Regina Järg-Tärno

Islannissa malli lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämiseen

“Barnahuset" on islantilainen malli, jolla autetaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneita lapsia ja nuoria selviytymään tuskallisesta tapahtumasta sekä siihen liittyvästä oikeusprosessista. Sekä hoitoon että oikeusjuttuun liittyvät tutkimukset ja selvitykset tehdään saman katon alla. Uusi lähestymistapa on nostanut selvitysten laatua, ja lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa nostetaan aiempaa selvästi enemmän syytteitä. Lisäksi lapset ja heidän vanhempansa saavat viipymättä kontaktin mm. tarvittaviin hoitotahoihin.

Barnahusetin johtaja Vigdís Erlendsdóttir kertoo, että Islannissa kiinnitettiin 1990-luvulla huomiota lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön tapausten suureen määrään. Poliisin tietoon tulleista tapauksista vain noin 30 prosenttia meni eteenpäin syyttäjälle. Näistä joka kymmenennessä nostettiin syyte, ja näistä noin seitsemässä saatiin tuomio. Hyväksikäytön uhriksi joutuneet lapset ja nuoret joutuivat kuulustelluiksi 5–6 eri paikassa. Kertomukset muuttuivat joka kerran, joten todisteet olivat oikeudenkäynnissä heikkoja ja huonolaatuisia. Mutta olennaisinta oli se, että lapsi joutui prosessissa todella huonon kohtelun kohteeksi. Vuonna 1996 tehty selvitys osoitti, että lapset eivät saaneet kunnissa riittävästi apua.

Vuonna 1997 asetettiin työryhmä miettimään parannuskeinoja. Se tutustui mm. amerikkalaiseen "Childrens´s Advocacy Center" -malliin. Siitä noin vuoden kuluttua "Barnahuset" avasi ovensa Reykjavikissa ja aloitti lasten ja nuorten vastaanoton koko maasta. Alussa keskuksessa työskenteli vakituisesti kaksi asiantuntijaa.

Oikeusprosessia uudistettiin

Seuraava askel oli lain muuttaminen. Aikaisemmin poliisi hoiti lasten ja nuorten kuulustelun, mutta vuonna 1999 tuomari sai oikeuden kuulustella lapsia seksuaalirikosasioissa. Kuulustelussa voivat olla läsnä, joskin eri huoneessa, kaikki asiaan liittyvät henkilöt ja viranomaiset, esimerkiksi poliisi, lapsen asianajaja, epäillyn asianajaja, epäilty itse, sosiaalityöntekijä ja syyttäjä. Tuomari ohjaa kuulustelua, mutta sen suorittaa Barnahusetin asiantuntija.

Lapsia koskevissa seksuaalirikoksissa esitutkinnan kuulustelu korvaa pääkäsittelyn kuulustelun. Se tehdään siis jo ennen syytteen nostamispäätöstä. Lakiuudistuksen yhteydessä keskusteltiin siitä, toteutuuko siinä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämä kontradiktorisuus. Lisäksi tämän tyyppisissä rikosjutuissa Islannissa on aina kolme tuomaria, mutta kuulusteluissa on läsnä vain yksi eikä tämä sama tuomari ole aina enää mukana oikeuskäsittelyssä. Keskustelua herätti myös se, että tuomarin tehtävä ei ole normaalisti tutkia vaan tuomita.

Asiantuntemus samassa paikassa

Islannissa ilmoitetaan joka vuosi noin 150–200 lasten seksuaalista hyväksikäyttötapausta, jotka täytyy käydä läpi. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vakavan fyysisen väkivallan tapauksia käsitellään Barnahusetissa joskus harvoin, tulevaisuudessa ehkä useammin.

Vigdis näkee tärkeämmäksi lisähenkilöstön saamisen Reykjavikiin kuin uusien hoito- ja kuulustelukeskusten perustamisen. Hänestä on parasta koota kaikki asiantuntemus yhteen paikkaan. Lasten haastattelu on vaativaa ja siinä käytetään erityistä haastattelutekniikkaa. Taitoja on ylläpidettävä jatkuvasti; sen takia hän tulee joskus lomansakin aikana Barnahusetiin katsomaan haastattelunauhoja. Myös talon tekniset ratkaisut ovat kalliita.

Kuulusteluissa noudatetaan strukturoitua mallia, joka perustuu tutkimuksiin lasten reagoinnista haastattelutilanteissa ja kertomuksiin erikoisista tapauksista suhteutettuna lapsen ikään. Päämääränä on saada lapselta itseltään niin tyydyttävä ja tarkka selonteko tapahtumien kulusta kuin mahdollista.

Heti haastattelun alussa lapselle kerrotaan, että haastattelu nauhoitetaan videolle ja ketkä seuraavat haastattelua toisessa huoneessa. Sitten asiantuntija käy hänen kanssaan läpi, miten pitäisi reagoida, jos kysymys on epäselvä tai kun hän ei ole ymmärtänyt jotain, ja että hän tietää, mitä valehtelu on. Haastattelija tarkistaa myös tarpeelliset henkilötiedot. Sen jälkeen käydään läpi erilaisia käsitteitä, esimerkiksi adjektiiveja, prepositioita ja ajanmääreitä. Vasta sitten aloitetaan esitutkintaan liittyvä haastattelu, jossa esitetään vain yksinkertaisia, neutraaleja kysymyksiä yksi kerrallaan.

Jos juttu on tapahtunut toisella puolella Islantia, kaikkien osallisten ei ole pakko matkustaa Reykjavikiin, vaan riittää, että uhri tekee niin. Muut osapuolet voivat kokoontua paikallisessa oikeustalossa, josta on videokonferenssiyhteys Barnahusetiin. He voivat seurata asiantuntijaa ja lasta kuulusteluhuoneen pienen kameran kautta. Lapsi on huoneessa asiantuntijan kanssa kahdestaan ja kuulee vain hänen kysymyksensä, ei tuomarilta asiantuntijan korvaan tulevia.

Kuulustelun hoitava asiantuntija ei ole koskaan lapsen terapeutti, vaikka kaikki kolme asiantuntijaa on koulutettu kumpaakin tehtävään. He hoitavat myös terapian ja kun-touttamisen, joka voi tapahtua lapsen kotipaikkakunnalla.

Sisustus lapsen ehdoilla

Talon huonejärjestys on mietitty niin, että vältetään uhrin ja epäillyn tapaaminen kuulustelun yhteydessä silloin, kun se hoidetaan kokonaan Barnahusetissa. Lasten kuulusteluhuone on toisessa kerroksessa ja tuomari, poliisi, epäilty ja asianajajat istuvat ensimmäisessä kerroksessa.

Talo on myös sisustettu lapsen näkökulmasta. Esimerkiksi pienet lapset saavat istua kuulustelun aikana pienellä sinisellä sohvalla, jolla on iso kilpikonnatyyny ja jonka kankaassa on pieniä variksia. Murrosikäisiä varten ne vaihdetaan yksivärisiin huonekaluihin. Vigdis kertoo, että talon sisustusvaiheessa pyydettiin apua lapsilta ja nuorilta ja he saivat aika paljon päättää väreistä, huonekaluista ja muista esineistä. Pieniä leikkikaluja ja pehmoleluja löytyy joka paikasta ja ne ovat vapaasti käytettävissä.

Alakerrassa sijaitsevat myös odotushuone ja lääkärinhuone. Sekin on sisustettu kodikkaasti eikä näytä ollenkaan tavalliselta vastaanottohuoneelta. Kaikki tutkimukset ja lääkärintarkastukset tallennetaan myös nauhalle todistuskäyttöön. Tekniikan avulla on myös mahdollista saman tien tulostaa kuvia. Lääkäri pyydetään paikalle tarpeen mukaan. Näin vältetään lapsen lähettäminen naistenklinikalle, joka usein koetaan aika pelottavaksi ja steriiliksi paikaksi. Lääkärintarkastuksen jälkeen lapsi saa pienen esineen, usein tarrakuvan.

Malli saanut kiitosta

Malli on saanut mainetta muissakin Pohjoismaissa ja syyskuussa aloittaa Ruotsin ensimmäinen Barnahuset toimintansa Linköpingissä. Kyseessä on kolmivuotinen projekti, jossa mm. sairaanhoitopiiri, poliisi, syyttäjä, oikeuslääketieteen virasto, alueen kunnat ja lääninhallitus ovat yhteistyössä lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden pahoinpitely- ja seksuaalirikosten selvittelyssä, esitutkinnassa ja hoidossa. Barnahuset sijoitetaan entisen päiväkodin tiloihin sairaalan viereen. Projekti on tarkoitus arvioida myöhemmin.

Usein lasten uskottavuutta rikosten ja erityisesti seksuaalirikosten yhteydessä kyseenalaistetaan: voiko lasten kertomuksiin uskoa. Lasten odotetaan käyttäytyvän ja kertovan asioista samalla tavalla kuin aikuisten. Lapsilla kuitenkin on aivan eri tarpeet kuulusteluissa ja he tarvitsevat myös oikeudenkäynnissä enemmän tukea.

Ehkä Suomessakin olisi mietittävä, miten hyvälaatuisten todisteiden hankkimisen ohella voitaisiin varjella seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneita lapsia oikeusprosessin haitoilta ja kohdella heitä sen aikana hyvin.n

Suomessa Stakes on julkaissut lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämisen suositukset.

Kirjoittaja on suunnittelija rikoksentorjuntaneuvostossa.

 
Julkaistu 26.9.2005