Tuija Brax

Nuorten ongelmien hoito maksaa kulunsa takaisin

Nuorten rikokset ovat vakiintunut poliitikkojen huolenaihe. Joskus huoli on ollut enemmän perusteltu, joskus vähemmän.

Nykytilanteesta tiedämme, että rikoksia tekevien nuorten joukko on jo pidempään pienentynyt. Yhä useampi nuori siis pidättyy rikoksista. Huumausainekokeilujen määrä on kääntynyt laskuun, alkoholista kokonaan kieltäytyvien joukko kasvaa. Myös nuorten suhtautuminen lain rikkomiseen on tutkimusten mukaan muuttunut aiempaa torjuvammaksi, selvänä poikkeuksena tosin nettipiratismi. Miksi siis nuorten rikoksilla juuri nyt olisi syytä vaivata päätään?

Valitettavasti hyvien ennusmerkkien ohella ilmi on tullut myös huolestuttavia tietoja. Lastensuojelutoimien määrä varsinkin suurimmissa kaupungeissa on jo pidempään kasvanut. Nuorten liikennekuolemat ovat alkuvuodesta lisääntyneet, ja niihin on usein liittynyt äärimmäisten riskien ottamista ja alkoholia. Poliisin kotihälytykset lisääntyvät. Ne nuoret, jotka edelleen rikoksia tekevät, tekevät niitä aiempaa enemmän. Samasta kahtiajakoisuudesta, polarisaatiosta, kertovat myös uusimmat tiedot nuorten alkoholinkäytöstä. Vaikka raittiiden osuus on lisääntynyt, paljon käyttävät juovat entistä enemmän. Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen kysyntä ylittää selvästi niiden tarjonnan. Merkit syrjäytymisvaaran lisääntymisestä ovat selvät. Päihdeongelmat ovat syrjäytymisen keskeinen tuottaja ja ainesosa, ja rikollisuus tuote. Varsin huolestuttavia ovat myös tiedot syrjäytymisen sosiaalisesta periytyvyydestä, siitä että syrjäytyneiden vanhempien perheissä lasten riski moniongelmaisuuteen on suuri.

Keskeinen sosiaalisten ongelmien aiheuttaja maassamme on edelleen alkoholi, ja haittojen määrä riippuu kulutuksen kokonaismäärästä. Kulutusta voidaan tunnetusti tehokkaimmin ohjata hintoja nostamalla ja saatavuutta rajoittamalla. Hinnankorotus sisältyykin valtion vuoden 2008 talousarvioon, ja varovaisia toimia myös saatavuuden rajoittamiseksi on toteutettu. Kulutuksen kasvua hillitseviä toimia saatetaan kuitenkin tarvita lisää.

XXX

Mitä muuta pitäisi tehdä? Varhainen puuttuminen lasten ja nuorten ongelmiin on olennainen vastaus. Varhaisen puuttumisen merkitys korostui jälleen voimakkaasti kesäkuussa julkaistussa tutkimuksessa, jossa koulukiusaamisen ja myöhemmän rikollisuuden välillä todettiin vahva yhteys. Julkisuudessa jäi vähemmälle painolle se tutkimuksen havainto, että kiusaaminen ennusti myöhempää rikollisuutta erityisesti silloin, kun siihen liittyi kiusaajan psyykkisiä ongelmia. Asian ydin näyttäisikin olevan siinä, että lasten psyykkisiin ongelmiin pitäisi tarjota apua viimeistään silloin, kun ne ilmenevät koulukiusaamisen muodossa, ja ovat siten helposti havaittavissa.

Aktiivinen puuttuminen lasten ongelmiin on siis luonnollinen vastaus rikollisenkin uran torjumiseen, mutta aivan yksinkertaista se ei ole. Ei nimittäin ole helppoa löytää sellaisia lastensuojelun tukitoimia, joilla voitaisiin tehokkaasti auttaa niitä lapsia, joiden elämäntilanne on jo vaikea. Tämä tuli ilmi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tänä vuonna ilmestyneessä rikoksiin syyllistyneitä helsinkiläislapsia koskeneessa tutkimuksessa. Sen mukaan lastensuojelun tukitoimilla ei pystytty vaikuttamaan näiden lasten rikosuran jatkumiseen. Tämä havainto edelleen korostaa puuttumisen varhaisuuden merkitystä. Varhain siis, mutta lasta leimaamatta.

XXX

Varhainen puuttuminen kuuluu selvästi sosiaali- ja terveystoimelle ja opetustoimelle. Miten oikeusministeriön hallinnonala voi torjua nuorten ajautumista rikosuralle? Tässä keskeinen rooli on rikoksentorjuntatyössä, joka valtioneuvoston työnjaossa on oikeusministeriön vastuulla. Käytännön rikoksentorjuntatyö tehdään paikallistasolla ja keskeisessä asemassa on kunnallinen turvallisuussuunnittelu. Rikoksentorjuntatyö kunnissa toivottavasti taas aktivoituu tulevien kuntavaalien jälkeen, kun uudet turvallisuussuunnitelmat tuodaan uusien valtuustojen hyväksyttäviksi.

Oikeusministeriöllä ei ole rikoksentorjunnan kenttäorganisaatiota, minkä vuoksi käytännön toimijat löytyvät muualta. Ministeriössä olemme yrittäneet tukea paikallista rikoksentorjuntatyötä, pitää yllä parasta kansallista asiantuntemusta rikoksentorjunnassa ja olla perillä myös kansainvälisestä, uusia ja hyviksi havaittuja rikoksentorjuntamenetelmiä koskevasta tiedosta. Laajan, valtioneuvoston hyväksymän väkivallan torjuntaohjelman toteuttamisen yhtenä painopisteenä ovat lapset ja nuoret sekä rikosten tekijöinä että uhreina.

XXX

Aivan vailla välineitä ei oikeusministeriön hallinnonala ole perinteisemmässäkään toiminnassaan, rikosoikeusjärjestelmän ohjaamisessa. Nuorisorangaistus on jo vakiintunut osa seuraamusjärjestelmäämme. Nuorisorangaistus toimii hyvin siinä mielessä, että huomattavan suuri osa, yli 80 %, tuomituista suorittaa rangaistuksen loppuun. Toisaalta rangaistuslajin käyttö on jäänyt vähäisemmäksi kuin lakia säädettäessä arvioitiin. Selitys saattaa olla yksinkertaisesti siinä, että sellaisia nuoria rikokseen syyllistyneitä joille nuorisorangaistus on soveliain seuraamus, ei ole enempää. Nuorisorangaistuksen vaikutuksesta uusintarikollisuuteen meillä ei toistaiseksi ole tutkimustietoa.

Luonteeltaan yleinen seuraamusjärjestelmän kehityslinja on yhteiskunnan yleisten tukipalvelujen aiempaa tiiviimpi kiinnittäminen rikosoikeusjärjestelmään, myös nuorten rikoksissa. Suunnitelmissa on muun muassa ryhtyä toteuttamaan Nuorisorikostoimikunnan ehdotusta sosiaaliselvityksen ja seuraamusselvityksen laatimisesta nuorista rikoksesta epäillyistä nykyisen henkilötutkinnan asemesta. Sosiaaliselvityksen tarkoituksena olisi kartoittaa se, mitä sosiaalitoimessa jo on tehty nuorten hyväksi ja arvioida, mitä vielä olisi tarpeen tehdä. Epäilty rikos toimisi luontevana herätteenä nuoren tilanteen arvioimiselle. Kriminaalihuoltolaitoksen laatimassa seuraamusselvityksessä puolestaan olisi tarkoitus antaa tuomioistuimelle nykyistä paremmin seuraamusvalintaa palvelevaa tietoa nuoresta epäillystä.

Pohdinnan alla ovat myös mahdollisuudet kytkeä päihdehuolto- ja mielenterveyspalveluja nuorisorangaistukseen. Tässäkin ajatuksena on, että rikos toimii herätteenä palvelujen tarpeen arvioimiselle, mutta toivottavasti myös motivaation parantajana niiden vastaan ottamiselle.

XXX

Seuraamusjärjestelmän kehittämistyö ei ole ilmaista. Melkoisena haasteena onkin, miten uudistuksia voidaan toteuttaa niukoissa budjettikehyksissä ja valtion tuottavuusohjelman konkretisoimissa henkilöstön vähentämispaineissa. Oma visioni on selvä. Jo käynnissä olevalla työllä ja suunnitelluilla uudistuksilla pystytään vähentämään rikoksia. Tämä vähentää välittömästi resurssipaineita rikosten käsittelemisessä. Vähitellen työmäärä ja kustannukset vähenevät myös rangaistusten täytäntöönpanossa. Rikoksia ennalta ehkäisevä työ voi tällä tavoin rahoittaa itse itsensä.

Rikollisuuskehitys on monessa rikoslajissa ollutkin varsin hyvä jo kuluvalla vuosikymmenellä. Esimerkiksi omaisuusrikosten määrä on vähentynyt dramaattisesti, vuosikymmeniä kestäneen nousun jälkeen. Henkirikostenkin määrässä näyttäisi olevan meneillään pidempi laskevan suuntauksen jakso. Törkeät huumausainerikokset ovat vähentyneet usean vuoden ajan. Laskussa ovat olleet monet nuorille tyypillisten rikosten, kuten autovarkauksina arkikielessä tunnettujen moottorikulkuneuvon käyttövarkauksien, määrät.

Oikeusministeriön rahoitustilanteen kannalta erityisen ilahduttavaa on, että sekä rikollisuuden väheneminen että erityisesti oikeusministeriössä valmistellut lainmuutokset ovat kääntäneet vankiluvun vahvaan laskuun kuuden nousuvuoden jälkeen. Tuoreimpien tilastojen perusteella voidaan suhteellisen luotettavasti ennustaa, että kuluvan vuoden keskivankiluku tulee asettumaan 3 600:n tiedoille. Lasku on siis kolmensadan luokkaa verrattuna edelliseen huippuun, 3 888:aan vuonna 2005.

Lainsäädännöllä voidaan edelleen rauhallisesti vähentää vankien määrää ilman, että on tarpeen pelätä tämän lisäävän rikoksia. Kaikkein parasta olisi, jos onnistuisimme yhteisin ponnistuksin edelleen vähentämään rikosten määrää sekä oikeusministeriön omalla toiminnalla että yleisemmällä yhteiskuntapolitiikalla. Minusta tähän mahdollisuuteen on realistiset perusteet uskoa.

 
Julkaistu 21.7.2014