Noora Lähteenmäki

Valvontarangaistus jäänyt marginaaliasemaan

Valvontarangaistus on vuonna 2011 käyttöön otettu yhdyskuntaseuraamus. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa valvontarangaistusta on tutkittu useilla aineistoilla ja menetelmillä. Seuraavassa tarkastellaan niiden pohjalta valvontarangaistuksen kehittämisen kysymyksiä.

Valvontarangaistusta suorittavien päivittäinen keskimäärä on viime vuosina ollut noin 45, kun lainsäätämisvaiheessa tavoite oli 130–140. Vuonna 2017 ensimmäisessä oikeusasteessa 2 973 henkilöä tuomittiin enintään kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, 1 522 yhdyskuntapalveluun ja vain 192 valvontarangaistukseen. Valvontarangaistuksen seuraamusselvityksiä pyydettiin 654, joista myönteisiä oli 299. Alkaneista valvontarangaistuksista epäonnistui eli muunnettiin vankeudeksi 11,6 %. Yhdyskuntapalvelussa epäonnistuneiden osuus oli suurempi, 17,4 %. Valvontarangaistuksen ja yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamisen yleisin syy on päihtymys. Tämä kertoo haasteista, joita niiden täytäntöönpanoon liittyy.

Moni haastateltu oli elämänsä aikana ollut vankilassa. Lyhyen vankeuden aikana tukitoimien järjestäminen on haastavaa, mutta henkilö voi sillä välin menettää kiinnikkeet yhteiskuntaan. Yleinen kokemus oli, että lyhyenkin valvontarangaistuksen aikana voidaan luoda paremmat jatkoedellytykset yhteiskunnassa toimimiseen. Valvontarangaistusta ei nähty vankilaa helpompana, vaan usein päinvastoin. Moni kertoi vankilan passivoivasta vaikutuksesta ja vankilasta vapautumisen haasteista sekä katsoi, että vankilalla olisi ollut heidän tilanteessaan kielteinen vaikutus.

Osa haastatelluista oli suorittanut vankilassa sakon muuntorangaistuksen. Vaativuutensa vuoksi valvontarangaistuksen ei ole katsottu soveltuvan tämän vaihtoehdoksi. Toisenlainenkin tulkinta on mahdollinen. Erona on se, että valvontarangaistuksessa tieto sosiaalisesta tilanteesta saatetaan syyttäjän ja tuomioistuimen tietoon seuraamusselvityksellä, jolloin se voidaan huomioida seuraamusharkinnassa.

Tuomitseminen edellyttää soveltuvuuden selvittämistä

Seuraamusselvityksellä arvioidaan, onko valvontarangaistuksen tuomitsemista pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi tai edistämiseksi (RL 6:11a §:n 3 kohta). Tutkimukseen haastateltujen seuraamusselvitykset oli yleensä pyytänyt tuomioistuin, syyttäjä ja useammassa tapauksessa epäilty itse. Valvontarangaistuksen määräämistilanteita on kaksi.

Valvontarangaistus voidaan ensinnäkin tuomita korkeintaan kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta. Ennen seuraamusselvitystä ratkaistaan rangaistuksen pituutta, rikostaustaa ja rikoksen laatua koskevien edellytysten täyttyminen (RL 6:11a §:n kohdat 1 ja 2). Tärkein harkintaperuste liittyy rikostaustaan.

Toisessa tilanteessa ehtojen rikkomisen vuoksi keskeytynyt yhdyskuntapalvelu muunnetaan vankeuden sijasta valvontarangaistukseksi, mistä on säännös yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 39 §:ssä.

Moni tutkimukseen osallistunut suoritti yhdyskuntapalvelusta muunnettua valvontarangaistusta. Useassa Rikosseuraamuslaitoksen haastattelussa tuli esiin, että nämä valvontarangaistukset olivat onnistuneet yllättävänkin hyvin. Valvonta ja tuki ovat valvontarangaistuksessa selvästi vahvemmat. Valvontarangaistusta suorittavat kokivat valvontarangaistuksen usein yhdyskuntapalvelua parempana etenkin päihteettömyyden kannalta. Käytännöt vaihtelevat, mutta perusteltuna on pidettävä valvontarangaistuksen edellytysten selvittämistä ennen seuraavalle portaalle eli ehdottomaan vankeuteen siirtymistä.

Suuri osa valvontarangaistusta suorittavista on tuomittu liikennejuopumuksesta. Yleinen päärikos on myös asevelvollisuudesta tai siviilipalveluksesta kieltäytyminen, mitä ei valvontarangaistuksen sisällön kannalta voida pitää tarkoituksenmukaisena.

Valvontarangaistus on sisällöltään intensiivinen seuraamus

Kansainvälisesti on esimerkkejä pelkistä kotiaresteista, mutta valvontarangaistus ei merkitse vain kotona oloa. Valvonta ja liikkumisrajoitukset luovat tiukat raamit tuomitun elämään, mutta sisältö luodaan toimintavelvoitteella ja tukitoiminnoilla. Toimintavelvoite koostuu yleensä työstä, työpajatoiminnasta, vapaaehtoistyöstä tai kuntouttavasta työtoiminnasta. Moni kävi myös korvaushoidossa. Parhaimmillaan valvontarangaistus luo jatkumon rangaistuksen jälkeiselle ajalle, ja osa haastatelluista olikin jatkanut toimintaa samassa paikassa.

Kokemukset valvontarangaistuksesta olivat yleisesti varsin hyviä. Tuki, työssäkäynti, päihteettömyys ja rutiineja luova aikataulu koettiin tärkeiksi. Valvontarangaistus vaikuttaa väistämättä perheenjäseniin, mutta perhe oli usein syy sitoutua valvontarangaistukseen. Tukipartion kotikäynnit voivat olla tärkeitä yksin asuvalle. Nämä kaikki ovat tekijöitä, jotka tukevat yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Kuntoutuksen ja moitteen yhdistäminen

Valvontarangaistus otettiin vaihtoehdoksi tilanteisiin, joissa sitä pidetään ”erityisestävästä näkökulmasta ehdotonta vankeusrangaistusta perustellumpana” (HE 17/2010 vp). 2000-luvun alussa suunnitellun sopimushoidon kaltainen seuraamus valvontarangaistus ei ole. Rikoslain käyttöedellytyksistä johtuen valvontarangaistus ei ole mahdollinen interventio tuoreita lyhyitä ehdottomia vankeuksia suorittaneille.

Esimerkiksi Ruotsissa keinovalikoima on monipuolisempi. Siellä valvontarangaistukseen verrattavissa olevaan intensiivivalvontaan määrätyillä ei välttämättä ole aikaisempia tuomioita. Suojeluvalvonta osuneekin kohderyhmältään lähemmäs valvontarangaistusta. Siihen voidaan yhdistää sopimushoito, jos päihdeongelma on liittynyt rikoksen tekemiseen. Sopimushoito voidaan määrätä korkeintaan kahden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta.

Rangaistuslaji vai täytäntöönpanon muoto?

Vuoden 2006 vankeuslakiuudistuksessa rikoslain vankeuden sisällön todettiin kattavan vankilan ulkopuolella toteutettavat uudet rangaistuksen täytäntöönpanomuodot, mistä valvottu koevapaus on esimerkki. Tietyin reunaehdoin valvontarangaistusta olisi mahdollista valtiosääntöoikeudellisesti tulkita samoin, sillä sisällöllisesti ne ovat lähellä toisiaan. Valvontarangaistuksessa tosin käytetään radiotaajuustekniikka (RF), mutta valvotussa koevapaudessa paikantamisen mahdollistavaa GPS-tekniikkaa.

Rikosseuraamuslaitos voisi sijoittaa henkilön valvontarangaistukseen ainakin silloin, kun yhdyskuntapalvelu on keskeytynyt ja sosiaalisia valmiuksia koskevat edellytykset täyttyvät. Valvontarangaistuksen seuraamusselvitys on laajempi kuin yhdyskuntapalvelun vastaava, ja sisältää muun muassa kodin tarkistuksen sekä terveystietoja. On huomioitava, että seuraamusselvitys tehdään rikoksesta epäillystä henkilöstä.

Muissa Pohjoismaissa sähköiseen valvontaan sijoittamisesta päättää täytäntöönpanoviranomainen sen jälkeen kun henkilö on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Pohjoismaisiin verrokkeihin nähden valvontarangaistuksen käyttö on ollut vähäisintä, mutta valvotun koevapauden laajamittaisinta. Päätöksentekomalli saattaa olla erojen osaselittäjä.

Valvontarangaistuksen enimmäispituus

Seuraamusjärjestelmän portaittaisen ankaroitumisen kannalta valvontarangaistuksen enimmäispituutta olisi perusteltua nostaa yli kahdeksaan kuukauteen, joka on rajana yhdyskuntapalvelussa. Tällä vältettäisiin se, että valvontarangaistukseksi muunnetaan yhdyskuntapalvelu, jota ei pituutensa vuoksi alun perin olisi voitu tuomita valvontarangaistuksena. Täytäntöönpanoajan pidentyminen olisi ehkä tarpeen ottaa huomioon täytäntöönpanon sisällössä. Valvontarangaistusta suorittavat pääsevät ehdonalaiseen vapauteen asevelvollisuudesta tai siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tuomittuja lukuun ottamatta.

Sähköinen valvonta on nyt käytössä myös tutkintavankeuden puolella. Pakkokeinolain mukainen, GPS-tekniikkaa hyödyntävä tutkinta-aresti on vaihtoehto silloin, kun rangaistus on enintään kaksi vuotta.

Tavoitteena pitkäjänteinen yhteiskuntaan kiinnittyminen

Valvontarangaistuksen pääajatus voidaan tiivistää Rikosseuraamuslaitoksen haastattelussakin todettuun: usko henkilön mahdollisuuteen muuttua. Ajatus on sisäänrakennettu rikosoikeuden preventioteorioihin, jotka kysyvät, mitä tapahtuu rangaistuksen jälkeen. Rangaistuksen teoreettiset perusteet yhdistyvät näin käytännön vaikuttavuustavoitteisiin, mikä on inhimillisten ja yhteiskunnallisten kustannusten kannalta varsin kestävä rangaistuksen perustelu.

Valvontarangaistus on tutkimuksen valossa tarkoituksenmukainen seuraamus motivoituneelle rikoksentekijälle. Mitkä asiat motivaatioon sitten vaikuttavat? Miksi valvontarangaistus voi onnistua, vaikka sitä kevyemmälle yhdyskuntapalvelulle on este? Tiedämme, että legitimiteettikokemus vaikuttaa sääntöjen noudattamiseen (Alison Liebling, Tom Tyler). Legitimiteetti koostuu useasta tekijästä, joista vahva tuki ja eräänlainen luottamuksen osoittaminen lienevät tässä tärkeimpiä. Vaikka yhdyskuntaseuraamukset painottuvat erityispreventioon, ei siten ole syytä unohtaa välillistä yleispreventiota eli järjestelmän kykyä vaikuttaa yksilöiden ajatteluun ja asenteisiin.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa Helsingin yliopistossa.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |