Mikko Aaltonen & Ari Pajuniemi

Rikosprosessin kestosta tarvitaan tutkimustietoa

Artikkelissa tarkastellaan, mitä tilastot kertovat rikosprosessin kokonaiskestosta ja tuomioistuinten käsittelyaikojen kehityksestä. Tilastojen mukaan käräjäoikeuksissa rikosasioiden käsittelyajat ovat pitenemässä ja hovioikeuksissa puolestaan lyhenemässä.

Rikosprosessista käytävä julkinen keskustelu liittyy usein liian pitkinä pidettyihin käsittelyaikoihin. Ongelma on nostettu esiin myös tuoreessa työryhmämietinnössä, jossa käsiteltiin rikosuhrien tarpeiden parempaa huomioimista rikosprosessissa (OM 2018). Valtion taloudellinen tutkimuskeskus tutki kymmenen vuotta sitten käsittelyaikojen pituuden hovioikeuskohtaista vaihtelua (Kirjavainen ym. 2009), mutta tuoretta akateemista tutkimusta aiheesta ei ole.

Tuomioistuimeen etenevän asian kokonaiskäsittelyaika koostuu poliisin suorittamasta esitutkinnasta, syyttäjän syyteharkinnasta ja käräjäoikeuskäsittelystä, sekä mahdollisesta muutoksenhausta ylempiin oikeusasteisiin. Näitä tietoja raportoidaan vuosittain oikeusministeriön Tuomioistuinten työtilasto -julkaisussa, joka sisältää mm. tiedot tuomioistuinten käsittelemien asioiden määristä ja käsittelyajoista asiaryhmittäin (Ahola ym. 2019).

Kuten työtilastonkin tiedot, tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot käsittelyajoista perustuvat oikeushallinnon Sakari-tietokannan tietoihin käräjäoikeuksien rikosasioiden ratkaisuista. Tuomioistuinten käsittelytietojen lisäksi Sakari-kannasta on pääosin löydettävissä tiedot myös rikosilmoituksen päivämäärästä ja syyteharkinnan kestosta, joiden perusteella kokonaiskäsittelyaika saadaan laskettua. Näiltä osin on kuitenkin huomioitava, että tässä analyysissa ovat mukana vain ne rikosilmoitukset, jotka päätyivät tuomioistuinkäsittelyyn. Poliisin että syyttäjien käsittelyaikojen tarkempi analyysi vaatisi aineistoa, joka sisältäisi kaikki heidän käsittelemänsä asiat, kuten esimerkiksi esitutkinnan rajoittamiseen, syyttämättäjättämiseen tai rangaistus-/sakkomääräykseen johtaneet rikosilmoitukset.

Käsittelyajat vaihtelevat eri rikoslajeissa

Kuviossa 1 on esitetty tiedot käsittelyaikojen kokonaiskestosta rikosilmoituksesta käräjäoikeuden tuomioon vuonna 2018. Viime vuonna kokonaiskesto kaikissa rikosasioissa oli keskimäärin hieman yli 11 kuukautta. Syyteharkinta alkoi keskimäärin 4,5 kuukautta rikosilmoituksen jälkeen, ja syyteharkinta kesti keskimäärin kaksi kuukautta. Käräjäoikeuden käsittelyaika asian vireille tulosta tuomioon oli 4,3 kuukautta.


Kuvio 1. Keskimääräinen aika rikosilmoituksesta käräjäoikeuden tuomioon vuonna 2018 ratkaistuissa asioissa. Kaikki ratkaisut ja rikosryhmät, käsittelyaika kuukausina.

Samasta kuviosta nähdään, että kokonaiskäsittelyaika vaihtelee suhteellisen voimakkaasti eri rikoslajien välillä. Laajoista rikoskategorioista pisimmät käsittelyajat ovat seksuaalirikoksissa, lyhimmät puolestaan liikennerikoksissa. Tarkemman tarkastelun perusteella huomataan, että yleisistä rikosnimikkeistä erityisesti rattijuopumukset saadaan käsiteltyä kohtalaisen nopeasti, alle puolessa vuodessa. Pahoinpitelyiden ja törkeiden pahoinpitelyiden kokonaiskäsittelyajat ovat reilusti yli vuoden mittaisia, henkirikokset käsitellään selvästi nopeammin. Kohtalaisen yleisistä rikoksista pisimmät käsittelyajat ovat talousrikoksissa, kuten kirjanpitorikoksissa, velallisten rikoksissa sekä törkeissä petoksissa.

Tuomioistuinten välillä eroja

Käräjäoikeuksien keskimääräiset käsittelyajat ovat pysyneet kohtalaisen vakaina 2000-luvulla, vaihdellen 3–4 kuukauden välillä. Viime vuosina käsittelyajat ovat kuitenkin pidentyneet jonkin verran, ja vuoden 2018 keskimääräinen aika asian vireille tulosta ratkaisuun oli pidempi kuin koskaan aikaisemmin tällä vuosituhannella.

Kuvio 2. Käräjä- ja hovioikeuksien rikosasioiden keskimääräiset käsittelyajat vuosina 2002–2018.

Tuomioistuinten työtilaston (Ahola ym. 2019) perusteella käy lisäksi ilmi, että keskimääräisissä käsittelyajoissa on kohtalaisen paljon tuomioistuinkohtaista vaihtelua. Joissain käräjäoikeuksissa käsittelyajat olivat vuonna 2018 alle kolme kuukautta, toisissa yli puoli vuotta. Käsittelyaikojen eroista ei voi kuitenkaan tehdä suoraan päätelmiä tuomioistuinten toiminnan tehokkuudesta, sillä asiamäärissä ja -laaduissa on myös merkittäviä eroja. Syitä rikoslajikohtaisille ja alueellisille eroille rikosprosessin kokonaiskestossa olisikin syytä tutkia tarkemmin.

Hovioikeuksien käsittelyajat ovat sitä vastoin lyhentyneet selvästi. Vielä vuosituhannen alkupuolella hovioikeuskäsittely kesti keskimäärin yli kahdeksan kuukautta, mutta viime vuosina käsittelyaika on lyhentynyt alle puoleen vuoteen. Yhtenä viime vuosien myötävaikuttavana tekijänä on ollut jatkokäsittelylupajärjestelmän käyttöönotto, jonka seurauksena entistä harvempi juttu etenee täystutkintaan (OM 2018). Käräjäoikeuksien rikosasioiden määrän vähentyminen on heijastunut myös hovioikeuksiin.

Aaltonen on johtava asiantuntija ja Pajuniemi erityisasiantuntija oikeusministeriössä.

LÄHTEET:
Uhri rikosprosessissa ‒ ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi. Oikeusministeriön julkaisuja 44/2018.

Jatkokäsittelylupajärjestelmän käyttöönoton ja soveltamisalan laajentamisen vaikutukset hovioikeuksissa. Oikeusministeriön julkaisuja 1/2019.

Kangasharju, Aki, Aaltonen, Juho & Kirjavainen, Tanja (2009) Hovioikeuksien käsittelyaikojen erot ja aluerakenne. VATT.

Ahola, Raimo, Pajuniemi, Ari & Pajukangas, Sami. Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2018. Oikeusministeriön julkaisuja 9/2019.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |