Riikka Kostiainen

Tukholman kriminologian palkinnot rikoksentorjujille

Tukholman kriminologian palkinnon 2008 saivat David Olds ja Jonathan Shepherd rikoksentorjunnan menetelmien kehittämisestä. Kontrolloidut kokeet osoittavat, että heidän uraauurtavien keksintöjensä avulla on ehkäisty rikollisuutta korkean riskin ihmisillä ja sosiaalisissa ympäristöissä.

Professorit saivat palkintonsa ja esittelivät työtään Tukholman kriminologian symposiumissa kesäkuussa. Symposium keräsi noin 500 osanottajaa 30 eri maasta. Sen ohjelma keskittyi rikoksentorjunnan arviointeihin, vankilajärjestelmän uudistamiseen ja innovatiiviseen poliisitoimintaan.

Pediatrian, psykiatrian ja ehkäisevän lääketieteen professori David Olds Coloradon yliopistosta Yhdysvalloista on kehittänyt menetelmiä ehkäistä lasten pahoinpitelyjä ja huonon lapsuuden aiheuttamaa nuoruus- ja aikuisiän rikollisuutta. Työskennellessään 1970-luvulla lastensuojelussa hän huomasi, että tietynlaisilla nuorilla äideillä – huonotuloisilla, teini-ikäisillä ja naimattomilla ensisynnyttäjillä – oli erityisen suuri riski pahoinpidellä lapsiaan. Hän alkoi kehittää kotikäyntiohjelmaa, jossa terveydenhoitajat vierailevat riskiperheen luona raskausajasta siihen asti kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Nurse-Family Partnership -ohjelma keskittyy vanhemmuuden tukemiseen. Nykyään vaikuttavaksi todistettua ohjelmaa toteutetaan ympäri Yhdysvaltoja ja sen testaus on aloitettu myös mm. Saksassa, Itävallassa ja Isossa-Britanniassa.

Nurse-Family Partnership -ohjelmaa on jo testattu ja kehitetty kolmessa vaiheessa: Elmirassa 1977 kohteena olivat huonotuloiset valkoiset puolimaaseutumaisessa ympäristössä, Memphisissä 1987 ohjelma kohdistui huonotuloiseen mustaan väestöön urbaaniympäristössä ja Denverissä 1994 suurin osa tuettavista perheistä oli syntyperältään latinoja ja kokeiltavana oli myös hoitaja vs. muka-ammattilainen asetelma. Ohjelmalla on kolme tavoitetta: parantaa raskautta, lapsen terveyttä ja kehittymistä sekä vanhempien taloudellista omavaraisuutta.

Elmirassa kotikäyntiohjelman lasten kaltoinkohtelua esiintyi kontrolliryhmään verrattuna 80 prosenttia vähemmän ja esimerkiksi 12–24-kuukautisten lasten päivystyskäyntejä oli 56 prosenttia vähemmän. Ohjelman äideillä oli raportoituja lastensa pahoinpitelyjä 79, alkoholin ja huumeiden käytöstä johtuvia käyttäytymisongelmia 44 ja pidätyksiä 69 prosenttia vähemmän kuin vastaavassa elämäntilanteessa olevilla äideillä, joiden luona ei vierailtu. Seurannan mukaan ohjelman lasten rikollisuus 15-vuotiaina oli selvästi vähäisempää kuin kontrolliryhmässä (pidätyksiä oli 56 ja tuomioita 81 % vähemmän).

Myös Memphisin kokeessa saatiin vastaavia hyviä tuloksia pikkulasten pahoinpitelyjen vähenemisen suhteen. Ohjelman alle 9-vuotiaiden lasten kuolleisuus oli selvästi alhaisempaa kuin kontrolliryhmässä. 6-vuotiailla oli mm. korkeampi älykkyysosamäärä, kieli paremmin kehittynyt ja vähemmän hallitsematonta aggressiota ja mielenterveysongelmia kuin vertailuryhmässä. Memphisin kokeessa tutkittiin erityisesti lasten sairaalahoidon syitä ja kouluvalmiuksia.

Denverin kokeessa vertailuun otettiin mukaan toinenkin kontrolliryhmä: perheet, jotka saivat tukea ja joiden luona käytiin, mutta vierailija ei ollut terveydenhoidon ammattilainen. Syynä oli, että ohjelmaa oli alettu toteuttaa joissakin paikoissa säästösyistä niin, ettei kotikäyntejä tehnyt korkeasti koulutettu hoitaja. Koe osoitti ammattilaisen tarpeen: vaikka perheissä, joiden luona ylipäätään käytiin, voitiin jonkin verran paremmin kuin sellaisissa, joissa ei käyty lainkaan, erot eivät olleet olennaisia. Terveydenhoitajan tukemat äidit ja lapset sen sijaan menestyivät kontrolliryhmiä selvästi paremmin elämässä.

Näyttöön perustuvaa tietoa tarvitaan

David Olds painotti esityksessään, että kotikäyntiohjelman eri kokeet ovat johdonmukaisesti osoittaneet mm. naisten terveyden parantuneen raskauden aikana, päihderaskauksia olleen vähemmän, naisten raskauksien välin pidentyneen, isän sitoutumisen lisääntyneen, vanhempien työllistymisen parantuneen, lasten vammojen vähentyneen ja kouluvalmiuksien parantuneen. Oldsin kehittämän Nurse-Family Partnership -ohjelman on myös arvioitu säästäneen yhteiskunnan rahaa seitsemän kertaa enemmän kuin se on maksanut.

– Ohjelman hyvät tulokset eri alueilla antavat vakuuttavaa näyttöä politiikan pohjaksi. Sen siirtäminen tieteestä käytännöksi edellyttää huolehtivaa yhteiskuntaa, koulutusta ja teknistä tukea, suositusten kirjaamista, kliinistä tietojärjestelmää, ohjelman toteuttamisen arviointia ja jatkuvaa kehittämistä, hän kertoi.

Olds myönsi, että preventiivisen varhaisen puuttumisen tieteen soveltaminen poliittisiin strategioihin on kuitenkin vaikeaa. Nykyinen näyttöön perustuva tietopohja on riittämätön ja lupaavia ohjelmia pitäisi toistaa nykyisissä taloudellisissa ja sosiaalisissa olosuhteissa. Tarvitaan lupaavien ohjelmien kehittävää arviointia, satunnaistettuja kokeita lupaavista interventioista, ohjelmien toistamista kansainvälisesti ja sitoutumista tarkkuuteen.

Terveydenhoidon tiedot väkivallasta tärkeitä

Jonathan Shepherd on suu- ja leukakirurgian professori Cardiffin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Hän on tunnettu mm. baari- ja yökerhoväkivallan aiheuttamien vakavien kasvovammojen ehkäisystrategioista. Shepherd toteutti ensimmäisen kontrolloidun kokeen baaritappeluvammojen vähentämiseksi vertailemalla karkaistusta lasista tehtyjen juomalasien jälkeä sellaisiin, jotka hajoavat teräväreunaisiksi. Hänen kokeidensa tulokset ovat saaneet monet englantilaiset pubit vaihtamaan 1990-luvulla olutlasit, mikä on vähentänyt loukkaantumisia ravintoloissa.

Shepherd on myös kehittänyt väkivallan trendien mittaamista yhdistämällä sairaalatietoja onnettomuuksista ja päivystysdataa poliisitilastoihin ja uhritutkimustietoihin. Tämän tutkimuksensa perusteella vuonna 1991 hän kutsui koolle Cardiffin väkivallan ehkäisyryhmän. Tavoitteena on paitsi väkivallan vähentäminen myös väkivallan uhrien palveluiden kehittäminen. Cardiffin mallia on hyödynnetty mm. Ison-Britannian väkivallan vähentämisen toimintaohjelmassa 2008–2011.

Symposiumin esityksessään Jonathan Shepherd käsitteli julkisen terveydenhoidon panosta väkivallan ehkäisyssä ja esitteli Cardiffin väkivallan vähentämismallia. Hän painotti terveydenhoidon tilastojen käyttämisen tärkeyttä väkivallan ehkäisytyössä. Terveydenhoidon tiedoista selviää esimerkiksi, että pahoinpitelyvammat korreloivat työttömyyden, etnisen vähemmistön, alkoholin kulutuksen, oluen hinnan ja vuodenajan kanssa. Lisäksi selviää, että vain neljännes väkivallan teoista, joiden seurauksia hoidetaan julkisessa terveydenhoidossa, on ilmoitettu poliisille. Poliisin tietoon tulevan väkivallan osuus vaihtelee luonnollisesti uhrin iän, sukupuolen ja tapahtumapaikan ja -ajan mukaan. Poliisiin tietoon tulleet pahoinpitelyt eivät kuitenkaan ole linjassa vammojen vakavuusasteen kanssa eli vakavat tapaukset eivät välttämättä tule poliisin tietoon ja lievät jää tulematta. Ongelmallisinta Shepherdin mukaan on, että pahoinpitelyn jääminen rikosoikeusjärjestelmän ulkopuolelle vaikeuttaa rikoksen uhrin tuen saamista.

Cardiffin mallissa tietoja kerätään ja hyödynnetään kuusivaiheisen ketjun mukaan. Sähköinen tietojärjestelmä kerää tietoa päivystyspoliklinikalta 24 tuntia sitä mukaa kuin potilaita saapuu sinne. Kerran kuukaudessa sairaalan henkilökunta käy läpi nimetöntä tietoa yhdessä rikosten ja häiriöiden vähentämisohjelman rikosanalyytikon kanssa. Samoin kerran kuukaudessa rikosanalyytikko yhdistää poliisin tilastot päivystystietoihin. Sen jälkeen hän tekee tiivistelmän, jossa esitetään väkivallan tapahtuma-ajat, paikat ja aseet. Työryhmä panee jatkuvasti toimeen ja päivittää rikosten vähentämisohjelmaa tietojen perusteella. Samoin jatkuvasti seurataan väkivallan trendejä, sekä yleistä että ongelmapaikkojen kehitystä.

– Lääketieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen yhteistyö on välttämätöntä. Verrattuna lääketieteeseen rikostiede on alikehittynyttä. Sen vuoksi päätöksentekijät eivät arvosta samalla tavoin rikosoikeusjärjestelmän tietoa, Shepherd arvioi.

Yhteisöllistä väkivallan torjuntaa

Cardiffin väkivallan vähentämismalli toimii kolmella tasolla (primaari, sekundaari ja tertiaari) ja yhdistää väkivallan ehkäisyn hoitoon. Mallissa on olennaista paitsi terveydenhoidon ja poliisin tietojen yhdistäminen, kohdennetut ja näkyvät poliisioperaatiot sekä erilaiset tilanne- ja ympäristötorjunnan keinot kuten muovisten juomalasien käyttö baareissa, pikaruokapaikkojen uudelleensijoittaminen, kameravalvonta sekä kävelykadut. Anniskelupaikkoja valvotaan tarkoin, sillä yli neljännes ilmoitetusta väkivallasta tapahtuu niiden välittömässä läheisyydessä.

Huomio on väkivallan sekä fyysisten että psyykkisten seurausten hoidossa ja uhrin tuessa. Väkivallan uhreja ja tekijöitä ohjataan myös alkoholin käytön lopettamiseksi mini-interventioon. Lisäksi moniammatilliset ryhmät hoitavat mm. perheväkivallan seurauksia.

Ohjelma sisältää myös terveydenhoidon ammattilaisten koulutusta väkivallan tunnistamiseen ja uhrien auttamiseen. Samoin koulutetaan baarihenkilökuntaa, sillä erityisesti ovimiehet ovat jopa usein pahoinpitelyjen tekijöitä. Lisäksi paikallisessa mediassa on järjestetty kampanjoita, joissa rohkaistaan uhria ilmoittamaan väkivallasta ja yritetään vähentää uhrin syyllistämistä.

Jonathan Shepherd osoitti monin tilastoin, että Cardiffissä on onnistuttu ohjelman toimenpiteillä vähentämään selvästi pahoinpitelyitä ja väkivallan aiheuttamia vammoja, myös erityisesti naisilla, verrattuna vastaaviin kaupunkeihin.

Kirjo rikoksentorjunnan meta-analyyseja

Symposiumissa esiteltiin monessa yhteydessä monenlaisten rikoksentorjuntakokeilujen meta-analyyseja, joissa yritettiin löytää vastausta siihen, mikä toimii. Esimerkiksi Campbellin yhteistyöryhmän työ oli hyvin esillä. Heidän omassa sessiossaan käytiin läpi ongelmasuuntautuneen poliisitoiminnan tuloksellisuutta, julkista valvontaa ja huumeoikeusistuimia. Eri puolilla Eurooppa ja maailmaa toteutettavista koulukiusaamisohjelmista ja perheen tukemisohjelmista saatiin varsin kattava näkemys. Myös naapurustovalvontaohjelmat ja kameravalvonta oli tarkastelussa. Joitakin johtopäätöksiä tehokkaasta rikoksentorjunnasta meta-analyyseista löytyi, mutta ennen kaikkea esityksissä korostui, että laadukasta hankkeiden arviointia tarvitaan lisää.

> CEOP ehkäisee lasten seksuaalista hyväksikäyttöä monin keinoin

 
Julkaistu 29.9.2008