Kati Rantala & Mirka Smolej

Perheen sisäisiä lähestymiskieltoja vähän, ongelmat suuria

Perheen sisäisellä lähestymiskiellolla puututaan usein vakavaksi kärjistyneeseen lähisuhdeväkivaltaan. Valmistelun lähtökohdissa ja toimeenpanossa on puutteita, minkä vuoksi kiellosta aiheutuu haitallisia sivuvaikutuksia.

Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa on tutkittu perheen sisäisen lähestymiskiellon toimivuutta ja sen edellytyksiä. Perheen sisäinen lähestymiskielto tuli voimaan vuoden 2005 alussa, eli siitä alkaen lähestymiskielto on voitu määrätä tilanteissa, joissa osapuolet asuvat samassa asunnossa. Tällöin kieltoon määrätyn on poistuttava asunnosta, eikä hän saa palata sinne kiellon voimassaoloaikana. Kielto on voimassa korkeintaan kolme kuukautta ja sen edellytykset ovat tiukemmat kuin tavallisessa lähestymiskiellossa. Poliisi voi määrätä perheen sisäisen lähestymiskiellon väliaikaisena. Sen voi tehdä myös käräjäoikeus ja syyttäjä, mutta niiden on tarkoitus soveltaa toimenpidettä vain erikoistilanteissa, ei rutiininomaisesti.

Tutkimuksen ydinaineistona olivat käräjäoikeuksien ratkaisut Suomessa määrätyistä perheen sisäisistä lähestymiskielloista vuosina 2005 ja 2006 sekä kieltoja ja niiden osapuolia koskevat rekisteritiedot poliisiasiain tietojärjestelmästä. Keskeistä rekisteritietoa saatiin myös tuomiolauselmatietokannasta. Lakia ja sen valmistelua tutkittiin asiakirja-aineistoihin perehtymällä sekä haastattelemalla lainvalmisteluun osallistuneita henkilöitä. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin viittä poliisia, kahta tuomaria, kolmea kiellolla suojattua naista ja kuutta kieltoon määrättyä miestä sekä neljäätoista tukipalveluntarjoajaa.

Hakemusten peruuntuminen yleistä

Kahden ensimmäisen voimassaolovuoden aikana perheen sisäisiä lähestymiskieltoja haettiin 368 kappaletta. Määrättyjä kieltoja (258 kpl) on karkeasti kahdenlaisia: käräjäoikeuden määräämiä varsinaisia (183 kpl) ja pääosin poliisin määräämiä väliaikaisia (166 kpl). Puolessa varsinaisia kieltoja taustalla on väliaikainen kielto. Väliaikaisia kieltoja on siis määrätty kohtalaisen paljon suhteessa kieltojen kokonaismäärään, mikä vastaa lainvalmistelijoiden tarkoitusta.

Miltei puolet väliaikaisista kielloista ei kuitenkaan johtanut käräjäoikeuden määräämään varsinaiseen kieltoon. Tulosta voi pitää yllättävänä. Korkeintaan muutamassa tapauksessa väliaikaisen kiellon raukeamisen syynä käräjäoikeudessa on ollut riittämätön näyttö eli poliisin ja käräjäoikeuden linjaukset ovat olleet verrattain yhdenmukaiset. Keskeisimpänä peruuntumisen syynä on ollut suojatun vetäytyminen oikeusprosessista. Useassa tapauksessa on perusteita olettaa, että taustalla on vaikuttanut toisen osapuolen painostus ja siihen liittyvä pelko viedä asiaa eteenpäin. Tällöin mahdollisesti jatkuva väkivalta saattaa piiloutua. Vastaavasti käräjäoikeudelle suoraan tehtyjä hakemuksia peruuntuu paljon.

Taustalla alkoholia ja mielenterveysongelmia

Perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyt olivat valtaosin suomalaistaustaisia (92 %) miehiä (99 %). Alemmat sosiaaliluokat olivat yliedustettuina. Vain neljä naista määrättiin kieltoon tarkasteltuna ajanjaksona. Kieltoon määrättyjen iän keskiarvo oli 43 vuotta. Yhdeksässä prosentissa tapauksista aikuinen lapsi (aina miespuolinen) määrättiin kieltoon yleensä iäkästä vanhempaansa kohtaan. Kieltoon määrätyillä esiintyi runsaasti alkoholin ongelmakäyttöä, mielenterveysongelmia ja rikoskäyttäytymistä: etenkin väkivaltarikokset ja rattijuopumukset olivat yleisiä.

Myös suojattujen osalta alemmat sosiaaliluokat olivat yliedustettuina. Valtaosa suojatuista oli suomalaistaustaisia (96 %) naisia (94 %). Iän keskiarvo oli myös 43 vuotta. Kiellolla suojattujen naisten rikoshistoria oli keskimääräisesti huomattavasti vähäisempää kuin kieltoon määrätyillä miehillä, mutta suhteutettuna koko väestöön se on silti kohtalaisen runsas. Vajaassa kolmanneksessa kaikista tapauksista suojattiin alaikäisiä lapsia. Heitä oli yhteensä 179 kahden vuoden aikana.

Kieltoon johtaneet tilanteet olivat pääsääntöisesti vakavia. Kieltoa haettiin usein tilanteessa, jossa hakija oli jo äärimmäisen uupunut ja ahdistunut. Aineistossa korostuu kieltoon määrätyn aggressiivisuus ja arvaamattomuus alkoholin vaikutuksen alaisena. Ongelmaa lisää se, että humalajuominen saattaa kestää yhtäjaksoisesti useita päiviä, jopa viikkoja. Joidenkin vankilataustaisten väkivalta on erittäin raakaa.

Joka kolmas kieltoon määrätty rikkoi kieltoa poliisitietojen mukaan. Todennäköisesti rikkojia on enemmän, koska suojatut eivät ilmoita poliisille kaikista tapauksista.

Toimeenpanossa epämääräisyyttä

Käräjäoikeus määrää perheen sisäiset lähestymiskiellot pääsääntöisesti kolmeksi kuukaudeksi, joskin lain esitöissä korostettiin tapauskohtaista harkintaa ja todettiin, ettei maksimipituutta tulisi määrätä säännönmukaisesti. Poliisi joutuu määrittämään väliaikaisen kiellon keston ilman ohjeistusta, mikä aiheuttaa toisinaan hankaluuksia toimeenpanon eri osapuolille. Muutamassa tapauksessa käräjäoikeus on määrännyt kiellon, joka ei ollut kestoltaan lain tarkoittama. Lisäksi laajennettujen perheen sisäisten lähestymiskieltojen kirjauksissa on käräjäoikeuksien osalta merkille pantavaa epämääräisyyttä. Poliisin osalta väliaikaisten kieltojen epäämisiin liittyvät käytännöt eivät ole asianmukaisia. Kirjauspuutteiden takia evättyjen väliaikaisten perheen sisäisten lähestymiskieltojen määrää on mahdotonta selvittää.

Kirjavat käytännöt rekisteröinnissä ja toimeenpanevien viranomaisten keskinäisessä tiedonvaihdossa haittaavat kiellon rikkomisten havaitsemista ja käsittelyä. Erityiseksi haasteeksi osoittautui käräjäoikeudelta poliisille kulkeutuva tieto kiellon tiedoksiantamisen tilasta. Usein kieltoon määrätty ei ollut istunnossa läsnä vaan sai tiedoksiannon mahdollisesti myöhemmin haastemiehen välityksellä. Ilman tiedoksiantoa kieltoa voi rikkoa saamatta siitä rangaistusta.

Kieltoon määrätyn tavaroiden nouto on jätetty usein asianosaisten keskinäisen sopimisen varaan, mikä on riski suojatun turvallisuudelle. Selkein ja turvallisin vaihtoehto olisi ollut, että poliisi on aina mukana turvaamassa tavaroiden noutoa. Poliisilla onkin ollut hankaluuksia selvitettäessä, onko tietyissä rikkomisepäilyissä kyse ollut asiallisesta perusteesta ottaa suojattuun yhteyttä. Käräjäoikeus velvoittaa toisinaan poliisia osallistumaan noutoon, mutta poliisin antama virka-apu ei lain mukaan kata sen kaltaisia tilanteita.

Kiellon määräämisen yhtenä edellytyksenä on olosuhteiden arviointi. Se on myös osoittautunut hankalaksi. Se on erityisen vaikeaa, jos kieltoon määrättävä ei saavu istuntoon, kuten tapahtuu puolessa tapauksia.

Lasten sivuutettu asema

Myös lapsen ja kieltoon määrätyn tapaaminen on yleisesti jätetty asianosaisten keskinäisen sopimisen varaan, tai sitten käräjäoikeuksien muotoilemat sopimukset ovat olleet epämääräisiä, jolloin niiden toteutumista on vaikea valvoa. Selkein ja turvallisin vaihtoehto olisi lasten tapaaminen kiellon aikana valvotusti tai vähintään kolmannen osapuolen välityksellä. Tällöin kieltoon määrätyn ja lasten äidin (joka todennäköisesti on kiellolla suojattu) ei tarvitsisi pitää lasten takia yhteyttä. Osa käräjäoikeuksien ratkaisujen lapsia koskevista kirjauksista oli selvästi hallituksen esityksen suosituksen vastaisia. On esimerkiksi tilanteita, joissa lapsi suojattiin perustelluista syistä, mutta kieltoon määrätylle sallittiin tapaamiset ilman valvontaa. Tapaukset ovat kuitenkin erilaisia. Osassa lapset oli suojattu ilman mainintaa perusteista. Tilanteissa, joissa isästä ei kohdistu uhkaa lapsille, lapset ja isät tapaavat joskus kiellon aikana olosuhteissa, joista aiheutuu kummallekin haittaa.

Tukipalveluiden lisäämisen tarve

Käräjäoikeuksien ratkaisutietojen perusteella kiellolla suojatuista kolmanneksella oli oikeudellinen avustaja istunnossa. Vain muutamalla oli tukihenkilö, ja haastatellut naiset kokivat nimenomaan tukihenkilön hyvin tarpeelliseksi. Kieltoon määrättyjen osalta avustajien käyttö oli vähäisempää. Niistä, jotka olivat läsnä istunnossa (puolet), ainoastaan vajaalla kolmanneksella oli avustaja. Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että jonkinlainen oikeudellinen apu olisi tarpeen kummallekin osapuolelle, mutta tilanne, jossa vain toisella on avustaja ja toinen on huonommin valmistautunut, ei ole toivottava. Kummankin osapuolen kannalta avun hankkimista oikeuskäsittelyyn hankaloittaa asian nopea käsittely.

Erityisen tärkeää olisi varmistaa hakijan turvallisuus. Sillä, haetaanko kieltoa poliisilta tai käräjäoikeudelta, voi olla tuen saannin ja turvallisuuden näkökulmasta merkittäviä seurannaisvaikutuksia. Haettaessa kieltoa suoraan käräjäoikeudelta osapuolille ei ole välttämättä luvassa minkäänlaisia tukipalveluja. Tilanne ei ole hyvä poliisissakaan, mutta mahdollisuudet ovat paremmat (liittyen esimerkiksi yhteistyöhön sosiaaliviranomaisten kanssa ja poliisiviranomaisen mahdollisesti tarjoamaan turvallisuusneuvontaan hakijalle).

Haastattelujen mukaan osa suojatuista ja kieltoon määrätyistä on kokenut epäasiallista viranomaiskohtelua prosessissa, joka on jo lähtökohtaisesti raskas. Suojattujen naisten haastatteluista kävi ilmi, ettei heihin aina suhtauduttu vakavasti. Pahimmillaan tilanne johtaa epätarkoituksenmukaisten viranomaistoimien ketjuuntumiseen. Joillakin kieltoon määrätyillä oli kokemusta heitteillejätöstä, leimaantumisesta ja suurista taloudellisista lisäkuluista. Kieltoon määrätyt eivät vaikuta ohjautuneen väkivaltatyöhön prosessiin liittyen.

Syrjäytymiskehityksen vahvistumista ja kuolemantapauksia

Yksi suoraan käräjäoikeudelta kieltoa hakenut, ulkomaalaistaustainen nainen sai surmansa, kun kieltoon määrättävä provosoitui tilanteesta. Usea mies on tehnyt itsemurhan; kolme heistä välittömästi kiellon haun yhteydessä tai kieltoon määräämisen jälkeen. Muutaman miehen kuolema liittyi alkoholin käyttöön siten, että elämänlaatu oli selvästi huonontunut kiellon määräämisen jälkeen. Moni kieltoon määrätty oli valmiiksi syrjäytynyt, ja kieltoon määrääminen vaikuttaa vahvistaneen syrjäytymistä. Viitteinä tästä voidaan pitää kieltoon määrättyjen lisääntyneitä putkasäilöönottoja yleisiltä paikoilta sekä omien uhrikokemusten ja näpistysrikosten lisääntymistä kiellon määräämisen jälkeen.

Epärealistinen lainvalmistelu

Moni edellä mainittu ongelma palautuu siihen, että lainvalmistelussa ei pohdittu riittävästi syy- ja seuraussuhteita eikä strategisten ratkaisujen vaikutuksia. Samoin ymmärrys sääntelyn kohteista oli huono. Lainvalmistelun tietopohja jäi valikoituneeksi, ja tavoitteiden ja toimeenpanon edellytysten määrittelyssä on runsaasti epämääräisyyttä ja ristiriitaisuutta. Esimerkiksi tukipalvelujen tärkeys onnistuneen toimeenpanon edellytyksenä tiedostettiin, mutta järjestelmä ei millään tavoin takaa niiden tarjontaa kiellon osapuolille. Erityisleiman lainvalmisteluun toikin vahva poliittinen paine. Laki nähtiin tärkeänä lisäkeinona taistelussa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Se haluttiin ja saatiin voimaan laaja-alaisella yhteiskunnallisella yksimielisyydellä puutteista huolimatta.

Osa kiellon haitallisista sivuvaikutuksista voidaan ehkäistä tulevaisuudessa lakiteknisillä korjauksilla sekä viranomaisten koulutuksella ja heille suunnatulla ohjeistuksella. Toiminnasta aiheutuu kuitenkin vakavia haittoja, jotka palautuvat lain lähtökohtiin ja toteutusmuotoon. Kaikkien merkittävien haittojen ehkäisy, koskien kiellon kumpaakin osapuolta, vaatii huomattavaa yhteiskunnallista tahtoa ja resursointia tukipalveluihin sekä kiellon vaikutusmekanismien uudelleenarviointia.

Rantala, Kati & Smolej, Mirka & Leppälä, Jussi & Jokinen, Anniina (2008) Kaltevalla pinnalla – perheen sisäisen lähestymiskiellon arviointitutkimus. Helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 239. Tutkimuksesta on saatavilla myös tiivistelmä verkkosivuilla www.optula.om.fi .

 
Julkaistu 29.9.2008