Matti Laine

Amok!

Kriminologia-palstalla käsitellään tällä kertaa koulusurmien taustaehtoja.

Saksalaisessa koulussa, jossa Tim Kretschmer toteutti koulusurman maaliskuussa 2009 (15 uhria), koodikielisenä hälytysviestinä oli: "Frau Koma kommt!". Helsingin Sanomien mukaan "Koma on takaperin luettuna saksan kielen sana Amok, vapaasti käännettynä hyökkäys". Näin ei ole, vaan useat kulttuurit tuntevat mielentilan, josta käytetään nimitystä amok. Sana on malaijinkieltä ja kuvaa tilannetta, jossa yksinäinen mies toteuttaa joukkomurhan rakkauden, rahan tai kasvojen menetyksen vuoksi. Kysymys on äärimmäisen nöyryytyksen tilasta, jossa vaihdetaan oma henki mahdollisimman monen muun henkeen, ja näin palautetaan oma arvo muiden silmissä (Pinker 1997).

Suomessakin on Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen käyty keskustelua koulusurmista, joskin keskustelijat ovat olleet pääsääntöisesti muita kuin kriminologeja. Julkisuudessa on esitetty mm. seuraavat kolme väitettä. Ensinnäkin on todettu, että koulusurmaajia ei oikeastaan yhdistä mitkään tekijät, vaan heillä on hyvin erilaiset motiivit. On myös tuotu esiin, että mielenterveydelliset seikat, esimerkiksi masennus eivät ole koulusurmien taustatekijöinä, koska nämä aiheuttavat apaattisuutta ja toimintakyvyttömyyttä, mikä estää suurimittaisen surmatyön suunnittelun ja toteutuksen. Kolmanneksi on väitetty, että koulusurmien esiin nousemisen keskeisenä syynä on perinteisen yhteisöllisyyden katoaminen ja ihmisten välisten siteiden heikkeneminen. Nämä väitteet ovat suurelta osin täysin vääriä.

Koulusurmista on toki olemassa laadukasta sosiologista ja kriminologista tutkimusta. Yhdysvalloissa, jossa ilmiö on ollut näkyvä 20 viime vuoden aikana, myös viranomaiset ovat tehneet laajoja selvityksiä. Princetonin yliopiston sosiologian professori Katherine Newman on työryhmineen (2004) tehnyt tapaustutkimuksen kahdesta amerikkalaisesta koulusurmasta, jotka tapahtuivat jo ennen kuuluisaa Columbine High Schoolin tapausta1. Tätä analyysia koulusurmien taustaehdoista tekijät ovat testanneet 25 muuhun, pääasiassa amerikkalaiseen tapaukseen.

xxx

Tutkimusmateriaalin perusteella on mahdollista esittää syiden kombinaatio, joka mahdollistaa sinänsä hyvin harvinaisen väkivaltarikoksen, joukkomittaisen koulusurman selittämisen. Tutkimuksessa esitetään viisi välttämätöntä, mutta ei-riittävää ehtoa, jotta koulusurma voi tapahtua. Ne esitetään todennäköisyyksien tasolla; yksilöllistä profilointia ja ennustamista ne eivät siten mahdollista. Kaikki tekijät voivat toteutua jonkun kohdalla, mutta teko jää tekemättä. Koulusurmia olisi varmaan tunneittain, jos ehdot realisoituisivat aina teoiksi. Newmanin ja kumppaneiden esittämät ehdot ovat seuraavat:

1. Ampuja näkee itsensä äärimmäisen syrjäytyneeksi ja syrjäytetyksi. Oleellista on oma kokemus, ei objektiiviset seikat. Valtaosa on kokenut eläneensä täysin marginaalissa, on ollut kiusattu tai muutoin kaltoin kohdeltu. Suositulla opiskelijalla voi olla pahojakin ongelmia, hän voi jopa tehdä itsemurhan, mutta hän ei tee koskaan koulusurmaa. Kaltoin kohtelu liittyy hyvin usein miehisyyden haavoittamiseen ("dorka, nörtti, homo"). Usein laukaisevana tekijänä on tyttöystävän eroilmoitus. Ampumisella palautetaan miehisyys. Pojat ovat erityisen alttiita marginaaliin joutumiselle. Usean ampujan sisar tai veli on saattanut olla huippumenestyjä.

Paradoksaalista on, että yhteisöllisyys onkin tässä riskitekijä. Perinteisissä tiiviissä maaseudun yhteisöissä erilaisuus ja syrjään joutuminen on kaksin verroin kauheampaa; se korostuu ja näkyy. Tutkimuksen kohteena olleista surmista 82 prosenttia oli tehty maaseudulla tai esikaupungissa, vain kahdeksan prosenttia kaupunkialueella. Suurkaupungissa voi olla monenlaista muuta väkivaltaa, mutta sen mahdollisuudet erilaisuuden sietoon pienentävät oleellisesti koulusurmien riskiä. Useat koulusurmapaikkakunnat ovat "yhteisöllisyyden paratiiseja": kaikki tuntevat toisensa, käyvät kirkossa, osallistuvat erilaiseen kansalaistoimintaan, ovat aktiivisia koulun suhteen jne. Tiukka yhteisöllisyys jopa estää ongelmien huomaamista etukäteen.

2. Ampuja kärsii psyykkisistä ongelmista, jotka vahvistavat syrjäytymistä. Yli puolella tekijöistä on ollut hyvin vakava mielenterveyden häiriö (kehittyvä skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö) ja enemmistöllä myös vakava masennus. Neljällä viidestä ampujasta on ollut itsemurha-ajatuksia ennen ampumisia. Jokaisella on ollut ainakin jokin psyykkinen, alttiutta lisäävä tekijä. Nämä alttiudet heikentävät ampujien kykyä pärjätä syrjäytymisprosesseissa. Myös ne, joilla vielä on joitain kavereita, kokevat voimakasta hylätyksi tulemisen tunnetta.

3. Koulusurmien toteutuminen tarvitsee "kulttuurisen käsikirjoituksen". Ampujan on koettava, että ampuminen on ratkaisu ongelmaan. Kysymys on statusjärjestelmästä, väkivalta tuottaa kuolemattomuuden, statuksen ja palauttaa miehisyyden. Summittainen ampuminen ei ole mikään satunnainen ratkaisu, vaan se on osa käsikirjoitusta. Joskus potentiaaliset ampujat ovat koettaneet vaihtoehtoisia ratkaisuja (klovni tms.), mutta yleensä ne eivät toimi. Vain julkinen väkivaltaspektaakkeli mahdollistaa "miehisen ulospääsyn". Toisen ihmisen elämästä päättäminen tuottaa myös valta-aseman, vaikkakin hetkellisen. Koulusurmien tavoitteena on tuhota olemassa oleva statusjärjestelmä, siksi uhrien valinta ei aina ole täysin satunnaista. Usein uhriksi joutuvat koulun urheilusankarit, koulumenestyjät, rehtori tai tietty opettaja.2

Käsikirjoitukseen kuuluu teolla uhkailu ja mahtailu etukäteen. Kun on uhattu, ei tekoa voi jättää tekemättä, koska tällöin naurunalaisena oleminen vain lisääntyisi. Tutkimuksen tapauksista 75 prosentissa oli etukäteistietoa. Tapahtuu eskaloituva sitoutuminen. Käsikirjoitus sisältää myös tarkan etukäteissuunnittelun, pukeutumisen, nettiin laitetut videot yms. Ja kun tarinat surmista leviävät, on tämä käsikirjoitus yhä useamman ulottuvilla. Kuinka syvällä tällaiset käsikirjoitukset sitten ovat poikien ja nuorten miesten maailmassa ja ovatko ne vain kulttuurisia, on kokonaan toinen asia.

4. Tekijä jää "tutkan kantosäteen" alapuolelle. Usein tekijä ei näyttäydy potentiaalisen joukkosurman toteuttajana. Viestit viittaavat enemmänkin itsemurhaan, jolloin unohdetaan, että itsemurhalla uhkaileva saattaa olla myös vaaraksi muille. Vaikeaan masennukseen voi liittyä oire, jossa henkilön kyky empatian tuntemiseen häviää kokonaan. Väkivaltaan liittyvät signaalit ovat usein liian heikkoja, että ne tunnistettaisiin tai niitä uskottaisiin: "kaikkihan uhkailevat tappamisella". Vain pienellä vähemmistöllä koulusurmaajista on ollut näkyviä vaikeuksia koulussa ja vain viisi prosenttia on pahoin epäonnistunut. Mutta silti neljä viidestä koulusurmaajasta antaa merkkejä etukäteen, uhkailee ja joskus mainitsee jopa päivän, jolloin teko tapahtuu. Ongelmana on usein se, että muut opiskelijat eivät halua kannella. Jotkut ovat jopa itse jääneet pois koulusta kyseisenä päivänä. Tekojen jälkeen monet ovat kertoneet, että he tiesivät heti kenestä on kysymys. Dylan Klepoldin (Columbine High) vanhemmat soittivat välittömästi viranomaisille epäillen, että kyse on heidän pojastaan. Vihjeitä ja tietoa on, mutta se hajaantuu, usein byrokraattisten sääntöjen ja käytäntöjen vuoksi.

5. Aseiden saatavuudella on suuri merkitys. Koulusurmaajat hankkivat aseensa yleensä kotoa tai sukulaisilta, vain kahdessa tutkimuksen tapauksessa ne oli varastettu ulkopuolisilta. Joukkosurmia on vaikea toteuttaa veitsillä tai vastaavilla välineillä, ja ampuma-aseet mahdollistavat teon spektaakkelimaisuuden. Newman arvioi, että koulusurmien yleisyyttä Yhdysvalloissa selittää juuri ampuma-aseiden helppo saatavuus.

xxx

Yllättävän vähän koulusurmien yhteydessä on pohdittu, miksi surmat liittyvät juuri kouluun. Newmanin tutkimuksen perusteella voidaan esittää koulusurmien määritelmä. Kyseessä on institutionaalinen hyökkäys, joka on hyvin suunniteltu, spektaakkelimainen, siinä on useita, ainakin osin satunnaisesti valikoituneita uhreja. Koulu on tiiviin yhteisön julkinen näyttämö, lähes ainoa, jossa tällaisen teon voi toteuttaa. Hyökkäys suuntautuu ensinnäkin koulun auktoriteettiasemaa kohtaan siinä mielessä, että tuo auktoriteetti ei ole pystynyt suojelemaan ampujaa sortamiselta.

Kaikkein selkeimmin hyökkäys suuntautuu kuitenkin nuorten omaa sosiaalista hierarkiaa vastaan, joka ilmenee parhaiten juuri koulussa, ja jota opettajat parhaansa mukaan ylläpitävät. Surmaajat ovat poikkeuksetta hierarkian pohjalla. Joukkosurma tarjoaa ulospääsyn tästä. Surmat ovat statussurmia3.

Surmaajat ovat tietenkin vastuussa teoistaan. Mutta Newmanin mukaan olemme kaikki mukana tässä kuviossa. Kannustamme ja ylläpidämme niitä pieniä sosiaalisia hierarkioita, jotka ovat niin kohtalokkaita heikommin pärjääville. Kerromme lapsille, että kantelu on pahasta, ja kannustamme aseharrastuksiin. Pätevätkö Newmanin ja kumppaneiden esittämät välttämättömät, mutta ei-riittävät ehdot Suomen kahteen koulusurmaan (ja osin mahdollisesti Myyrmannin pommi-iskuun), jätän lukijoiden harkintaan. Vertailumateriaalina voi käyttää mediassa olleiden tietojen lisäksi tutkintalautakuntien selvityksiä.

Kirjoituksen päälähde on Katherine S. Newman ym. (2004) Rampage: The Social Roots Of School Shootings. Muut lähteet saa sähköpostitse matti.laine[at]om.fi.

1) Joulukuussa 1997 West Paducahissa Kentuckyssa 14-vuotias Michael Carneal avaa tulen kohti koulun aamurukousryhmää, tappaa kolme tyttöä ja haavoittaa viittä muuta opiskelijaa. Maaliskuussa 1998 11-vuotias Andrew Golden ja 13-vuotias Mitchell Johnson harhauttavat Jonesborossa, Arkansasissa oppilaat palohälytyksellä koulun pihalle ryhtyen puiden takaa ampumaan heitä. Neljä koululaista ja yksi opettaja kuolee, 10 ihmistä haavoittuu. Andrew Golden sai ensimmäisen kiväärinsä jo 6-vuotiaana ja 11-vuotiaana hän oli koulutettu tarkka-ampuja.

2) Amerikkalaisissa kouluissa surmien riskiä lisää yletön urheilutähtien ihannointi. Columbine High'ssa heidän harrastamaansa kiusaamista ja jopa pahoinpitelyjä katsottiin läpi sormien, mikä oli yksi tapahtuman taustasyy. Saavuttuaan kouluun Harris ja Klepold komensivat: "All the jocks stand up!"

3) Heikki Ylikangas on nimittänyt puukkojunkkarisurmia "statustapoiksi".

 
Julkaistu 28.9.2009