Artikkelit

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Rikosoikeuden professori Pekka Koskinen. Hän on ollut lähes koko työuransa keskeisesti mukana rikoslain kokonaisuudistuksessa eikä ole päässyt siitä irti eläkkeelläkään: hän on oikeusministeriön selvitysmiehenä pohtinut uudistuksen loppuunsaattamista.

Viranomaisten tietoon tulleiden törkeiden huumausainerikosten määrä kasvoi 1990 luvulla mutta on 2000-luvulla vähentynyt. Törkeistä huumausainerikoksista on tuomittu varsin pitkiä vankeusrangaistuksia. Kuitenkin vuosina 2002–2005 yli puolet käräjäoikeuksien tuomitsemista ehdottomista tuomioista oli pituudeltaan alle kolme vuotta.

Tähän mennessä kymmenisen tapausta on alustavasti tutkittu ihmiskauppana, mutta vain yksi on edennyt sellaisena tuomioistuimeen asti. Ensimmäinen ihmiskauppatuomio annettiin maaliskuussa 2007.

Kesäkuussa valmistui oikeusministeriön tutkimusstrategia. Oikeuspoliittista ja kriminaalipoliittista tutkimusta pitäisi laajentaa tuntuvasti, jotta se täyttäisi yhteiskunnan ja ministeriön omat tietotarpeet. Tällä hetkellä myös koko sektoritutkimusjärjestelmä on voimakkaan muutoksen kohteena.

Rikosoikeudelliset keinot ovat osoittautuneet kansainvälisesti ja kansallisesti varsin tehottomiksi ammattimaisen rahanpesun torjunnassa. Kansallisesti säännöksiä ei sovelleta kovin usein edes tavanomaiseen rikollisuuteen. Näin ollen kriminalisoinnin tavoitteet ja yhä laajenevat kansainväliset toimet rahanpesun torjumiseksi eivät vastaa niitä tuloksia, joita oikeuskäytäntö ilmentää. Tämän vuoksi myös keskustelu rahanpesun kriminalisoinnin perusteista olisi tarpeen.

Rikosoikeudellisen järjestelmän oikeutusta on perinteisesti etsitty rangaistuksesta käsin. Rangaistusteoriat ovat vakiintunut aihe niin oikeustieteellisessä kuin filosofisessa kirjallisuudessa. Rangaistavaksi säätäminen, kriminalisointi, sen sijaan on saanut melko vähän huomiota.

Toisen kerran järjestetty kriminologian symposiumi keräsi kesäkuussa Tukholmaan tutkimuksen kansainvälisiä huippunimiä ja satoja osallistujia. Kolmen alakonferenssin aiheita olivat lasten suojeleminen rikoksilta, tehokas ja oikeudenmukainen kriminaalipolitiikka ja rikoksentorjunta sekä rikollisen uran käännekohdat. Muita erityisteemoja olivat naisiin kohdistuva väkivalta, järjestäytynyt ja talousrikollisuus sekä kansalliset rikoksentorjunnan strategiat.

Tuoreen ruotsalaisen selvityksen mukaan lapsiin ja nuoriin otetaan netissä runsaasti yhteyttä seksuaalisessa tarkoituksessa. Useimmat lapset ja nuoret osaavat suojautua aikuiseksi epäilemänsä ehdotuksilta. Ns. grooming-ilmiön torjumisessa on tärkeää kouluttaa lapsia ja vanhempia turvalliseen netin käyttöön, toimia yhteistyössä nuorten nettipalvelujen tuottajien kanssa sekä kehittää lainsäädäntöä ja poliisin toimintaa.

Aggression Replacement Training (ART) -menetelmä on kehitetty epäsosiaalisesti käyttäytyvien nuorten auttamiseksi. Se koostuu säännöllisistä ryhmätapaamisista, joissa nuoret opettelevat ja harjoittelevat sosiaalisia taitoja, itsehillintää ja moraalista päättelyä. Yksinkertaisuutensa ja strukturoidun toimintamallin vuoksi menetelmää voidaan käyttää joustavasti erilaisissa ympäristöissä yli ammatti- ja koulutusrajojen. Suomeen se on rantautunut 2000-luvulla.

Nuorten rikokset ovat vakiintunut poliitikkojen huolenaihe. Joskus huoli on ollut enemmän perusteltu, joskus vähemmän.

Yksi länsimaisen oikeusjärjestelmän kulmakiviä on ollut vapaan tahdon ajatus ja ihmisten pääsääntöinen syyntakeellisuus. Rikosoikeuden opit toki tarjoavat poikkeuksia tai alennuksia syyntakeisuuteen mutta suhteellisen rajatulla tavalla. Lapsuus, nuoruus tai mielentila voi poistaa tai alentaa vastuuta teoistamme. Uusi tieteellinen tieto ja sen erimuotoinen käyttö oikeusprosesseissa saattaa haastaa jatkossa monellakin tapaa perinteiset asettamukset.

 
Julkaistu 24.9.2007