Riikka Kostiainen

EU:n rooli on tukea paikallista rikoksentorjuntaa

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia - sarjassa on haastateltavana Euroopan komission neuvonantaja Sönke Schmidt. Hän ei näe tarvetta yhdelle yhtenäiselle rikoksentorjuntapolitiikalle EU:ssa. Euroopan rikoksentorjuntaverkoston EUCPN:n vahvistaminen ja ammatillistaminen Haagin ohjelman mukaisesti on erityisen tärkeää.

Saksalainen Sönke Schmidt on ns. yleisrikollisuuden ehkäisyn asiantuntija Euroopan komissiossa. Hän aloitti oikeuden, vapauden ja turvallisuuden pääosastossa vuonna 2001 järjestäytyneen ja talousrikollisuuden torjuntayksikön päällikkönä. Maaliskuussa hänet nimitettiin uuteen rikoksentorjunnan tehtävään, pääjohtaja Jonathan Faullin neuvonantajaksi globaaleissa turvallisuuskysymyksissä. Tärkein tehtävä on edistää tehokkaita suhteita Euroopan rikoksentorjuntaverkostoon (EUCPN) Haagin ohjelman linjausten mukaisesti ja kehittää kokonaisvaltaista eurooppalaista rikoksentorjuntapolitiikkaa.

Schmidtin mukaan komissio on sitoutunut kaikenlaisen rikollisuuden ehkäisyyn ja sen vastaiseen taisteluun. Eurooppalaiset sopimukset keskittyvät ensisijaisesti terrorismin sekä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun, mutta selvästi EU:lla on myös rooli kansallisen yleisrikollisuuden (general crime) ehkäisyn tukemisessa ja foorumin tarjoamisessa parhaiden käytäntöjen vaihtamiselle ja edistämiselle.

– Tässä yhteydessä täytyy myös mainita, että EU antaa tähän merkittävää taloudellista avustusta. Vuodesta 2007 lähtien nämä summat kasvavat entisestään ja uskon, että silloin voimme nähdä monia uusia edistysaskeleita. Itse otaksun, että tulemme tukemaan yhä enemmän paikallisia aloitteita, mikä tulee edistämään rikoksentorjunnan tehostamista ja rikoksentorjuntakulttuureita koko EU:ssa, hän pohtii.

Yleisrikollisuuden torjuntaan on siten komissiossa selvästi sitouduttu. Mutta Schmidt muistuttaa, että liikumme ns. kolmannen pilarin alueella.

– Niinpä ei ole oikeastaan komission asia päättää, tarvitsemmeko siihen enemmän painoa tulevaisuudessa. Itse haluaisin nähdä niin. Mutta toisaalta täytyy olla realistinen ja ymmärtää, että Haagin ohjelma ei pidä rikoksentorjuntaa erityisen tärkeänä. Varmasti siitä löytyy ulottuvuus analysoida tätä asiaa tulevaisuuden painotusten suhteen. Ja epäilemättä komissio tulee ottamaan hyvin aktiivisen roolin sopivan tasapainon löytämisessä repressiivisen ja preventiivisen politiikan välille Euroopan tasolla.

Yleisrikollisuuden määrittely

Schmidt painottaa, että ns. yleisrikollisuudesta ei ole olemassa eurooppalaista määritelmää. Totta kai laajassa mielessä voi erottaa lievän, vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden samoin kuin terrorismin. Mutta jokaisella EU:n jäsenvaltiolla on oma oikeustraditionsa. Termien harmonisointi on toivottavaa rikosten määrän ja toimenpiteiden tehokkuuden mittaamisen ja vertailun kannalta, mutta vielä on pitkä matka täysin verrattavaan dataan. Nykyään yhteisiä määritelmiä on järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja ne mahdollistavat paremminkin toiminnallisen kehyksen kuin todellisen harmonisoinnin. Joillakin alueilla on jo eurooppalaisia määritelmiä, toisilla taas on paljon työtä edessä.

– Yleisrikollisuudessa olemme ensin analysoineet olemassa olevia käsitteitä ja määritelmiä kansallisella tasolla. Erityisesti olemme kiinnostuneita kysymyksestä, mikä käsite ja mikä määritelmä toimisi Euroopan tasolla. Intressimme ei voi olla uusien käsitteiden luominen poliittisessa tyhjiössä – tietäen varsin hyvin että päärooli rikoksentorjunnassa on jäsenvaltioilla. EU voi kuitenkin antaa tähän tietyn lisäarvon.

Rikoksentorjunnan painopisteet jatkossa

Schmidt toteaa, että oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueen yleinen kehitys on tällä hetkellä henkeäsalpaavan nopeaa ja ajattelu on jatkuvassa muutoksessa. Juuri tänä vuonna jäsenvaltiot ovat sopineet Euroopan sisäisen turvallisuuden arkkitehtuurin suunnittelun perusperiaatteista. Keskeistä on järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvän uhka-arvioinnin kokonaisvaltainen ja perinpohjainen valmistelu. Tämä arviointi muodostaa sitten pohjan vastatoimien priorisoinnille. Koordinoitujen toimien toteutus arvioidaan myöhemmin, jotta voidaan oppia menestyksistä ja epäonnistumisista.

– Uskon, että tällä kehityksellä on vaikutusta myös yleisrikollisuuden ehkäisyyn ja rikollisuuteen yleensä. En voi kuvitella, että EU luo kehittyneen repressiivisen yhteistyömekanismin tärkeällä politiikan alueella pyrkimättä samanaikaisesti tasapainoon älykkäiden torjuntakeinojen kanssa. Tätä taustaa vasten luotan siihen, että vastaavasti kuin järjestäytyneen rikollisuuden alueella, tulemme käynnistämään eurooppalaisen rikoksentorjuntatiedon keruun ja tiedon jakamisen poliittisille päättäjille. Kuitenkin täytyy erityisesti painottaa, ettemme voi rakentaa Eurooppaa hätäisesti. Kaikki tämä vie aikaa. Ja vielä tarvitaan paljon ponnisteluja ja pohdiskeluja Euroopan sisäisen turvallisuuden arkkitehtuurin vakiinnuttamiseksi, hän toteaa.

Schmidt ei näe EU:n rikollisuuspolitiikassa epätasapainoa. Hän ei voi kuvitella politiikkaa, jonka tavoitteena ei olisi sopiva tasapaino preventiivisten ja repressiivisten elementtien välillä. Mutta hänestä ei saa unohtaa, että tällä hetkellä tuskin voi puhua EU:n rikollisuuspolitiikasta. Yleiseurooppalainen kehitys oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueella on niin tuoretta, että todennäköisesti ollaan vielä hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa.

– En myöskään sanoisi, että yleisrikollisuus on epätasapainossa suhteessa muihin rikollisuuden muotoihin. Jokainen arviointi täytyy tehdä eurooppalaisia sopimuksia vasten ja Euroopan rooli rikoksentorjunnassa on luonteeltaan välttämättä kansallinen. Mutta tulevaisuudessa tähän kysymykseen on mahdollisuuksia ja tarvetta keskittyä tarkemmin. Poliittinen agendamme Euroopan tasolla on määritelty isoissa ohjelmissa. Tähän mennessä meillä on ollut Tampereen ohjelma ja nykyään panemme toimeen Haagin ohjelmaa. Kun "Haagin jälkeisen prosessin" määrittely aloitetaan, tehokkaan rikollisuuspolitiikan erilaisten elementtien tasapainon tarkastelu on mahdollista juuri EU:n sisäisen turvallisuuden arkkitehtuurin kehittämisen yhteydessä.

Parhaat käytännöt paikallisella tasolla

Sönke Schmidt löytää ajoneuvorikollisuuden torjunnasta konkreettisen hyvän esimerkin siitä, kuinka eurooppalaisittain voidaan tehokkaasti vähentää rikollisuutta. Yhdessä lain täytäntöönpanon ja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa keskusteltiin "teknopreventiivisten" menetelmien käyttöönotosta ja saatiin ne yhteisön lainsäädäntöön. Riskistä tietoa lisäävät toimet täydensivät prosessia. Ajoneuvojen rekisteröinnin tehostaminen helpottaa nykyään varastettujen autojen jäljittämistä. Parantuneet kontrollimenetelmät kasvattavat riskiä varastaa autoja. Vastaavanlaiset tavat tehostaa tuotteiden, kuten ampuma-aseiden ja luottokorttien, jäljitettävyyttä ja parantaa liiketoimien läpinäkyvyyttä esimerkiksi rahoitusmarkkinoilla, ovat tärkeä tuki yhtäältä poliisitutkinnassa ja toisaalta rikoksentorjunnassa.

– Kuitenkin parhaiden esimerkkien täytyy tulla paikalliselta tasolta, jossa rikoksentorjuntaa toteutetaankin. Ja tämä tekee EUCPN:n niin tärkeäksi. Se inventoi sovittujen standardien mukaisia parhaita käytäntöjä. Rahoitusmahdollisuuksiensa, kuten Hippokrates-, Agis- ja uuden Crime-ohjelman, kautta komissio on rahoittanut monia projekteja, jotka keskittyvät rikoksentorjuntamallien arviointiin ja levitykseen. Jäsenvaltiot ovat viime kädessä poliittisesti vastuussa konkreettisista toimista, hän muistuttaa.

– Kuten sanoin aikaisemmin, en näe, että EU tulee kehittämään muuta kuin tukea antavan roolin yleisrikollisuuden torjunnassa. Mutta sellaisen kehyksen luominen, joka sallii tehokkaan yhteistyön ja parhaiden käytäntöjen jakamisen ja levittämisen, on hyvin kunnianhimoinen poliittinen tavoite. Sen eteen kannattaa kuitenkin ponnistella tarmokkaasti.

Schmidtin mielestä EU:ssa ei tule olemaan tai pitäisikään olla yhtä yhtenäistä rikoksentorjuntapolitiikkaa. Kansalliset oikeustraditiot eroavat huomattavasti ja niin tekevät rikoksentorjuntakulttuuritkin. Niinpä täytyy olla huolellinen, kun puhutaan yhteisistä periaatteista ja prioriteeteista. Aina on kansallista ja alueellista ja myös erilaisten rikollisuusmallien mukaista vaihtelua. Mutta hän on vakuuttunut, että kokemusten vertailu ja sovitut standardit auttavat jäsenvaltioita tarkistamaan ja parantamaan menettelytapojaan tarkoituksenmukaisesti. EUCPN on ymmärtänyt tämän jo kauan.

EUCPN:n tulevaisuuden haasteet

EUCPN on ainoa hallitusten välinen EU-verkosto, joka kokoaa yhteen asiantuntevat rikoksentorjunnasta vastuussa olevat viranomaiset. Niinpä tällä verkostolla on ainutlaatuinen koostumus ja potentiaalisesti suuri vaikutus eurooppalaisen politiikan kehitykseen, Sönke Schmidt määrittelee.

Suurin haaste on yksinkertainen: tukea kunnianhimoisen ja tehokkaan eurooppalaisen rikoksentorjuntapolitiikan rakentamista – sellaisen, joka edistää turvallisuutta Euroopassa, lieventää kansalaisten rikoksen pelkoa ja keventää poliisin ja oikeusjärjestelmän taakkaa.

– Tämä on tietenkin hyvin monimutkainen tehtävä. Kaikkien toimijoiden täytyy työskennellä tehokkaasti yhdessä. Mielestäni tässä vaiheessa tarvitaan ennen kaikkea kommunikointikanavien vahvistamista horisontaalisesti paikallisten, alueellisten ja kansallisten tasojen välillä, mutta myös vertikaalisesti paikallisten, kansallisten ja eurooppalaisten tasojen välillä. Kun tehokas informaatiovirta on varmistettu, EUCPN:n työ tulee olemaan suunnattoman tärkeää, koska siinä on sijaa näyttöön perustuvien parhaiden käytäntöjen tunnistamiselle, kuvaukselle ja levittämiselle. Komission on valmis tukemaan tätä prosessia taloudellisesti sekä sitä kautta, että sillä on institutionaalinen toimivalta tehdä lainsäädäntö- ja muita aloitteita EU-tasolla, hän arvioi.

– Sen suhteessa muihin rikoksentorjuntaverkostoihin ja -viranomaisiin on jonkin verran kehittämisen varaa. Kaikilla verkostoilla on suhteellisia etuja ja erityisiä vaikeuksia kohdattavanaan. Nykyisten verkostojen yhteistyön kehittäminen saattaa lisätä synenergiaa ja edistää parhaiden käytäntöjen levittämistä. EUCPN:lle kansallisella tasolla annetun erityisaseman vuoksi voi olettaa, että sillä on aina ratkaiseva rooli Euroopan tason politiikan kehittämisessä. Sen vahvistaminen ja ammatillistaminen Haagin ohjelman mukaisesti voi siksi olla vain tervetullutta.

 
Julkaistu 28.9.2006