Markku Heiskanen & Outi Roivainen

Rikosten uhrien poliisilta saamaa palvelua selvitettiin myös

Asiakasnäkökulmasta on tullut yksi poliisin toiminnan hallinnollisista arviointikriteereistä. Hyvä yleisösuhde on lisäksi edellytys sille, että rikokset ilmoitetaan poliisille ja että poliisi saa yleisöltä rikosten selvittämiseen tarvittavia vihjeitä.

Väestökyselyillä saadaan hyödyllistä tietoa siitä, miten yleistä rikosten kohteeksi joutuminen on ja onko rikoksesta ilmoitettu poliisille. Rikoksen uhriksi joutuminen on kuitenkin keskivertokansalaiselle niin harvinainen tapahtuma, että väestöotokseen pohjautuvilla tilastollisilla aineistoilla on vaikea kuvata luotettavasti heidän poliisilta saamaansa palvelua. Tästä syystä HELSINKI!-tutkimuksessa kerättiin poliisille vuonna 2002 ilmoitetuista pahoinpitelyistä, ryöstöistä, autovarkauksista ja asuntomurroista erillinen kyselyaineisto, joka käsitti 250 uhria kustakin neljästä rikoslajista.

Kohtelu yleensä asiallista

Tutkimuksen tämän osan otsikko "Hyvää: ammattitaito, asiallisuus. Huonoa: ei erityisen empaattinen" oli erään pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen kommentti poliisilta saatua kohtelua käsitelleeseen kysymykseen. Samantyyppisiä vastauksia oli jonkin verran, vaikka vain harvat asettivat kyseenalaiseksi poliisin ammattitaidon tai luotettavuuden. Kaikkiaan 84 % vastanneista oli poliisilta saamaansa kohteluun melko tai erittäin tyytyväisiä. Myös erilaisissa väestökyselyissä suomalaisten luottamus poliisiin on ollut korkea. Tyytyväisyys lisääntyi uhriksi joutuneen iän lisääntyessä. Nuoret miehet suhtautuivat pahoinpitelytapauksissa muita väestöryhmiä varauksellisemmin poliisiin.

Runsas viidennes uhreista oli sitä mieltä, ettei poliisi tutkinut riittävästi rikosta, jonka kohteeksi he olivat joutuneet. Tiedon kulku rikoksen tutkinnan etenemisestä koettiin ongelmaksi useassa vastauksessa. Vastauksissa löytyi monenlaisia huomautuksia: jotkut uhrit kritisoivat poliisin pessimististä arviota rikoksen selviämisestä. Neuvojen antaminen saatettiin kokea syyllistämiseksi, poliisin huumorista muutama vastaaja pahoitti mielensä.

On ilmeistä, että vaatimustaso auttamis- ja palvelutehtävissä toimivia kohtaan on noussut. Toisaalta hyväosaisten sietokyky rikollisuutta kohtaan tuntuu vähenevän, toisaalta oma syrjäytyminen synnyttää närää virkakoneistoa kohtaan.

Tunnereaktioihin ei riittävästi tukea

Kiinnostava tulos uhreille tehdyssä kyselyssä oli se, että autovarkauksia lukuun ottamatta kyselyyn vastanneiden mielestä rikoksen kohteeksi joutumisessa pahinta olivat useimmiten tunnereaktiot. Ihminen voi jäädä yksin juuri silloin, kun hänen turvalliseksi kuvittelemansa elämä järkkyy. Vaikkei rikoksesta aiheudu suuria taloudellisia menetyksiä tai fyysisiä vammoja, siitä voi seurata voimakkaita psyykkisiä oireita. Tunnereaktiot voivat ilmetä eri tavoin: pelkotiloina, fyysisinä oireina tai uhri voi tuntea voimakasta vihaa rikoksen tekijää kohtaan, joka voi kohdistua muihin, ja myös rikosta selvittävään poliisiin.

Palvelukyselyn tuloksista keskusteltiin fokusryhmässä, johon osallistui Helsingin kihlakunnassa työskenteleviä poliiseja. Ryhmässä korostettiin ammatillisuutta erityisesti rikoksen selvittämisen kannalta. Uhrin auttaminen oli heidän mielestään toissijaisempi tehtävä. Sosiaalityön ja poliisin yhteistyö on kehittynyt viime vuosina. Poliisit arvioivat, että uhri saa parempaa palvelua sosiaalityöntekijältä tunnereaktioiden hoitamiseen. Toisaalta poliisi voi olla tietämätön, millaisia reaktioita rikoksen kohteeksi joutuminen uhrissa herättää, koska uhri saattaa rikoksesta poliisin kanssa keskustellessaan olla näennäisen rauhallinen siksi, että hänen voimansa kuluvat rikoksesta selviämiseen ja voimakkaat tunnereaktiot nousevat pintaan myöhemmin. Uhrin näennäinen rauhallisuus voi johtua myös siitä, että hän olettaa poliisin odottavan uhrilta rauhallisuutta.

Runsas neljäsosa uhreista kertoi saaneensa poliisilta tietoa erilaisista apu- ja tukipalveluista, joita rikoksen kohteeksi joutunut saattaa tarvita. Monet uhrit kaipasivatkin tietoa tukipalveluista. Suomessa on tehty runsaasti tukimateriaalia, se ei vain päädy uhriksi joutuneiden käsiin.

Ruotsissa tehdyssä samantyyppisessä tutkimuksessa yli 70 % uhreista ilmoitti saaneensa poliisilta tietoja tukipalveluista. Ruotsin korkeamman prosenttiosuuden tärkeänä syynä on se, että Ruotsissa poliisi on velvoitettu jakamaan uhrille tietoa tukipalveluista.

 
Julkaistu 26.9.2005