Jaana Helander

Oikeudenkäyntiä rikosasioissa tarpeen uudistaa

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain soveltamiseen liittyy useita ongelmakohtia. Rikosasioiden laatu ja laajuus ovat muuttuneet merkittävästi lain valmisteluajoista. Lain tavoitteet ovat edelleen tarpeellisia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettu laki (jäljempänä ROL) tuli voimaan lokakuussa 1997. Lain keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin varman, nopean ja halvan oikeudenkäynnin toteuttaminen oikeudenkäyntimenettelyn järjestämisellä suulliseksi, välittömäksi ja keskitetyksi. ROL:ia valmisteltiin 1990-luvun puolivälissä aikana, jolloin laajoja rikosasioita oli vireillä käräjäoikeuksissa ani harvoin ja jolloin internetissä tapahtuvaa rikollisuutta ei vielä tunnettu.

Säännösten toimivuutta on koeteltu etenkin laajojen talousrikosasioiden pääkäsittelyissä. Tällaisia asioita ovat olleet Helsingin käräjäoikeudessa käsitellyistä asioista niin sanotut Antton- ja Directa-oikeudenkäynnit, Aarnion huumausaine- ja virkarikosasiat sekä Vantaan kaupunginjohtajan ja parasta aikaa vielä vireillä olevan HOK-Elannon asioiden oikeudenkäynnit, joista jälkimmäisissä pelkästään pääkäsittelyt ovat kestäneet vuoden ajan.

Esitutkintapöytäkirjan tai muun tallenteen hyödyntäminen todisteena

Oikeudenkäynnin välittömyydestä ja suullisuudesta seuraa, ettei tuomioistuin saa käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaa tai muulla tavalla tallennettua lausumaa. Esitutkintapöytäkirjan käyttö on kuitenkin ollut mahdollista, jos lausuman antajaa ei ole voitu kuulustella pääkäsittelyssä tai sen ulkopuolella taikka hän on jäänyt tavoittamatta. Tällainen tilanne on ollut esimerkiksi silloin, kun todistajana on ollut paikkakuntaa ja maata usein vaihtava prostituoituna työskentelevä asianomistaja tai todistaja paritus- ja/tai ihmiskaupparikosasiassa. Lisäksi alle 15-vuotiaiden alaikäisten asianomistajien kuulustelutallenne on voitu ottaa osaksi oikeudenkäyntiä ilman, että heitä kuullaan henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä.

Oikeudenkäymiskaareen tai ROL:n alkuperäisiin säännöksiin ei kirjoitettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 d kohdan säännöstä, jonka mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajaa, joka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat. Säännöksen puuttuminen on aiheuttanut ongelmallisia tilanteita rikosprosessissa muun muassa seksuaalirikosasioita käsiteltäessä. Jos oikeudenkäynnissä on vedottu todisteena ennen oikeudenkäyntiä annettuun lausumaan tai tallenteeseen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on ihmisoikeussopimuksen mukaisesti edellytetty, että syytetty on jossain menettelyn vaiheessa ollut vastatusten lausuman antaneen henkilön kanssa ja että puolustuksella on ollut mahdollisuus esittää tälle kysymyksiä.

Vasta vuonna 2003 Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännös kirjattiin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:än 3 momenttiin. Säännöksen mukaan oikeus käyttää esitutkinnan tallennetta pääkäsittelyssä todisteena on, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. ROL:ssa asiasta on ainoastaan viittaus oikeudenkäymiskaareen. Erillisen säännöksen puuttuessa vielä tänäkin päivänä alaikäisten kuulemistilaisuuksien järjestämisissä on puutteita, jotka heijastuvat asian käräjäoikeudessa pidettäviin pääkäsittelyihin oikeusvarmuutta vaarantaen.

Rikosasian valmistelu

ROL:n esitöiden mukaan rikosasian esitutkinnan ajateltiin kattavan valmistelutarpeen. Erillinen valmisteluistunto katsottiin tarpeelliseksi pitää vain "pääkäsittelyn suunnittelemiseksi". Säännöksen mukaan asiassa on toimitettava suullinen valmistelu, jos pääkäsittelyn keskittäminen sitä erityisestä syystä edellyttää. Lakiin ei kirjoitettu säännöstä siitä, miten tuomioistuin voisi velvoittaa asianosaisia osallistumaan valmisteluun esimerkiksi toimittamalla todisteet tuomioistuimelle ennen pääkäsittelyä tai velvoittaa heitä vastaamaan tuomioistuimen asianosaiselle tekemiin kysymyksiin. ROL:sta puuttuu oikeudenkäymiskaareen kirjattu säännös prekluusiosta.

Laajojen rikosasioiden, etenkin talousrikosasioiden, käsittelyssä valmisteluistunnon tarpeellisuus havaittiin jo varhain. Talousrikosprojektin loppuraportissa (2013) todetaan valmistelun tähtäävän siihen, että asia on kaikin puolin valmis käsiteltäväksi pääkäsittelyssä ennalta arvattavalla tavalla. Edelleen todetaan, ettei merkittävää uutta todistelua pitäisi enää pääkäsittelyssä tuoda esille, ellei pääkäsittelyn kuluessa siihen ole ilmennyt tarvetta. Raportissa todetaan tarve prosessiväitteiden esille ottamiselle jo valmisteluistunnossa, jotta niistä voidaan valmistellusti argumentoida pääkäsittelyssä tai tehdä prosessipäätös erikseen.

Prekluusiosäännöksen puuttumisen vuoksi laajojen rikosasioiden valmistelua on pyritty kehittämään hovioikeuksien laatuhankkeissa. On ajateltu, että yhteisistä toimintatavoista voidaan sopia sidosryhmätyöskentelyssä, avustajien, syyttäjien ja tuomareiden kesken. Pääosin yhteistoiminta on tuottanut tulosta ja valmisteluistunnot ovat edistäneet pääkäsittelyn toteuttamista. Valmisteluistunnoissa on saatu ratkaistua prosessiväitteitä ja kartoitettua riitaiset ja riidattomat oikeus- sekä todistustosiseikat. Pääkäsittelyn kestoa on saatu lyhennettyä karsimalla siitä riidaton ja turha todistelu pois. Mutta toisenlaistakin käytäntöä on havaittu. On selvää, että jonkin selkeästi asianosaisen tiedossa olleen todisteen tuominen esille vasta pääkäsittelyvaiheessa saattaa aiheuttaa pääkäsittelyn pitkittymistä ja vastapuolelle lisäkustannuksia jo muutoinkin korkeisiin oikeudenkäyntikuluihin. Sanktiona tällaisesta toiminnasta voi nykytilanteessa olla vain kuluvastuu prosessin viivästymisestä ja/tai oman palkkiovaatimuksen leikkaaminen.

ROL:in kaivattaisiin selkeää säännöstä siitä, että kaikki todisteet ja seikat, jotka ovat valmisteluistunnossa asianosaisten tiedossa, tulee esittää siellä. Tarve on todellinen, sillä pääkäsittelyn rajaamisella voidaan vaikuttaa asian joutuisaan käsittelyyn ja pienentää oikeudenkäynneistä asianosaisille sekä valtiolle aiheutuvia suuria kustannuksia.

Pääkäsittelyn yhtäjaksoisuus

Kuten edellä on todettu, ROL:n säätämisen aikana laajojen rikosasioiden määrä oli vähäinen. Vain muutama oikeudenkäynti kesti 1990-luvun puolivälissä kuukautta; mikään oikeudenkäynti ei ollut vaatinut vuoden mittaista pääkäsittelyä. Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että ROL:n 6 luvun 9 §:ssä säädetään pääkäsittelyn yhtäjaksoisuudesta ja siitä, että istuntoa on jatkettava mahdollisuuksien rajoissa perättäisinä päivinä. Edelleen säännös, jonka mukaan asiaa on käsiteltävä vähintään kahtena arkipäivänä viikossa, on osoittautunut erityisen haastavaksi. Säännöksen vuoksi joissakin laajoissa asioissa on jouduttu pitämään "teknisiä" istuntopäiviä, jottei asian mahdollisessa jatkokäsittelyssä hovioikeudessa todettaisi tapahtuneen sellaista oikeudenkäyntivirhettä, että asia jouduttaisiin palauttamaan käräjäoikeuteen lykkäysrajojen ylittymisen vuoksi. Lisäksi laajassa tai vaikeassa asiassa pääkäsittely on sallittu keskeytettäväksi enintään kolmeksi arkipäiväksi vain sen vuoksi, että asianosaiset voivat valmistautua suullisen loppulausunnon esittämiseen.

ROL:n 6 luvun 10 §:ssä säädetään aloitetun pääkäsittelyn lykkäämisen perusteista. Siihen on kirjoitettu eritellyt tilanteet ja yleissäännös lykkäämisestä ennalta-arvaamattomasta seikasta tai muusta tärkeästä syystä. Hallituksen esityksessä (HE 82/1995, s. 92) todetaan, että muu tärkeä syy voisi olla syyttäjän vastaajaa vastaan nostama uusi syyte, jos rikosasioiden käsitteleminen yhdessä yhtenäisrangaistuksen määräämisen vuoksi on tärkeätä. Lisäksi HE:ssä todetaan, että pääkäsittelyn lykkäämistä koskevia säännöksiä on tulkittava ahtaasti niin, että käsittely lykätään ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä. Edelleen kirjoitetaan, että pelkästään asianosaisten pyyntö asian lykkäämisestä ei riitä lykkäysperusteeksi.

Edellä mainituista säännöksistä on seurannut, ettei tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluvilla käräjätuomareilla, syyttäjillä ja avustajilla ole ollut mahdollisuutta viettää vuosilomalain mukaisia lomia laajaa rikosasiaa käsiteltäessä.

Tämän vuoden alussa voimaan tullutta ROL:n 6 luvun 11 §:ää on muutettu siten, että lainkohdassa aikaisemmin olleesta pisimmästä pääkäsittelyn lykkäysajasta 60 päivästä on luovuttu eikä lykkäämiselle ole asetettu ehdotonta takarajaa. Lykkäysperusteita tai käsittelyn yhtäjaksoisuussäännöksiä ei kuitenkaan ole muutettu. Sen vuoksi edellä esitetty oikeustila ei ole muuttunut.

Asianosaisten vahingonkorvausvaatimukset rikosprosessissa

ROL:n 3 luvun 9 §:n mukaan asianomistajan pyynnöstä syyttäjän on ajettava syyteasiassa rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Mikäli siitä aiheutuu olennaista haittaa, syyttäjä voi kieltäytyä korvausvaatimuksen ajamisesta, jolloin asianomistaja joutuu itse ajamaan korvausvaatimuksia.

Asianomistajien oikeusturvan kannalta on erinomaista, että syyttäjä ottaa asianomistajan korvausvaatimuksen ajaakseen pääkäsittelyssä. Korvausvaatimusten selvittäminen ja esittäminen voi kuitenkin pitkittää rikosprosessia. Vaikeasti tavoitettavia vastaajia ei aina ole mahdollista saada pääkäsittelyyn paikalle sen pitämisen viivästyessä. Sen vuoksi olisi pohdittava, voitaisiinko vahingonkorvausvaatimukset erottaa rikosasioiden käsittelystä kokonaan asianomistajien oikeusturvaa vaarantamatta. Asianomistajan edun mukaista ei ole se, että hän ei saa rikosasiaansa tällaisessa tilanteessa lainkaan päätökseen. Oikeudenkäynnin varmuus, nopeus ja halpuus eivät silloin ainakaan toteudu.

Kirjoittaja on osaston johtaja ja käräjätuomari Helsingin käräjäoikeudessa.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |