehdollisia rangaistuksia aletaan käyttää enemmän ja lähestymis- ja matkustuskieltoa ryhdytään käyttämään entistä yleisemmin?

On toinenkin vaihtoehto. Valvontaa voidaan tehostaa kannustamalla ilmiantoihin ja ottamalla puoli-ilmainen vapaaehtoistyö paikkaamaan poliisin resurssipulaa. Halvempia rikosseuraamuksia voidaan kehitellä valjastamalla kansalaistoiminta (vapaaehtoistyö) seuraamusten täytäntöönpanon palvelukseen. Otetaan käyttöön halpoja mutta raakoja häpeärangaistuksia ja mahdollisesti ruumiillisia rangaistuksia ja yksityistetään ne osat rikosseuraamuksia, joilla voidaan tehdä liikevoittoja joko subventoidusti tai täysin markkinavetoisesti. Myös uuden teknologian valvontakeinot ovat vasta voittokulkunsa alussa – mikrosirutekniikan ja satelliittivalvonnan sovelluksilla on jo täysin mahdollista alistaa ihmiset jokseenkin totaaliseen kontrollin ilman vankilaa. Hinta on halpa ja enää uupuu poliittista tahtoa. Nyt kun on suunnitteilla siirtyminen liikennesuoritteeseen perustuvaan ajoneuvoverotukseen samaan tekniikkaan tukeutuen, onkin vain ajan ja oivalluksen kysymys, kun innovaatio tarttuu rikosseuraamusalalle.

 
Julkaistu 28.9.2009