Riikka Kostiainen

Rikosprosessin pitkä kesto riski oikeusturvalle

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen arvioi rikosprosessin suurimmaksi ongelmaksi liian pitkät käsittelyajat. Esitutkinnassa on parannettavaa sen joutuisuudessa ja laadussa sekä syyttäjien osallistumisessa esitutkintayhteistyöhön. Syyteharkinnassa suurin haaste on vaikeiden ja mutkikkaiden rikosasioiden vaatima työmäärä. Tuomioistuinvaiheessa tulisi panostaa alioikeuskäsittelyyn ja laadukkaaseen tuomioon.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen muistuttaa, että rikosprosessista huolehtivat sekä esitutkintaviranomaiset, syyttäjät että tuomarit, eikä kenenkään osuutta voida tarkastella erillään koko ketjusta. Oikeusavustajien roolia ei myöskään pidä unohtaa. Kaikkien vastuulla on tuottaa oikeusturvaa kansalaisille, yhteisöille ja yrityksille. Mitä pitempään prosessi kestää, sitä epävarmempaa oikeusturvan toteutuminen on.

– Havaintojeni mukaan esitutkinnan puolella selkeät asiat ja törkeät jutut tutkitaan hyvin ja periaatteessa nopeasti. Väliin jää kuitenkin valtava massa pienempiä ja ei niin vakavia asioita, esimerkiksi petoksia ja pahoinpitelyjä, jotka kohdistuvat tavallisiin kansalaisiin. Näiden rikosten tutkinta saattaa kestää pitkään ja tutkinnan laadussakin olla parannettavaa.

Toiviaisen mukaan monet syyttäjät toivovat, että myös esitutkinnan puolella olisi erikoistumista. Esimerkiksi ympäristö-, työ-, talous- ja seksuaalirikosasioissa tarvitaan erityisosaamista ja niitä hoitamassa on erikoisyyttäjiä. Kun esitutkinnassa vastaavaa erikoistumista ei ole, oikeudellisten kysymysten hahmottaminen vie enemmän aikaa. Sama pätee tuomioistuimiin.

– Syyttäjän puolestaan pitäisi olla vielä etupainotteisimmin mukana esitutkinnassa ja tehdä vaativissa asioissa tutkintasuunnitelmat. Esitutkintayhteistyötä voitaisiin tehdä nykyistä enemmän, jos resurssit olisivat riittävät. Syyttäjän riittävä ja oikea-aikainen mukanaolo edistäisi oikeudellisen kysymyksen nopeaa kristallisoimista ja tutkinnan suuntaamista relevanttiin suuntaan. Samalla alkaa jo syyteharkinta – käytänkin termiä jatkuva syyteharkinta.

Toiviainen arvioi, että sellaisilla alueilla, joissa ei ole paljon vaativia juttuja, syyttäjät ennättävät nykyisinkin tehdä esitutkintayhteistyötä myös tavanomaisissa rikoksissa. Tilanne on kuitenkin toinen isoissa kasvukeskuksissa, joissa on paljon taloudellista toimeliaisuutta ja sen myötä selvästi enemmän mutkikkaita ja vaikeita rikosjuttuja.

Nopea menettely vastaa syyteharkinnan pitkittymiseen

Raija Toiviainen myöntää, että vaikeat ja vaativat asiat viipyvät myös syyteharkintavaiheessa. Valtakunnansyyttäjänvirastossa sekä alueilla seurataan intensiivisesti käsittelyaikoja ja kriittinen raja ylittyy, jos juttu on syyttäjän pöydällä yli vuoden. Siihen tosin voi olla hyvin perusteluja syitä, kuten lisälausuntojen pyytäminen ja juttujen yhdistäminen.

– Yritämme vastata ongelmaan siten, että olemme vuoden 2018 alussa perustaneet nopean menettelyn toiminnon. Oikeudellisesti yksinkertaiset asiat menevät pääsääntöisesti tietylle joukolle syyttäjiä, jotka kiertävät tehtävässä. Menettelyn tavoite on järjestää muille syyttäjille aikaa keskittyä vaativan juttukannan käsittelyyn. Nykyään selvästi yli puolet sisään tulevista asioista menee nopeaan menettelyyn, mikä on iso määrä. Vaativia ja mutkikkaita rikosasioita on suhteellisesti vähän, mutta niissä työmäärä on suurin, Toiviainen kertoo.

– Nopeassa menettelyssä asioita ei saa kuitenkaan hoitaa kaavamaisesti standardiratkaisuin. Pahoinpitelyitä, vahingontekoja, näpistyksiä ja muita rikoksia ratkaisemassa täytyy olla riittävän kokeneita syyttäjiä yhdessä nuorempien kanssa. Silloin nuoret oppivat näkemään oikeudelliset ongelmat ja milloin esitutkinnan rajoittaminen ei ole perusteltua tai asia vaatii täysimittaiseen prosessiin viemistä.

Juttujen pitkittymiseen yritetään puuttua myös erikoissyyttäjien ja samalla muidenkin syyttäjien osaamisen syventämisellä. Erikoissyyttäjät jakavat osaamistaan muille syyttäjille. Lisäksi koulutusjärjestelmää yritetään parantaa entisestään ja osaamistarpeita kartoitetaan jatkuvasti.

Toimenpiteistä luopuminen yleistynyt huolestuttavasti

Toiviainen kertoo, että Valtakunnansyyttäjänvirastossa tehdyn analyysin mukaan toimenpiteistäluopumisratkaisut ovat kymmenen viime vuoden aikana nousseet dramaattisesti. Tämä tarkoittaa, että samanaikaisesti syyteprosentti on laskenut huimasti. Ilmiössä on kyse esitutkinnan rajoittamiseen liittyvistä ratkaisuista; syyttämättäjättämispäätösten määrä ei tarkastelujaksolla ole muuttunut merkittävästi. Tilanne vaihtelee alueellisesti ja toimenpiteistä luopumista tapahtuu eniten Etelä-Suomessa, jossa on suurimmat jutturuuhkat.

– Olen hyvin huolestunut tästä kriminaalipoliittisesta tilanteesta. Toimenpiteistäluopumissäännökset ovat sinänsä hyvin tarpeellisia, ja oikein sovellettuna niitä tulee edelleenkin käyttää. Mutta pelkoni on se, että toimenpiteistäluopumissäännöstöä on nyt ryhdytty käyttämään vähän kritiikittömästi ja perusteettomasti ehkä kovan työpaineen tai resurssien vähyyden vuoksi. Mielestäni tämä ei ole ollut lainsäätäjän tarkoitus.

Toiviaisen mukaan ilmiö on tullut esiin myös kansainvälisissä yhteyksissä ja esimerkiksi Euroopan neuvosto pitää laajamittaista toimenpiteistä luopumista hyvin huolestuttavana ja moitittavana. Kun rikoksen tunnusmerkit täyttyvät, asialle pitää tehdä jotain ja siitä seurata jotain.

Rikosasioiden valmisteluun tuomioistuinkäsittelyyn huomiota

Valtakunnansyyttäjä saa kentältä signaalia, että vaativissa rikosasioissa valmisteluun pitäisi panostaa nykyistä enemmän. Toiviaisen mukaan riitaisten ja riidattomien asioiden pitäisi käydä mahdollisimman selvästi ilmi, sillä myös se edistää prosessin tehokkuutta ja laatua. Täysimittaisen oikeusprosessin tulisi olla riidanalaisia asioita varten, ja tunnustetut ja selkeät asiat käsiteltäisiin kirjallisessa menettelyssä.

– Meidän pitäisi panostaa alioikeuskäsittelyyn ja laadukkaaseen tuomioon, jottei asioita tarvitsisi käsitellä niin paljon jatkovaiheissa. Valmistelun pitäisi olla jämäkkää ja olisi toivottavaa, että kiistanalaiset asiat olisivat tiedossa käsittelyn käynnistyessä. Syyttäjän pitää tuoda relevantti ja fokusoitu näyttö. Jotkut syyttäjät harmittelevat sitä, että kun jutussa on useita vastaajia, nämä eivät kerro kuulusteluissa mitään vaan odottavat syyttäjän näyttöä oikeuskäsittelyssä ja vasta sitten alkavat puhua. Silloin syyttäjä joutuu teettämään lisätutkintoja, ja varsinkin vaativissa jutuissa ollaan loppumattomassa asioiden selvittämisprosessissa. Mielestäni ROL eli rikosasioiden menettelylaki ei ole tätä tarkoittanut.

Melko tyypillistä varsinkin hankalissa rikosasioissa on moittia esitutkintaa ja esimerkiksi esittää väitteitä painostamisesta. Toiviaisen mukaan näitä väitteitä olisi helpompi torjua, jos esitutkintakuulustelut videoitaisiin. Kun syytetty tietää, että nauhalta voidaan katsoa kuulustelutilanne, tällaiset väitteet vähenisivät.

– Hartain toiveeni on, että käräjäoikeusvaihe menisi niin laadukkaasti, että tarve valittaa hovioikeuteen vähenisi nykyisestä. Jatkokäsittelylupa on hieman parantanut tilannetta. Hovioikeudessa kuitenkin on täysimittainen prosessi ja näyttö pitää esittää uudestaan, ja se luonnollisesti heikkenee, kun tapahtumasta on kulunut enemmän aikaa. On myös ihmeellistä, miten usein aivan uutta näyttöä tuodaan vielä hovioikeusvaiheessa.

Jatkokäsittely on erityisesti rikoksen uhrin ongelma. Hän saattaa olla traumaattisessa vaiheessa monta vuotta. Toiviaisen mukaan uhrin asemaa pitäisi ymmärtää paljon enemmän ja tukea uhria myös prosessioikeudellisilla keinoilla. Hanke alioikeusprosessin videoimisesta ja niiden katsomisesta hovioikeudessa on tästä näkökulmastakin hyvin perusteltu.

Yksi rikosprosessin tärkeä tehostamiskeino on myös rikoshyötyyn puuttuminen.

– Rikoshyödyn jäljittämiseen ja poisottamiseen tulee kiinnittää huomiota nykyistä enemmän jo tutkinnan alussa. Täytyy keskittyä siihen, onko epäillystä rikoksesta aiheutunut rikoshyötyä, missä se on, kenellä se on ja miten se saadaan pois. Ja kun tuomio on lopullisesti annettu, rikoshyöty pitää saada konfiskoitua tuomitulta pois. Se on pureva keino, joka voi estää rikollisen toiminnan jatkamisen. Myös ulkomaille päätyneeseen rikoshyötyyn puuttumiseen on olemassa erilaisia keinoja.

Rikosprosessin kipukohtiin monenlaisia lääkkeitä

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen arvioi, että rikosprosessin kipukohtien hoitamiseen tarvitaan niin työprosessien kehittämistä, yhteistyön tiivistämistä, lisää koulutusta kuin lainsäädännön uudistamista. Lainsäädännön keinoista tärkein on hovioikeusmenettelyn ja suullisuuden noudattamisen keventäminen. Jo käytettävissä olevia kevennettyjä prosesseja kannattaa käyttää täysimääräisesti, mutta viedä riitaiset asiat tuomioistuimeen. Substanssilainsäädännön puolella erityisesti seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus olisi rikosvastuun toteutumisen kannalta tarpeen.

– Resurssit ovat kuitenkin lopulta vastassa. Silloin kun tapahtuu murha tai terrori-isku, ne tutkitaan heti ja etenevät vikkelästi tuomioistuimeen asti. Mutta monien talousrikosten ja jopa tavallisten petosten, pahoinpitelyjen tai varkauksien saaminen tuomioistuimeen kestää yli vuoden ja jos tuomiosta valitetaan hovioikeuteen, siinä menee vielä seuraava vuosi. Poliisi ei välttämättä pysty ottamaan tavallisiin ihmisiin kohdistuvia lieviä tekoja edes tutkintaan vaan vain rikosilmoituksen vastaan. Jos poliisilla ei riitä tutkintaan resursseja, olen luonnollisesti valmis tukemaan poliisin resurssitarpeita, koska prosessi on saatava nopeammaksi. Syyttäjille resurssikysymys puolestaan ovat vaikeat jutut, joissa pitäisi tehdä esitutkintayhteistyötä.

Toiviainen painottaa, että syyttäjät ovat olleet Valtakunnansyyttäjänviraston eli nykymuotoisen syyttäjälaitoksen perustamisesta lähtien aliresursoidussa tilanteessa. Sen jälkeen on tullut ROL ja uusia kansainvälisiä instrumentteja ja toimivaltaa, mutta näissä uudistuksissa ei ole nähty syyttäjän työnmäärän lisääntymistä. Kun aliresursointi on jatkunut vuosikausia, se alkaa pahasti näkyä.

– Kansainvälistä vertailua on järjestelmien erilaisuuden vuoksi vaikeaa tehdä, mutta Ruotsin kanssa meillä on pitkälti samanlainen lainsäädäntö, oikeuskulttuuri ja oikeudellinen ajattelu. Syyttäjälaitoksen resursointi Ruotsissa on moninkertainen. Ruotsissa esitutkintaa johtaa syyttäjä, mutta tosiasiassa meidän tulisi tehdä samankaltaista esitutkintayhteistyötä. Tarvitaankin lisää tekeviä käsiä, jotta oikeuden saamisen pitkä kesto pystytään torjumaan. Uskallan puhua näin, koska olemme syyttäjälaitoksessa pyrkineet kaikin tavoin tehostamisiin. Esimerkiksi meillä on meneillään organisaatiouudistus, joka tulee voimaan lokakuussa. Lisäksi on menossa ja jo toteutettu monia itse työhön liittyviä tehostamistoimia.

Toiviainen kertoo, että organisaatiouudistuksen isoin muutos on johtamisjärjestelmässä. Tulee yksi yhteinen virasto ja viisi aluetta: Etelä-, Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomi sekä Ahvenanmaa. Tilanteen vaatiessa resursseja voidaan kohdentaa tietyille alueille ja työmääriä tasata. Nyt jo henkilöstö- ja taloushallinto on keskitetty keskushallintoviranomaiseen ja silläkin tavoin vapautettu resursseja syytetoimintaan.

– Syyttäjälaitoslakiin on kirjattu valtakunnansyyttäjän yhdeksi keskeiseksi velvollisuudeksi edistää sitä, että kansalaiset saavat samankaltaisissa asioissa yhdenmukaisen kohtelun ja ratkaisun. Ratkaisutoiminnan yhdenmukaistaminen on yksi keskeinen tehtävä organisaatiouudistuksessa. Ei voi olla niin, että toisaalla Suomessa tietty tapahtumainkulku johtaa automaattisesti esitutkinnan rajoittamiseen tai syyttämättäjättämispäätökseen ja toisaalla sama johtaa syytteeseen. Kansalaisten kannalta on ongelmallista, jos käytämme ratkaisuprofiileja – eli esitutkinnan rajoittamista, syyttämättä jättämistä, syytteen nostamista, sovitteluun ohjaamista ja syyteneuvotteluun ohjaamista – kovin eri tavoin. Yhden viraston mallissa taataan paremmin ratkaisutoiminnan yhdenmukaisuus, Toiviainen uskoo.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |