Janne Kivivuori

Perinteinen omaisuusrikollisuus vähentynyt nuorilla

Nuorten rikoskäyttäytymisen kehitys vuosina 1995–2004 vaihtelee rikoslajeittain. Näpistely, varastelu ja omaisuuden tahallinen vahingoittaminen on selvästi vähentynyt.

Vuonna 1995 lähes puolet 15–16-vuotiaista oli varastanut, kun nykyään vain joka kolmas nuori osallistuu varastamiseen kuvio 1. Vahingontekoihin osallistuneita oli tutkimusjakson alussa noin kolmannes ja jakson lopussa noin viidennes. Samalla kun tekoihin osallistuneiden nuorten määrä on alentunut, myös tehtyjen rikosten määrä on vähentynyt.

Kuvio 1. Kuluneen vuoden aikana tekotyyppeihin osallistuneita, % 1995–2004.

Omaisuuteen kohdistuvan massarikollisuuden väheneminen nuorten parissa heijastanee useiden tekijöiden yhteisvaikutusta. Vuodet 1995–2004 kattavat ajanjakson, jolloin maamme nousi syvästä taloudellisesta lamasta. Taloustilanteen koheneminen on voinut vähentää nuorten tarvetta varastaa.

Nuoriin kohdistuva valvonta on tehostunut julkisissa tiloissa muun muassa kameravalvonnan ja vartioinnin lisääntymisen myötä. Vartijoiden määrä on noin kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Kaupan tekninen valvonta on niin ikään tehostunut. Myymälävarkauksien lisääntyvä ilmoittaminen poliisille on voinut toimia pelotteena.

Kontrollin tehostuminen näkyy siinä, että poliisin tietoon tulleissa rikoksissa nuorten osuus on kasvanut useissa rikoslajeissa kymmenen viime vuoden aikana: kiinnijäämisriski on kasvanut. Tämä heijastaa todennäköisesti sitä, että ihmiset ilmoittavat nuorten häiriökäyttäytymisestä aiempaa herkemmin poliisille (esim. matkapuhelimien avulla). Lisäksi poliisi on tehostanut nuorten valvontaa julkisissa tiloissa. Myös paikallisella rikoksentorjuntatyöllä on voinut olla jonkinasteinen yhteys myymälävarkauksien vähenemiseen.

Pienten kauppojen häviäminen ja vähittäiskaupan keskittyminen suuriin yksiköihin on saattanut vähentää mahdollisuuksia tehdä rikoksia. Kauppoja, joista voi varastaa, on nykyään aiempaa vähemmän nuorten arkireittien varrella.

Myös nuorisokulttuurissa on tapahtunut muutoksia. Esimerkiksi vapaa-ajan viettäminen tietokoneiden parissa on voinut vaikuttaa nuorten rutiinitoimintoihin tavalla, joka on vähentänyt perinteistä varastamis- ja vahingontekorikollisuutta. Asenteissakin on tapahtunut selvä muutos. Nuorisorikollisuuskyselyissä on kaikkina vuosina kysytty myös suhtautumisesta nuorten rikollisuuteen. Suhtautuminen rikoksiin on muuttunut kielteisemmäksi koko tutkimusjaksolla. Kymmenen vuotta sitten nuoret olivat paljon valmiimpia "ymmärtämään" nuorten rikollisuutta kuin nuoret nykyään. Rikollisuutta ei enää samassa mitassa nähdä "normaaliin murrosikään" tai kehitysvaiheeseen kuuluvana ilmiönä kuin vielä 1990-luvun puolivälissä.

Väkivalta ja huumeet

Vuonna 2004 väkivaltaa harjoittaneiden nuorten osuus oli pienempi kuin kolme vuotta aiemmin. Jos otetaan huomioon tilanteen kehitys vuodesta 1995 alkaen, näyttää ennenaikaiselta arvioida, onko kyseessä pysyvä suunnanmuutos. Väkivallassa ei voi havaita samanlaista johdonmukaisesti alenevaa trendiä kuin omaisuuteen kohdistuvassa rikollisuudessa. Eräs taustatekijä voi olla se, että väkivalta liittyy muita rikoksia useammin alkoholin käyttöön. Esimerkiksi nuorten tappeluista lähes kaksi kolmasosaa tapahtui alkoholin vaikutuksen alaisena, myymälävarkauksista sen sijaan vain joka kymmenes.

Marihuanan tai hasiksen käytön kasvu näyttää tutkitussa ikäryhmässä pysähtyneen.

Rikoksista pidättyvien osuus noussut Ruotsissakin

Niiden nuorten osuus, jotka pidättyivät kaikista kysytyistä teoista, on jatkuvasti noussut 1995–2004. Kaiken kaikkiaan nykyiset 15–16-vuotiaat näyttävät olevan lainkuuliaisempia kuin samanikäiset nuoret kymmenen vuotta sitten. Tämä nuorten lisääntyvä lainkuuliaisuus on havaittu myös Ruotsissa vuosina 1995–2003 tehdyissä mittauksissa. Naapurimaiden kehityksen samankaltaisuus on tässä suhteessa jopa hätkähdyttävää. Mittausten alkaessa reilu kolmannes nuorista pidättyi kysytyistä rikoksista, kun uusimmassa tutkimuksessa teoista pidättyneiden osuus on molemmissa maissa noussut noin puoleen 15–16-vuotiaista. Suomen ja Ruotsin tutkimukset ovat toisistaan täysin riippumattomat ja nuorilta kysyttyjen tekojen valikoimat ovat erilaisia, vaikka ne kattavat osapuilleen samat rikostyypit. Silti lainkuuliaisuuden nousu on havaittu molempien maiden tutkimushankkeissa.

Suomalaisten ja ruotsalaisten nuorten lainkuuliaisuuden lisääntyminen johtuu paljolti siitä, että aikaisempaa harvempi nuori osallistuu perinteiseen varastamis- ja vahingontekorikollisuuteen. Näitä rikoslajeja ovat vähentäneet edellä mainitut yhteiskunnalliset, valvontaan, kontrolliin ja nuorten asenteisiin liittyvät tekijät, jotka ovat paljolti samoja näissä yhteiskunnallisesti hyvin samanlaisissa maissa.

Lainkuuliaisuuden nousua vai siirtymistä tietokonerikoksiin?

On kuitenkin mahdollista, että kyse ei niinkään ole nuorten rikoskäyttäytymisen yleisestä vähentymisestä vaan siirtymisestä erilaisiin tekoihin. Esimerkiksi Internetissä tai muuten tietokoneen avulla tehdyt rikokset ovat ehkä lisääntyneet ja samalla korvanneet perinteisiä rikoksia nuorten rikosrepertuaarissa. Sen paremmin Suomen kuin Ruotsinkaan nuorisorikollisuuskyselyissä ei toistaiseksi ole ollut kysymyksiä internet- ja tietokonerikoksista.

Keväällä 2005 eräällä Helsingin yläasteella testattiin uudentyyppistä tutkimuslomaketta, jossa nuorilta kysyttiin: "Oletko viimeisen 12 kuukauden aikana tehnyt tietokonetta käyttäen (esimerkiksi Internetissä) teon, jonka olet tekoa tehdessäsi tiennyt tai arvellut laittomaksi?" Testiin osallistui 86 nuorta, jotka täyttivät lomakkeen nimettömästi. Heistä joka neljäs (24 %) vastasi tehneensä edeltävän vuoden aikana kysytyn kaltaisen teon. Pojilla osuus oli 37 prosenttia ja tytöillä 15 prosenttia. Lomakkeen testaamisen yhteydessä saatuja tuloksia on arvioitava erittäin varovaisesti, eikä tuloksia voi yleistää. Moni nuori on voinut arvella syyllistyneensä rikokseen, vaikka on tehnyt laillisen teon. Internetiin ja tekijänoikeuksiin liittyvä sääntely on vaikeaselkoista ja muutoksen tilassa. Ei ihme, jos nuorten on vaikea tietää, onko esimerkiksi musiikin imuroiminen omaan käyttöön laillista vai laitonta.

Vaikka nuorten lisääntyvä lainkuuliaisuus ilmentäisi osin rikoskäyttäytymisen siirtymistä ja muuntumista, perinteisen varkaus- ja vahingontekorikollisuuden väheneminen on silti itsessään kiinnostava yhteiskunnallinen muutos. Nuorten perinteinen omaisuusrikollisuus tapahtuu nimittäin usein julkisessa tilassa: kaupoissa, kouluissa, kauppakeskuksissa ja katutilassa. Nuorten omaisuusrikollisuuden väheneminen julkisessa tilassa on itsessään huomion arvoinen ja myönteinen kehityssuunta.

Oikeustiedon tasosta kaivataan tutkimusta

Rikosvastuun ikäraja on Suomessa 15 vuotta. Vuoden 2004 tutkimuksessa oli tätä koskeva oikeustietokysymys: nuorilta kysyttiin, mikä on maassamme rikosvastuun ikäraja. Kun muistetaan, että tutkitut olivat juuri päättämässä peruskoulua, voisi odottaa, että tällainen varsin perustava kansalaistieto olisi ollut kaikkien hallussa. Lisäksi kaikki vastaajat olivat 15–16-vuotiaita eli he olivat itse tulleet rikosvastuun piiriin melko hiljattain.

Viidennes yhdeksäsluokkalaisista ei tiennyt oikeaa vastausta (kuvio 2). Yleisimmät väärät vastaukset olivat 16 ja 18 vuotta. Koska aiempia vastaavia mittauksia ei ole tehty, kehityksen suuntaa on mahdotonta arvioida. Voitaneen silti sanoa, ettei peruskoulun oikeuskasvatus ole tässä suhteessa ainakaan vielä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuvio 2. Yhdeksännen luokan oppilaiden vastaukset kysymykseen, mikä on Suomessa rikosvastuun ikäraja. Vuoden 2004 kysely.

Eräiden arvioiden mukaan suomalaiset nuoret tuntevat elokuvista ja televisiosta tutun amerikkalaisen rikosoikeusjärjestelmän piirteitä jopa paremmin kuin suomalaista oikeudenkäyttöä. Samalla tekninen kehitys on luonut oikeustiedon kannalta harmaita alueita, esimerkiksi Internetin, jossa oikeuskasvatukselle olisi ilmeinen tarve. Tulevaisuudessa tarvitaankin lisää tutkimusta, jossa tarkastellaan nuorten oikeustietoa, oikeusmielipiteitä sekä oikeuskasvatuksen asemaa nyky-yhteiskunnassa.

Kirjoittaja on Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kriminologisen yksikön tutkimusjohtaja. Nuorisorikollisuuskyselyistä on tarkempia tietoja julkaisussa Janne Kivivuori & Venla Salmi: Nuorten rikoskäyttäytyminen 1995-2004. Teemana sosiaalinen pääoma. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 214, Helsinki.

NUORISORIKOLLISUUSKYSELY

Joka vuosi julkaistaan virallistilastoja poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta, myös nuorten tekemistä rikoksista. Näistä tilastotiedoista kuitenkin puuttuvat kaikki sellaiset teot, jotka eivät ole tulleet poliisin tietoon tai joita ei ole rekisteröity rikosilmoitusjärjestelmään. Piilorikollisuus on laajaa useimmissa rikoslajeissa, mutta erityisen laajaa se on nuorten massarikollisuudessa. Nuorten massarikollisuuden määrää, kehitystä ja piirteitä ei voi arvioida luotettavasti poliisitilaston pohjalta. Siksi tarvitaan täydentäviä tietolähteitä, esimerkiksi uhritutkimuksia ja itse ilmoitetun rikollisuuden kyselyjä.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on toteuttanut kansallisen nuorisorikollisuuskyselyn viidesti vuosina 1995-2004. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat olleet 15-16-vuotiaat nuoret, jotka kyselyissä vastaavat nimettömästi omaa rikollisuuttaan koskeviin kysymyksiin. Tutkimusten vastaajamäärä on eri vuosina vaihdellut 4000 ja 5000 välillä.

 
Julkaistu 26.9.2005