Anssi Keinänen

Sosiaaliset ongelmat kasautuvat rikollisilla

Sosiaalisten ongelmien kasautumisella tarkoitetaan sitä, että yhden sosiaalisen ongelman esiintyminen lisää muiden todennäköisyyttä. Tarkasteltavana olivat yhdyskuntapalveluun vuosina 2003–2004 tuomitut. Jos sosiaaliset ongelmat alkavat kasaantua, niihin olisi tärkeää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin saataisiin estettyä uusien ongelmien syntyminen ja esimerkiksi niiden vuoksi yhteiskunnasta syrjäytyminen.

Sosiaaliset ongelmat vaikeuttavat sopeutumista yhteiskuntaan ja ovat yhteydessä rikollisuuteen. Tässä tarkastellaan päihdeongelmaa, asunnottomuutta, työttömyyttä, toimeentulo-ongelmia, aikaisempaa rikostaustaa sekä rikollisuuteen altistavia sosiaalisia suhteita ja ajankäyttöä. Monia rikollisuuteen liittyviä ongelmia ei voida tarkastella tilastoaineiston puutteen vuoksi. Tällaisia ongelmia ovat mm. lapsuuden kokemukset, yksilön asenteet rikoksia ja uhreja kohtaan, perhetilanne ja ongelmanratkaisutaidot.

Kirjoituksessa ei pystytä vastaamaan kysymykseen, mitkä ovat sosiaalisten ongelmien syy-seuraussuhteet, vaan tarkastellaan ainoastaan niiden tilastollisia yhteyksiä. Esimerkiksi jos havaitaan, että työttömyydellä ja aikaisemmalla rikoshistorialla on voimakas tilastollinen yhteys, ei voida olla varmoja, lisääkö työttömyys rikoksen tekemisen riskiä vai lisääkö aikaisempi rikostausta työttömyysriskiä. Esimerkiksi työnteon estyminen rikoksen ja sen seuraamuksen vuoksi (vankeus, ajokortin menettäminen) voivat olla työnantajalle työsuhteen purkuperuste. Tai voihan olla, että päihdeongelma vaikuttaa molempiin lisäämällä työttömyysriskiä ja rikosriskiä.

Sosiaaliset ongelmat ovat rikollisuuteen vaikuttavia dynaamisia tekijöitä, joten niihin voidaan vaikuttaa. Niiden syy-seuraussuhteita pitäisi tulevaisuudessa pystyä tunnistamaan paremmin, jotta rikollisuuden ja ylipäänsä syrjäytymisen ehkäisyssä osattaisiin puuttua oikeisiin sosiaalisin ongelmiin oikealla hetkellä.

Tilastoaineistona yhdyskuntapalveluun tuomitut

Tilastoaineisto muodostui yli 6 000 yhdyskuntapalveluun vuosina 2003–2004 tuomitun soveltuvuusselvityksestä. Soveltuvuusselvityksessä arvioidaan syytetyn mahdollisuuksia selviytyä yhdyskuntapalvelusta. Selvityksessä kartoitetaan syytetyn elämäntilanne sekä motivaatio yhdyskuntapalvelun suorittamiseen.

Tilastojen mukaan sosiaalisia ongelmia esiintyy yhdyskuntapalveluun tuomituilla selvästi enemmän kuin koko väestöllä keskimäärin. Asumisongelma todettiin 10 prosentilla tuomituista. Toimeentulovaikeuksia oli 37 prosentilla. Päihdeongelmista kärsi 56 prosenttia tuomituista. Vakavaksi päihdeongelma oli todettu neljällä prosentilla. Sosiaalisten suhteiden katsottiin 27 prosentilla altistavan uusintarikollisuudelle. Tuomituista 36 prosentilla vapaa-ajan käytön katsottiin altistavan uusintarikollisuudelle. Työttömiä oli yli 54 prosenttia ja 91 prosentilla oli aikaisempi rikosrekisterimerkintä.

Päihteet eniten yhteydessä muihin ongelmiin

Tilastoaineistoa tarkasteltaessa havaittiin esimerkiksi, että työttömyyden todennäköisyys oli keskimääräisellä tuomitulla 55 prosenttia. Toimeentulo-ongelmilla oli merkittävin yhteys työttömyyteen. Niillä, joilla oli todettu toimeentulo-ongelmia, oli 32 prosenttiyksikköä suurempi työttömyyden todennäköisyys kuin muilla. Lisäksi niillä, joiden ajankäyttö lisäsi uusintarikollisuutta, oli 22 prosenttiyksikköä suurempi todennäköisyys työttömyyteen verrattuna niihin, joilla vapaa-aika ei siihen altistanut. Molemmissa sosiaalisessa ongelmassa (toimeentulo ja ajankäyttö) voidaan helpommin olettaa, että työttömyys on enemmänkin syy kuin seuraus.

Mielenkiintoinen tulos on se, että niillä, joilla on aikaisempi rikosrekisterimerkintä, työttömyyden todennäköisyys oli 17 prosenttiyksikköä suurempi kuin ensikertalaisilla. Esimerkiksi MTV3:n uutinen 7.6.2006 tukee tätä käsitystä: "Vapautuvien vankien on yhä vaikeampi saada töitä. Vaikka työllisyystilanne on muuten parantunut, vapautuvat vangit eivät onnistu palaamaan työmarkkinoille".

Tuomitun sosiaalisilla suhteilla ei ollut merkitsevää yhteyttä työttömyyden todennäköisyydelle. Lisäksi päihdeongelman yhteys työttömyyteen oli paljon pienempi kuin muissa sosiaalisissa ongelmissa. Vakavasta päihdeongelmasta kärsivillä työttömyyden todennäköisyys oli 9 prosenttiyksikköä suurempi kuin niillä, joilla ei ollut päihdeongelmaa. Naisilla oli miehiä merkittävästi suurempi todennäköisyys työttömyyteen (13 prosenttia). Voi olla, että rikoksesta seuraava mainekustannus on naisille paljon suurempi kuin miehille.

Kaiken kaikkiaan päihdeongelma on kaikkein merkittävin sosiaalinen ongelma. Se oli viidessä ongelmassa kuudesta yksi merkittävimmistä tekijöistä. Ainoastaan työttömyydessä päihdeongelma ei ollut merkittävimpiä tekijöitä. Aikaisempi rikoshistoria ei ollut merkittävimmin yhteydessä yhteenkään sosiaaliseen ongelmaan. Ainoastaan työttömyyden ja aikaisemman rikoshistorian välillä oli voimakas tilastollinen yhteys.

Kysymykseen, kasautuvatko sosiaaliset ongelmat rikollisille, voidaan vastata lyhyesti: kyllä. Esimerkiksi missään empiirisessä mallissa kahden sosiaalisen ongelman välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää negatiivista riippuvuutta. Lisäksi jokaiseen ongelmaan oli merkitsevästi yhteydessä usea sosiaalinen ongelma. Esimerkiksi toimeentulo-ongelmaa tarkasteltaessa ainoastaan aikaisempi rikoshistoria ei ollut siihen tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä.

Tuomitun päihdeongelmaan kannattaa puuttua

Päihdeongelmaan puuttuminen on hyvä vaihtoehto rikollisten sosiaalisten ongelmien kasautumisen katkaisuun, koska päihdeongelma oli yhteydessä niin moneen sosiaaliseen ongelmaan. Toisaalta päihdeohjelmien vaikuttavuudesta tulisi olla lisätietoa, jotta voitaisiin olla varmoja, että päihdeongelmaa saataisiin ylipäänsä vähennettyä kuntoutuksen avulla.

Päihdeongelman vaikutus uusintarikollisuuteen on toki tiedostettu. Vankien jälkihuoltoryhmän raportissa (2006) pohditaan rikoksista rangaistujen tuen tarvetta. Raportissa todetaan, että uusintarikollisuuden ehkäisemisen ja asiakkaiden selviytymisen kannalta keskeisintä on päästä vaikuttamaan päihdeongelmiin. Vangeista yli 70 prosentilla on vaikea päihdeongelma, joten ongelmakäytön vähentäminen tai sen seurauksien lievittäminen esimerkiksi jatkamalla vankilassa aloitettua kuntoutusta vapautumisen jälkeen on erityisen hyödyllistä. Empiiriset tulokset antavat tukea ajatukselle, että päihdeongelmaan vaikuttaminen voi olla vaikuttavin tapa puuttua uusintarikollisuuteen ja rikosten tekemiseen ylipäänsä.

Koska sosiaaliset ongelmat kasautuvat rikoksentekijöille ja ongelmien syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia, on ajateltu, että rikollisille suunnatuissa toimenpideohjelmissa tulisi keskittyä useampaan sosiaaliseen ongelmaan vaikuttamiseen yhdellä kertaa. Esimerkiksi Cognitive Skills -ohjelma on tällainen toimenpideohjelma vangeille.

Empiiristen tulosten perusteella ei voida sanoa, minkälainen sosiaalisten ongelmien dynamiikka on syy-seuraussuhteiltaan. Toisaalta empiiristen tulosten perusteella voidaan antaa kaksi suositusta: sosiaalisiin ongelmiin kannattaa puuttua aikaisessa vaiheessa, jotta kasautumiskierrettä ei pääse syntymään, ja rikollisille suunnattujen toimenpideohjelmien tulisi vaikuttaa moneen ongelmaan samalla kertaa eikä keskittyä pelkästään yhteen. Esimerkiksi työkyvyn parantamiseen keskittyvällä ohjelmalla ei ole välttämättä vaikutusta (tai vaikutus on vähäistä) rikollisen hyvinvointiin tai uusintarikollisuuteen, jos muihin ongelmiin, kuten päihdeongelma ja asenteisiin, ei yritetä vaikuttaa samanaikaisesti.

Sosiaalisten ongelmien kasautumisen dynamiikasta olisi mahdollista saada lisätietoa tarkastelemalla kasautumista esimerkiksi vangeille tehtyjen työ- ja toimintakyky ja riski- ja tarvearvioiden perusteella. Esimerkiksi lapsuuden ongelmien vaikutus aikuisiän sosiaalisiin ongelmiin olisi tärkeä tieto rikollisuuden ehkäisyssä. Perhetaustan merkitys on myös tiedostettu yleisesti rikoksentorjunnassa. YK:n rikoksentorjuntastrategioiden käsikirjassa todetaan, että "rikollisuuden ehkäisyn avain näyttäisi olevan terveellisten perhe-elämäntapojen ja keskinäisongelmien ratkaisutaitojen tukemisessa ja – ongelmatapauksissa – toimissa, joilla voidaan puuttua varhaiseen lapsuuteen". Samalla tutkimustietoa tarvitaan myös eri sosiaalipolitiikan osa-alueiden, perhepolitiikan, koulutuspolitiikan, nuorisopolitiikan, työllisyyspolitiikan, terveyspolitiikan ja asuntopolitiikan, rikoksia ehkäisevästä vaikutuksesta.

Kirjoittaja on oikeustaloustieteen lehtori Joensuun yliopistossa.

Lähteet: Keinänen, Anssi (2006) Kasautuvatko sosiaaliset ongelmat rikollisilla? tutkimus yhdyskuntapalveluun tuomituista. Tutkimus julkaistaan Edilex:ssä (www.edilex.fi/lakikirjasto ).

 
Julkaistu 28.9.2006