Kauko Aromaa & Markku Heiskanen

Kansainvälinen rikosuhritutkimus vaikeuksissa

Kansainvälinen rikosuhritutkimus aloitettiin vuonna 1989. Sen tavoitteena on hankkia väestöön kohdistuvilla haastattelututkimuksilla vertailukelpoisia tietoja eräistä rikoksista ja rikollisuuteen liittyvistä tekijöistä. Tutkimus on toistettu vuosina 1992, 1996 ja 2000. Kaikkiaan siihen on osallistunut yli 70 maata kaikista maanosista. Se on toteutettu eri maissa kansallisten asiantuntijoiden johdolla.

Vuodelle 2004 suunniteltu uusi mittaus siirtyi vuoteen 2005 tutkimussopimusta koskevien mutkikkaiden neuvottelujen vuoksi. Vaikeudet syntyivät siitä, että hanke Euroopan unionin maiden osalta koetettiin ensimmäistä kertaa toteuttaa Euroopan komission rahoituksella ja tarkoituksena oli, että tutkimusaineistot kerätään keskitetysti erään markkinatutkimuslaitoksen organisaation avulla. Markkinatutkimuslaitoksen kustannukset olivat niin suuret, ettei komission raha riittänyt.

Lisärahoituksen hankkimiseksi jouduttiin perustamaan useita eri osapuolia käsittävä konsortio, jossa myös markkinatutkimuslaitos oli osallisena. Konsortio on luvannut luovuttaa aineistot yleiseen käyttöön heti, kun tulokset on julkistettu. Julkistamisen on ilmoitettu riippuvan siitä, milloin Euroopan komissio hyväksyy raportin. Hyväksyminen antaa yhä odottaa itseään.

Ensimmäisiä tuloksia

Elokuun lopussa pidetyssä European Society of Criminologyn vuosikongressissa kerrottiin, että viime vuonna vanhoissa EU-maissa tehdyn rikosuhritutkimuksen mukaan väestöön kohdistuva perinteinen rikollisuus, johon kuuluvat mm. asuntomurrot, varkaudet, ryöstöt ja pahoinpitelyt, on vuonna 2000 tehtyyn mittaukseen verrattuna vähentynyt huomattavasti useimmissa maissa. Myös Suomessa tilanne on tutkimuksen mukaan parantunut.

Konferenssissa yksittäisiä maita koskevat tulokset esitettiin niin, ettei maiden nimiä kerrottu. Syynä salaperäisyyteen oli juuri se, että vaikka raportti on valmistunut jo viime joulukuussa, sen tuloksia ei saa julkistaa ennen kuin Euroopan komissio on sen hyväksynyt. Viive on yllättävä, sillä ennakkotietoja esitettiin jo vuoden 2005 marraskuussa.

Tutkimuksen toteutusta arvosteltu

Tulosten julkistamisen viipyminen ei ilmeisesti ole johtunut vain viranomaisten vitkuttelusta asioiden eteenpäin viemisessä, vaan osasyynä saattaa olla tutkimuksen toteutusta kohtaan monessa maassa esitetty voimakas kritiikki.

Esimerkiksi Suomen tietojenkeruu tehtiin vain kiinteään puhelinverkkoon kuuluvissa kotitalouksissa asuville ja haastattelut tehtiin keskellä kesän parasta hellekautta. Tämän seurauksena aineistosta puuttuivat ensiksikin sellaiset henkilöt, joilla on vain matkapuhelin, ja edelleen ne, jotka eivät olleet helteellä kotona.

Otantakehikon ongelmallisuus haittaa erityisesti Suomessa, jossa etenkin nuorten kotitalouksissa on usein pelkästään kännykkä. Suomen otos olikin väestöjakaumaltaan voimakkaasti harhainen. Sen seurauksena jäi epävarmaksi, ovatko tietyt muutokset rikollisuuskehityksessä todellisia vai seurausta hutiloinnista tietojen keruussa.

Suomesta poimittiin lisäotos pelkästään matkapuhelinten omistajista. Tämän lisäotoksen tuomat muutokset tuloksiin olivat markkinatutkimuslaitoksen tutkijoiden mukaan pieniä, vaikka otoksia rinnakkain tarkasteltaessa tulokset näyttävät paikoin hyvinkin erilaisilta.

Sunday Times puuttuu peliin

Mausteen keitokseen antoi se, että Lontoossa ilmestyvä Sunday Times oli saanut käyttöönsä tutkimuksen raporttiluonnoksen, jota ei ole virallisesti julkistettu. Tiedot olivat markkinatutkimuslaitoksen kaikille avoimessa internetosoitteessa.

Lehti tietysti julkaisi Britanniaa ja Irlantia koskevat tulokset (27.8.2006), erityisesti siksi, että rikosluvut näissä maissa olivat EU:n korkeimmat. Rikollisuustilanne on Irlannin ohella pahentunut myös Belgiassa, vaikka se muissa maissa on vertailutulosten mukaan parantunut. Näin siis Sunday Timesin mukaan.

Markkinatutkimuslaitos puolustautuu ja tutkijat kommentoivat

Markkinatutkimuslaitoksen nettisivuilta löytyi muutaman päivän kuluttua artikkelin julkaisemisesta kirje, jossa todettiin, ettei raporttia ole julkistettu, ja että artikkeli sisälsi harhaanjohtavaa ja epätäydellistä tietoa. Samalla kiistettiin markkinatutkimuslaitoksen johtajan väittäneen lehdessä esitetyllä tavalla, että tulosten julkistamisen viivästyminen on saattanut johtua poliittisista syistä.

Edelleen markkinatutkimuslaitoksen tiedottaja lähetti kirjeen hankkeen asiantuntijoille, jossa hän paheksui Sunday Timesin "hakkerointia". Asiantuntijat vastasivat listalla huolen aiheita, jotka koskivat tutkimuksen toteuttamista, sillä on ilmeistä, että eri maissa viranomaiset tulevat halukkaasti käyttämään lukuja eri tarkoituksiin, jolloin asiantuntijat joutuvat esittämään arvioita tulosten luotettavuudesta. Huolta aiheuttivat mm. kenttätöiden vaihteleva ajoitus, otantamenetelmä, eroavuudet eri maissa käytetyissä lomakkeissa sekä otoksen rajoittuminen lankapuhelimiin, samoin se, että analyyseja ei ole toteutettu yhteistyössä paikallisten asiantuntijoiden kanssa kuten kansainvälisen rikosuhritutkimuksen aikaisemmilla kierroksilla. Pelättiin myös, että tulokset eivät näistä syistä ole tosiasiassa vertailukelpoisia sarjan edellisiin tutkimuksiin, jolloin myös esimerkiksi lisääntymistä ja vähentymistä koskevilta tulkinnoilta menisi pohja.

Esimerkki siitä, että asiantuntijoiden huoli tulosten käyttötavoista on aiheellinen, on jo Sunday Timesin artikkeli, jonka Irlannin numerossa oli oppositiopoliitikon vuodatus hallituksen epäonnistumisesta rikollisuuden ehkäisyssä.

Kansainvälistä rikosuhritutkimusta koskeva keskustelu jatkuu ilmeisesti vilkkaana lähikuukausina. Rikosuhritutkimus on hyvin herkkä instrumentti, joten tulosten luotettavuudelle asetettavat vaatimukset ovat korkeat.

Suomea koskevia kansainvälisen rikosuhritutkimuksen tuloksia emme valitettavasti voi esittää tässä artikkelissa. Toivottavasti julkaisulupa saadaan Haasteen seuraavan numeron painoon menoa. Uutta rikollisuutta koskevaa tietoa on kuitenkin saatavissa toisesta lähteestä.

Uusi European Sourcebook julkistettu

Rikosuhritutkimukset kuvaavat viranomaislähteistä (poliisitilastosta) riippumattomalla tavalla väestön rikoksen kohteeksi joutumista. Toisen kiinnostavan näkökulman rikollisuuden kehitykseen Euroopassa tarjoaa vastikään julkaistu European Sourcebook of Crime and Criminal Justice Statistics.

Sen mukaan poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset ovat vähentyneet Euroopassa. Sen sijaan poliisin tietoon tulleet ryöstöt, seksuaalirikokset ja väkivalta eivät ole vähentyneet, vaan ovat pikemminkin lievässä kasvussa. Tiedot vastaavat näiden lähteiden pohjalta saatavaa tilannekuvaa Suomesta.

Usein viitataan väestön ilmoitusalttiuden kasvuun lisääntyneen poliisin tietoon tulleen rikollisuuden selityksenä. Yhdeksi ilmoitusalttiutta lisääväksi tekijäksi on katsottu väestön ikääntyminen. Väkivalta eri muodoissaan kohdistuu etupäässä nuorehkoihin henkilöihin, joiden ilmoittamishalukkuus on pienempi kuin heitä vanhempien. Entä onko omaisuusrikosten ilmoittamisalttius vähentynyt? Niissähän on usein taustalla vakuutuskorvauksen saaminen. Siten näyttää siltä, ettei omaisuusrikollisuuden vähenemisen taustalla ole ilmoitusalttiuden muutoksen kaltainen tilastointilähteestä johtuva tekijä.

Kansainvälinen rikosuhritutkimus on toteutettu haastattelemalla puhelimitse noin 2000 16 vuotta täyttänyttä henkilöä kussakin maassa. 15 vanhan jäsenmaan lisäksi tutkimus on toteutettu Puolassa, Unkarissa ja Virossa sekä EU:n ulkopuolisista maista Norjassa ja Islannissa, joita koskevia tuloksia ei EU:ta koskevassa raportissa ole analysoitu.

European Sourcebook of Crime and Criminal Justice Statistics (2006). Third edition. WODC 241. (www.wodc.nl). Sourcebookissa on poliisitilastojen ohella tietoja syyttäjän ja tuomioistuinten toiminnasta ja rangaistusten toimeenpanosta eri maissa sekä tietojen vertailtavuuteen liittyvistä ongelmista.

Kirjoittajat työskentelevät Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa Heunissa.

 
Julkaistu 28.9.2006