Artikkelit

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana osastopäällikkö, ylijohtaja Jarmo Littunen oikeusministeriöstä. Hän haluaa edistää sellaista kriminaalipolitiikkaa, jossa ankaria rangaistuksia tuomitaan vähemmän, rangaistusten sisältöä kehitetään ja painopistettä siirretään rikoksentorjuntaan. Rikollisuutta täytyy pystyä vähentämään jo seuraamusjärjestelmän kustannustenkin vuoksi.

Nuorten rikoskäyttäytymisen kehitys vuosina 1995–2004 vaihtelee rikoslajeittain. Näpistely, varastelu ja omaisuuden tahallinen vahingoittaminen on selvästi vähentynyt.

Nuoret liittivät väkivallan elämäänsä niin kotona, koulussa, kaduilla kuin laitoksissa, ja moni koulukodissa haastateltu toi esiin omia kokemuksiaan väkivallasta. Väkivallalla oli nuorten sosiaalisissa ympäristöissä monia sallittuina pidettyjä tehtäviä, joista he olivat keskenään yllättävänkin yksimielisiä.

Perheneuvolat ovat terveyskeskusten ja poliisin jälkeen yleisin taho, josta parisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset hakevat apua. Millaista apua he tällöin saavat ja miten väkivallasta puhutaan tapaamisissa? Miten yleiset parisuhdetta ja vanhemmuutta koskevat kulttuuriset käsitykset kytkeytyvät väkivallan käsittelyyn?

Helsingissä turvattomuutta asuinalueellaan koki vähimmillään 6 ja enimmillään 35 prosenttia alueen asukkaista. Helsinkiläiset eivät kokeneet turvattomuutta yleisemmin kuin muiden suurten suomalaisten kaupunkien asukkaat.

Asiakasnäkökulmasta on tullut yksi poliisin toiminnan hallinnollisista arviointikriteereistä. Hyvä yleisösuhde on lisäksi edellytys sille, että rikokset ilmoitetaan poliisille ja että poliisi saa yleisöltä rikosten selvittämiseen tarvittavia vihjeitä.

“Barnahuset" on islantilainen malli, jolla autetaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneita lapsia ja nuoria selviytymään tuskallisesta tapahtumasta sekä siihen liittyvästä oikeusprosessista. Sekä hoitoon että oikeusjuttuun liittyvät tutkimukset ja selvitykset tehdään saman katon alla. Uusi lähestymistapa on nostanut selvitysten laatua, ja lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa nostetaan aiempaa selvästi enemmän syytteitä. Lisäksi lapset ja heidän vanhempansa saavat viipymättä kontaktin mm. tarvittaviin hoitotahoihin.

Keväällä Hollannissa pidettiin neljäs elektronista valvontaa Euroopassa käsitellyt konferenssi. Elektroninen valvonta on professori Hans-Jörg Albrechtin mukaan löytämässä paikkansa rikosseuraamusten täytäntöönpanossa EU-maissa. Myös kriitikot ovat huomanneet, että hyvin suunniteltu ja toimeenpantu elektroninen valvonta voi edistää monia hyviä kriminaalipoliittisia tavoitteita kuten pitkäaikaisvankien ennenaikaista vapauttamista ja helpottaa vankien kontrollia avovankiloissa.

"Vilkkaan pojan koti se on rakennettu paikalle niin ihanalle Aurajoen rannalle kalliolle vankalle vuorelle niin korkialle"

Tässä kirjoituksessa haluan kytkeä ympäristörikosoikeudellisen sääntelyn ja tutkimuksen osaksi kriminaalipoliittisia pohdintoja. Pyrkimyksenäni on myös luoda yleiskuva siitä, millaista ympäristörikosoikeus säädösteknisessä mielessä on. Ympäristörikosten määrää tai niiden konkreettisia ilmenemismuotoja ei tässä käsitellä.

Perustuslain 12 §:ssä säädetään sananvapaudesta. Siihen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Säännös näyttää yksiselitteiseltä ja selvältä: jokainen saa sanoa mitä tahtoo eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua siihen, mitä toinen haluaa ilmaista. Totta onkin, että sananvapaudella on perustava merkitys sekä demokraattisen yhteiskunnan että yksilön kannalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut sananvapauden ulottuvan myös arvosteleviin kannanottoihin ja jopa loukkaaviin mielipiteisiin. Onko sananvapaus siis rajaton?

Siinä missä Suomessa aiemmin keskityttiin passiivisesti vain syrjinnän kieltämiseen, pyritään nykyisin aktiivisesti edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista. Kun aiemmin kiinnitettiin erityistä huomiota vain sukupuolisyrjintään, ymmärretään nykyisin ihmisten voivan joutua kielletyn syrjinnän kohteeksi myös ikänsä, vammaisuutensa, etnisen taustansa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Tähän murrokseen tarvittiin EU-direktiivejä, kansalaisjärjestöjä, empiiristä tutkimusta, Jörg Haideria ja mediajulkisuutta. Se on kuitenkin vielä kesken.

Kriminologisessa kirjallisuudessa esitetään usein, että vankilalaitoksen vaikutus rikollisuuteen voi toteutua kolmella eri tavalla. Vankila voi toimia pelote- tai preventiovaikutuksen kautta, tekemällä rikoksentekijät vaarattomiksi eli inkapasitoimalla tai parantamalla heitä yksilöllisen vaikuttamisen avulla. Kaikkien näiden toimivuuden suhteen on esitetty vakavia epäilyjä.

 
Julkaistu 26.9.2005