Markku Heiskanen & Outi Roivainen

Suuret erot turvattomuuden tunteessa Helsingin eri alueilla

Helsingissä turvattomuutta asuinalueellaan koki vähimmillään 6 ja enimmillään 35 prosenttia alueen asukkaista. Helsinkiläiset eivät kokeneet turvattomuutta yleisemmin kuin muiden suurten suomalaisten kaupunkien asukkaat.

Poliisi ryhtyi tekemään kihlakuntakohtaisia selvityksiä 1990-luvun loppupuolella. Turvallisuustutkimusten tietoja voidaan käyttää paikallisen toiminnan suunnittelun lisäksi laajemmin alueellisen rikostorjunnan tarpeisiin unohtamatta tiedon välitystä kansalaisille. Vuonna 2003 kerättiin laaja koko maan kattava kyselyaineisto. Helsingissä poliisin turvallisuuskysely toteutettiin sekä sisällöllisesti että alueellisesti laaja-alaisempana kuin muualla, vaikka tiettyjen peruskysymysten vertailtavuus muihin kihlakuntiin pyrittiin säilyttämään.

Tässä artikkelissa käsitellään helsinkiläisten kokemaa turvattomuutta eri asuinalueilla. Tulokset perustuvat väestökyselyyn, joka oli yksi Helsingin turvallisuustutkimuksen kolmesta osasta. Tutkimuksen toisessa osassa kartoitettiin rikoksen kohteeksi joutuneiden käsityksiä poliisilta saamastaan palvelusta ja kolmannessa osassa analysoitiin erilaisia alueittaisia rekisteritietoja poliisin tietoon tulleeseen väkivalta- ja omaisuusrikollisuuteen liittyen.

Syksyllä 2003 lähetettiin 5 000:lle 15–74-vuotiaalle helsinkiläiselle turvattomuutta, rikoksen uhriksi joutumista ja poliisin toimintaa käsittelevä kyselylomake. Otos oli ositettu siten, että Helsingin kustakin 33 peruspiiristä yhtä moni asukas sai lomakkeen. Näin voitiin tarkastella turvallisuustilannetta kaupungin eri alueilla. Tällaista alueanalyysiä ei ollut aikaisemmin tehty. Kyselylomakkeiden palautusprosentti oli 72, jota voidaan pitää hyvänä.

Turvattomuuden tunteen taustalla monenlaisia asioita

Helsinkiläisten turvattomuuden tunne myöhään viikonloppuiltaisin asunalueella liikuttaessa vaihteli huomattavasti. Kysymys oli: "Kuinka turvalliseksi tunnette olonne seuraavissa tilanteissa... kävellessänne yksin myöhään perjantai- ja lauantai-iltana asuinalueellanne." Vastausvaihtoehdot olivat turvalliseksi, melko turvalliseksi, melko turvattomaksi, turvattomaksi, en uskalla käydä ulkona, en liiku ulkona iltaisin, en osaa sanoa.

Turvattomuutta (melko turvattomat, turvattomat sekä ei uskalla käydä ulkona) asuinalueellaan koki vähimmillään 6 %, enimmillään 35 % alueen asukkaista. Kartassa 1 turvattomaksi olonsa kokeneiden osuudet on luokiteltu eri värein siten, että jokaiseen ryhmään kuului suunnilleen neljäsosa peruspiireistä. Alimpaan neljännekseen (tummansininen) kuuluivat peruspiirit, joiden asukkaista asuinalueellaan turvattomuutta kokeneiden osuus oli pienin. Alueet, joilla koettiin useimmin turvattomuutta, ovat tummanpunaisia. Vihreät alueet kartassa ovat viheralueita, harmaat teollisuusalueita. Kartasta nähdään siten näiden alueiden laajuus ja sijainti suhteessa asuinalueisiin.

Kartta 1. Melko turvattomaksi ja turvattomaksi (ml. ei uskalla käydä ulkona) olonsa yksin myöhään perjantai- ja lauantai-iltoina asuinalueellaan kävellessä tuntevat (%).

Turvallisimmiksi koetut asuinalueet sijoittuivat vyöhykkeelle kantakaupungin niemeltä luoteeseen (poikkeuksena Kampinmalmi – vaaleanpunainen alue vyöhykkeen sisällä). Näihin harvimmin turvattomiksi koettuihin peruspiireihin kuuluivat myös Laajasalo ja Tuomarinkylä Pohjois-Helsingissä. Näille alueille on tyypillistä keskimääräistä korkeammat ansiotulot, pieni työttömyysaste sekä pieni toimeentulotukea saaneiden osuus. Karkeasti yleistäen näitä alueita voi kutsua hyväosaisempien asuinalueiksi.

Turvattomuuden kokemiseen liittyy muitakin seikkoja kuin taloudellis-sosiaaliset tekijät, esimerkiksi asukkaiden ikä, sukupuoli ja väkivaltakokemukset. Laatimamme logistisen regressiomallin perusteella mm. miesten turvattomuuden tunne asuinalueella viikonloppuiltaisin liikkuessa lisääntyi iäkkäämmissä väestöryhmissä, kun taas naisten kokema turvattomuuden tunne oli yleisintä 15–24-vuotiailla. Oma tai tuttavan väkivallan kohteeksi joutuminen lisäsi turvattomuuden tuntemista sekä miehillä että naisilla.

Kartassa kiinnittää huomiota se, että Helsingin keskustassa asuvat kokivat turvattomuutta keskimääräistä harvemmin. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että Vironniemen alueeseen kuuluu Kluuvi (rautatieaseman ympäristö), joka on Helsingin liikenteen ja huvielämän keskus mutta jossa on vähän asukkaita. Vironniemen peruspiiriin myös kuuluvat, asukasmäärältään huomattavasti suuremmat alueet, Kruununhaka ja Katajanokka ovat rauhallisempia asuinalueita. Näin jälkimmäisillä alueilla asuvien kokemus Vironniemestä määritti keskeisesti asuinalueen turvattomuutta.

Tummanpunaiset asuinalueet, eli alueet joilla turvattomuutta koettiin keskimääräistä enemmän, keskittyivät Helsingin itäisille asuinalueille. Toinen turvattomuuskeskittymä käsitti Kallion, Vallilan ja Pasilan kerrostalovaltaiset alueet. Tummanpunaisilla alueilla esiintyy myös huono-osaisuuteen liittyviä piirteitä.

Omalla asuinalueella pelätään vähemmän

Ulkomaisissa tutkimuksissa on jo vuosikymmeniä sitten havaittu se, että omalla asuinalueella pelätään vähemmän kuin sen ulkopuolella. Helsingin keskustassa yksin viikonloppuiltaisin kävellessä turvattomuutta tunsi 27–50 % Helsingin asukkaista asuinalueesta riippuen. (Kysymys oli "Kuinka turvalliseksi tunnette olonne seuraavissa tilanteissa... kävellessänne yksin myöhään perjantai- ja lauantai-iltana Helsingin keskustassa.") Yleishavainto tuloksista oli se, että mitä kauempana keskustasta asui, sitä yleisemmin siellä koki turvattomuutta. Tämän voisi olettaa johtuvan kaupungin lukutaidosta: keskustassa asuvat tuntevat alueen, ovat tottuneet liikkumaan siellä ja käyttämään palveluja eri vuorokaudenaikoina sekä varomaan turvattomaksi havaittuja paikkoja. Voi olla, että keskustassa asuminen on myös tietynlainen elämäntapavalinta.

Asuinalueen laajuuden määrittely oli jätetty vastaajalle, sillä sen kokoa ei kyselyssä rajattu. Kysyttäessä keskustassa asuvilta turvattomuutta asuinalueella ja keskustassa, luvut poikkesivat toisistaan 19 prosenttiyksiköllä. Vironniemellä (Helsingin keskustassa) asuvat määrittävät asuinalueensa ilmeisesti suppeammin kuin kyselyvaihtoehdossa esitetyn "keskustan", koska vironniemeläisistä turvattomuutta asuinalueella koki 10 %, mutta "keskustassa" 29 % koki turvattomuutta.

Asuinalueilla turvattomuutta kokeneiden osuus korreloi positiivisesti keskustassa turvattomuutta kokeneiden osuuden kanssa, mutta korrelaatio oli melko pieni (r=0,33). Kuitenkin niiden peruspiirien ryhmässä, jotka kuuluivat eniten turvattomuutta asuinalueella kokeneisiin (kartassa tummanpunainen), korrelaatio keskustassa turvattomuutta kokeneisiin oli varsin korkea (r=0,64), eli asuinalueella yleisemmin turvattomuutta kokeneet tunsivat useimmin turvattomuutta myös keskustassa. Logistisen regressiomallin mukaan näytti siltä, että asuinalueen turvattomuuteen liittyvät seikat (mm. tyytyväisyys omaan asuinalueeseen, rikollisuusongelman vakavuus asuinalueella) vaikuttivat keskustassakin koettuun turvattomuuteen. Eli turvattomuuden kokeminen ei välttämättä liity paikkaan eikä ole ajallisesti rajallinen kokemus, vaan se voi olla pysyvämpi tunnetila.

Korrelaatiot jättävät avoimeksi mielenkiintoisia kysymyksiä. Turvattomuus saattaa välittyä erilaisten mekanismien kautta, joita ei voitu kyselyssä selvittää riittävän tarkasti. Turvattomuutta voi kokea esimerkiksi poikkeuksellisen riskialtista elämää elävä, paljon liikkuva henkilö tai ei juuri lainkaan viikonloppuiltaisin kotinsa ulkopuolella liikkuva henkilö. Turvattomuutta voi synnyttää myös alueella vallitseva pelkäämisen ilmapiiri.

Helsinkiläiset eivät kokeneet turvattomuutta yleisemmin kuin muiden suurten suomalaisten kaupunkien asukkaat. Kymmenen suurimman kaupungin joukossa Helsinki sijoittui keskustassa yksin viikonloppuiltaisin kävellessä koetun turvattomuuden suhteen kahdeksanneksi; kolme turvattominta olivat Pori, Vantaa ja Turku. Asuinalueella koetun turvattomuuden suhteen Helsinki sijoittui kuudenneksi.

Markku Heiskanen & Outi Roivainen (2005): HELSINKI! Tutkimus helsinkiläisten turvallisuudesta ja Helsingin poliisin palvelukyvystä. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 21.

Heiskanen työskentelee HEUNIssa erikoistutkijana ja Roivainen Poliisiammattikorkeakoulussa tutkijana.

Rikosten uhrien poliisilta saamaa palvelua selvitettiin myös

 
Julkaistu 26.9.2005