Tuomo Lotta

Rikosprosessin kipupisteet

Rikosprosessien kipupisteet kohdistuvat jokaiseen rikosprosessiin osallistuvaan ja vastuu niiden poistamiseksi on yhteinen. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti poliisi-syyttäjäyhteistyön kehittämistä.


Mielestäni toimintaympäristön olosuhteiden muutokset eivät ole muuttaneet rikostutkinnalle asettuja tavoitteita. Poliisitoimintaan kohdistetaan julkisuudessa kovia odotuksia ja siltä edellytetään lisääntyvää suorituskykyä. Odotukset näyttäytyvät esitutkinnan kasvavissa laatuvaatimuksissa.

Pohdin ensin sitä, ovatko itse rikosprosessit toimimattomia vai toimivatko varsinaisten prosessien ulkoiset häiriötekijät varsinaisina kipupisteinä. Jatkokysymyksenä pohdin sitä, mitä voisimme tehdä, ettei tökkisi enää tai ei ainakaan paljon.

Rikosprosessien toimivuutta pitää mielestäni ajatella suuremmalla perspektiivillä kuin pelkästään yksittäisinä asioina, eikä ainakaan vain poliisin näkökulmasta. Kuluvan vuoden alussa käytiin julkisuudessa keskustelua siitä, jättääkö poliisi rikoksia tutkimatta ja onko rikosilmoitusten esikäsittely kumileimasin, jolla valtaosa päivittäisrikoksista siirretään tutkimatta piiloon. Toivottavasti keskustelusta ei syntynyt yksinkertaistettu kuva, että poliisi joko tutkii rikoksia tai ei tutki.

Rikostutkinta on pääasiassa vakiintunutta rutiinityötä

Koska esimerkiksi perustutkinnan toimenpiteitä on siirretty näkyvän poliisitoiminnan puolelle yhden kosketuksen periaatetta toteuttaen ja sakkomenettelyä laajentaen, voivat partiopoliisit jo kentällä tehdä ratkaisut yksinkertaisempien ja vähäisempien rikosasioiden osalta. 1.6.2019 alkaen voidaan yksinkertaiset ja selvät rattijuopumustapaukset hoitaa myös sakkomenettelylain mukaisesti.

Lähtökohta on se, että rikokset tutkitaan. Kerron tästä ajatuksellisen tositapahtumaesimerkin. Vuosia sitten kuulustelija, jota nimitystä rikostutkijasta ennen käytettiin, kysyi tutkinnanjohtajalta esitellessään tälle pahoinpitelyä koskevaa rikosilmoitusta: "Onkos tämä pahoinpitely ja tutkitaanko tätä?" Hiljaisuuden jälkeen, tutkinnanjohtaja vastasi: "Ei tämä ainakaan hyvinpitely ole, ja toisaalta kun aamulla tulin töihin, luki poliisitalon ala-oven pielessä – tutkintatoimisto". Tämän tapauksen opetus oli silloin ja on edelleen se, että se tehdään, mikä pitää tehdä.

Vaikka edellä kuvattu on minusta oikeastaan ainoa oikea tapa toimia, esitutkintatoimet on järkevä kohdentaa niihin rikosasioihin, joissa on tarkoituksenmukaisimmat edellytykset rikosvastuun toteuttamiselle. Jokaiselle poliisin vastaanottamalle ilmoitukselle tehdyllä yhdenmukaisella perustyöllä varmistetaan, että kaikki ne rikokset, joilla on etenemismahdollisuutta rikosprosessissa, tutkitaan. Yhtä tarkoituksenmukaista on sekin, että ilmoituksista ja tutkintapyynnöistä päätökseen saadaan joutuisasti ne, joilla ei ole menestymisen mahdollisuutta.

Minusta poliisin ja syyttäjien useiden vuosien ajan jatkunut "family-feeling"-tyylinen yhteistyö Helsingissä on menestystarina. Pasilan poliisitalossa työskentelee arkipäivisin useita syyttäjiä ja syyttäjän sihteereitä. Luotan siihen, että kun syyttäjälaitoksen uusi organisaatio aloittaa toimintansa syksyllä, tämä vakiintunut yhteistyömalli huomioidaan hyvänä käytänteenä ja monistetaan valtakunnallisesti. Syyttäjälaitoksen uudistuvat prosessit edellyttävät myös poliisilta muutoksia omiin työskentelytapoihinsa ja -prosesseihinsa.

Menestystarinana pidän myös Helsingissä jo vuosia toteutettua yhden kosketuksen periaatteeseen perustuvaa tehostettua rikosprosessia, jossa yksinkertaisten ja selvien rikosasioiden esitutkinta saatetaan loppuun heti rikoksesta epäillyn jäätyä teosta kiinni. Heti esitutkinnan jälkeen syyttäjä tekee juttua koskevan syyteharkinnan, jonka jälkeen asia on valmis siirrettäväksi käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Prosessi alkaa sitä, kun poliisi tunnistaa jutun, joka voi soveltua tehostetun rikosprosessin kohteeksi. Sitten syyttäjä tekee välittömästi päätöksen, mikä tehostetuista rikosprosesseista voi tulla kysymykseen. Kun syyllisyyden tueksi on todennäköisiä syitä, syyttäjän tehtävänä on tehdä asiassa välittömästi syyteharkinta ja haastaa vastaaja joko kirjalliseen menettelyyn, suulliseen käsittelyyn jollekin tietylle käräjäoikeuden ennalta ilmoittamalle päivälle tai nopeutettuun rikosprosessiin.

Ulkoiset häiriötekijät kipupisteinä

Työtä on enemmän kuin resursseja. Toivon, että rikosprosessien toteuttajat jaksavat ja pysyvät kunnossa. Päivittäisrikostutkinnassa on nyt edessä pakkovalinta, mitä voitaisiin tehdä nykyistä joustavammin tai jopa jättää tekemättä. Materiaalia kasaantuu ja tutkinnat kestävät, ja kun juttuja sitten aikoinaan ratkotaan istuntosaleissa, ovat ajan mukana totuudetkin paenneet. Tutkinta-aikojen pituuteen ei ole yhtä ainoaa syytä. Ajan puute ja jatkuva kiire viittaavat ehkä siihen, etteivät prosessit kuitenkaan ole kunnossa tai työn tekemisen tavat ovat vääristyneet. Sekään ei riitä, että töitä tehdään kovaa tahtia, sillä vasta se tuottaa tuloksen, kun töitä voidaan tehdä niin hyvin kuin osataan. Osaajia tulee olemaan vähemmän, kun on pulaa tekevistä käsistä. Osattavaakin voi olla liikaa. Tänä päivänä pitää pystyä tekemään paljon ja erilaisia asioita ja vieläpä samanaikaisesti.

Rajat ylittävä rikollisuus on tuonut kaikkien toimijoiden tehtäviin vaikeuskerrointa lisää. Itäisessä Euroopassa toimivien rikollisten ja rikollisryhmien määrä lisääntyi rajusti koko Euroopassa vuoden 2007 Schengen-alueen laajentumisen yhteydessä. Rikostorjunnan ja -tutkinnan osalta asia näyttäytyy usealla tavalla. Ennen rikosten tekijöistä tunnettiin suurin osa. Nyt rajojen ulkopuolelta tulee paljon ihmisiä tekemään rikoksia, eikä tekijöistä tunneta kuin pieni osa. Tunnistaminen on vaikeaa. Lisäksi pitää olla nopea, jos rikoksesta epäilty lähtee Suomesta, koska rikoksella saatu omaisuus ja rikokseen liittyvät todisteet voivat hävitä ikiajoiksi.

Työprosessit rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa ovat hyvät ja rikostilanne kohtuullinen. Huonoimmat päivät rajat ylittävän rikollisuuden osalta taitavat valitettavasti olla vielä edessäpäin. Kasvojen palaessa muualla Euroopassa, tullaan meille.

Rikos- ja oikeusprosessin keventäminen näytöllisesti selvissä asioissa toimii mielestäni kohtuullisesti. Yhdessä pitää kuitenkin vielä miettiä, miten rikosprosessiketjua olisi mahdollista tiivistää. Silloin kun rikosprosessiketjun kokonaistoimivuudesta halutaan erityistä hyötyä prosessin loppukäyttäjille, tulee töiden optimointi tehdä yhteistyössä aina rikosilmoituksen saapumisesta poliisille ja rikoksen syyteharkinnasta käräjäoikeuskäsittelyyn.

Esimerkiksi kirjallisen menettelyn toteutumisen pulma on se, etteivät kirjalliseen menettelyyn haastettavat henkilöt vastaa heille käräjäoikeuden lähettämiin posteihin, jolloin kirjallista menettelyä koskeva prosessi katkeaa. Ratkaisua tähän ongelmaan voidaan etsiä klassisen periaatteen perusteella. Jos vastaajalla on intressi hoitaa asia, se hoituu. Voitaisiinko kirjallista menettelyä käyttää enemmän syyttäjähaasteissa, jolloin tiedoksiantovaihetta käräjäoikeudessa ei enää tarvittaisi? Isona kohderyhmänä ainakin Helsingissä olisivat ulkomaalaiset rikoksesta epäilyt.

Rikosasioiden keskittäminen tökkii jatkuvasti. Rikosprosessien kehittämistyön yksi prioriteetti tulisi olla se, miten samaa vastaajaa koskevat poliisissa, syyttäjällä ja käräjäoikeudessa olevat lukuisat avoimet rikosasiat saadaan samaan tuomioistuinkäsittelyyn.

Odottaminen ei ongelmia ratkaise

Nykymeno rikosprosessien kehittämisessä on mielestäni hieman nihkeää ja tunnelma vähän nuupahtanut. Innovointi tarvitsee suotuisan ympäristön. Eteenpäin toki mennään, ainakin seuraavassa kolmessa kehittämiskohteessa.

Poliisihallituksen rikostutkinnan tila -selvityshankkeessa (2018) selvitettiin rikostutkinnan nykytilaa ja tehtiin johtopäätöksiä kehittämistarpeista ja laadittiin toimenpide-ehdotuksia aikatauluineen. Selvityshankeen loppuraportissa otettiin esiin rikostutkinnan kehittäminen muun muassa rikostorjunnan johtamisen ja toimintaprosessien osalta.

Poliisihallituksessa on aloitettu valtakunnallisen rikosten esikäsittelyn yhtenäistämistä ja kehittämistä koskevan ohjeistuksen valmistelu. Ohjeistuksen tavoitteena on rikostutkinnan keskeisten toimintojen turvaaminen ja syyttäjien kanssa tehtävällä yhteistyöllä tarkoituksenmukaisimpien rikosprosessien toteuttaminen. Rikosten esikäsittelyn kehittämisen osalta tulee kiinnittää erityistä huomiota rikosilmiöiden ja sarjarikosten havaitsemiseen sekä juttujen priorisointiin.

Toivon poliisin valtakunnallisen rikosten esikäsittelyn yhtenäistämisten onnistumisen kannalta, että ainakin seuraavat teemat nousisivat syyttäjälaitoksen rakenneuudistuksen yhteydessä prioriteeteiksi: Miten nopeasti käsiteltävien asioiden yhdenmukainen ja varhainen tunnistaminen ja keskittäminen järjestetään? Miten rajoittamismenettelyn käyttö tulee yhdenmukaistaa? Millä keinoin toimintaa ylipäätään kehitetään kaikkien osallisten hyödyksi?

Yhdessä eteenpäin

Rikosprosessien toimittamista koskevat pulmat on suuremmalta osin pystytty aina ratkaisemaan yhdessä. Uskon, että jatkossa yhteistyön merkitys vain lisääntyy. Minusta äärimmäisen oleellista on se, miltä asiat näyttävät. Onneksi olemme aika tarkkoja siitä, että hoidamme työmme kenenkään oikeusturvasta tinkimättä, emmekä asettaudu niin isoiksi, että väheksymme asioita ja niiden eteen tehtävää työtä.

Kirjoittaja toimii rikostutkinnan asiantuntijatehtävissä Helsingin poliisilaitoksella ja on kehittänyt vuosia poliisi-syyttäjäyhteistyötä.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |