Elina Kervinen & Natalia Ollus

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ihmiskauppaa on Suomessa

YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) ja Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ovat selvittäneet ensimmäistä kertaa minkälaisia lapsiin kohdistuvia ihmiskaupan muotoja Suomessa esiintyy. Suomessa asuvat lapset ja nuoret ovat kohdanneet monenlaista ihmiskauppaan liittyvää hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkoavioliittoja ja rikolliseen toimintaan pakottamista.

Ihmiskauppa on vakavaa henkilöön kohdistuvaa hyväksikäyttöä ja vapauteen kohdistuva rikos. Ihmiskaupan uhrien todellista määrää on vaikea arvioida, sillä iso osa uhreista jää tunnistamatta ja tieto rikoksesta tulee harvoin viranomaisten tietoon. Ihmiskaupparikokset ovat usein paljastavaa tutkintaa vaativia rikoskokonaisuuksia ihmiskaupan prosessinomaisuuden takia, mikä edellyttää erityisosaamista niin tunnusmerkistön kuin kohderyhmänkin, lasten ja nuorten, osalta. Lapsiin kohdistuvaa laaja-alaista hyväksikäyttöä tutkittaessa, ihmiskaupaksi luokiteltu hyväksikäyttö on jäänyt vähemmälle huomiolle. Usein vain vakavat tapaukset tulevat julkisuuteen ja tämä luo ihmiskaupasta osin virheellisen mielikuvan. Ihmiskauppa ei esimerkiksi edellytä, että rikoksentekijä saa rikoksesta taloudellista hyötyä.

Ihmiskaupparikoksessa rikoksentekijä hyödyntää uhrin haavoittuvuutta, luottamusta tai riippuvaisuutta hyväksikäyttääkseen häntä esimerkiksi seksuaalisesti tai pakottamalla hänet rikolliseen toimintaan. Lasten hyväksikäytön taustalla on usein luottamussuhteen väärinkäyttö, sillä lapsen hyväksikäyttäjä on useimmiten hänelle tuttu ihminen, kuten oma perheenjäsen, sukulainen, tuttava tai muu luotettavaksi mielletty henkilö. Ilmiönä ja rikoksena ihmiskauppa koostuu usein vaikeasti rajattavissa olevista erilaisista teoista, jotka saattavat vakavoitua ajan myötä. Lievemmät teot voivat johtaa vakavampaan hyväksikäyttöön, jos niihin ei puututa ajoissa.

Selvityksen kohteena olivat alaikäisten lisäksi 18–21-vuotiaat nuoret, koska iso osa täysi-ikäisistä nuorista on uhriutunut alaikäisenä ja päässyt avun piiriin vasta täysi-ikäisenä. Täysi-ikäistyminen ei myöskään poista nuoruuden haavoittuvuutta. Tarkoituksenamme oli ymmärtää ja kuvata lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ihmiskauppaa. Tutkimme ilmiötä selvittämällä, millaisia tapauksia on tullut viranomaisten tai muiden toimijoiden tietoon. Pyrimme siten tapausten avulla kuvaamaan eri ihmiskaupan muotoja, joita Suomessa esiintyy ja muodostamaan kokonaiskuva ilmiöstä. Selvitys perustuu asiantuntijahaastatteluihin, lasten ja nuorten parissa työskenteleville asiantuntijoille lähetettyyn verkkokyselyyn ja viranomaistilastoihin.

Seksuaalinen hyväksikäyttö yleinen hyväksikäytön muoto

Suomessa asuvat lapset ja nuoret ovat kohdanneet monenlaista ihmiskauppaan liittyvää hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Hyväksikäyttö on voinut tapahtua Suomessa, ulkomailla lapsen koti-, lähtömaassa ja/tai kauttakulkumaissa. Uhriksi on joutunut sekä valtaväestöön kuuluvia Suomen kansalaisia että ulkomaalaistaustaisia lapsia. Selvityksessä niin kyselyyn vastanneet kuin haastatellut asiantuntijat tunnistivat useita eri ihmiskaupan muotoja. Parhaiten he tunnistivat ja nostivat esiin seksuaalisen hyväksikäytön, mutta sen lisäksi he kertoivat myös pakkoavioliitoista ja rikolliseen toimintaan pakottamisesta.

Seksuaalinen hyväksikäyttö näyttää selvityksen perusteella kohdistuvan erityisesti tyttöihin. Kaikki tähänastiset Suomessa annetut tuomiot lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta ihmiskaupasta ovat myöskin liittyneet tyttöihin kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Lapset ja nuoret ovat joutuneet muun muassa pakotetuksi prostituutioon, lapsille on tarjottu vastiketta seksiä vastaan eli heiltä on ostettu seksiä, ja lapsia on käytetty hyväksi myös internetissä. Selvityksestä käy ilmi, että lasten ja nuorten joutuminen seksinoston ja sen yrityksen kohteeksi on varsin yleistä. Seksin ostaminen alaikäiseltä on aina rikos. Sitä ei muuta se, että hyväksikäyttäjä saa nuoren luottamuksen antamalla hänelle lahjoja vastineeksi seksistä ja vaikka nuori vaikuttaisi olevan suostuvainen tekoon. Seksin ostajat käyttävät hyväksi nuoren haavoittuvuutta, nuorta ikää ja elämänkokemuksen puutetta.

Myös pojat voivat joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Selvityksessä nousi esille etenkin ns. tanssijapojat, eli Afganistanista tai Iranista ilman huoltajaa Suomeen tulleet pojat, jotka ovat joutuneet bacha bazi -ilmiössä hyväksikäytetyksi. Bacha bazissa pojat puetaan naisten vaatteisiin ja he tanssivat miehille juhlissa, joissa heitä usein myös hyväksikäytetään seksuaalisesti ja raiskataan. Seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, sekä tyttöjä että poikia, yhdistää se, että he ovat erityisen traumatisoituneita ja siten akuutin sekä pitkäkestoisen avun tarpeessa.

Suomessa esiintyy myös lapsiin kohdistuvia pakkoavioliittoja. Kyse voi olla Suomesta ulkomaille vanhempien kotimaahan lähetettävästä tytöstä, joka naitetaan vanhemmalle miehelle, tai Suomessa asuvasta miehestä, joka hakee alaikäisen vaimon ulkomailta. Myös turvapaikanhakijoiden joukossa on tunnistettu lapsia, jotka on ennen Suomeen tuloa pakotettu avioliittoon. Pakkoavioliittoihin puuttuminen ja niiden ehkäisy Suomessa edellyttää entistä parempaa tietoa ja ymmärrystä ilmiöstä. Lapsiavioliittojen näkeminen pakkoavioliiton ja ihmiskaupan kontekstissa voisi parantaa uhrien tunnistamista ja kehittää auttamisen käytäntöjä.

Rikolliseen toimintaan pakottaminen tunnistetaan huonosti

Rikollisuuteen pakottaminen oli selvityksen tulosten mukaan varsin yleinen hyväksikäytön muoto. Suurin osa uhreista oli valtaväestöön kuuluvia, kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria, jotka olivat karanneet sijoituspaikastaan. Ryhmässä oli myös päihderiippuvaisia tai pikkurikoksia ja rötöksiä aiemmin tehneitä nuoria, jotka ovat alttiita painostukselle. Nuoret olivat joutuneet tekemään esimerkiksi huumerikoksia ja varastamaan. Toisaalta myös turvapaikanhakijalapsia oli pakotettu rikolliseen toimintaan matkalla Suomeen. Selvityksessä mainittiin myös rikollisliigojen mukana tulevat ulkomaalaistaustaiset lapset, jotka on pakotettu tekemään rikoksia Suomessa. Näissä tapauksissa on ollut selviä ihmiskaupan piirteitä, mutta rikoksia on tutkittu muilla nimikkeillä. Selvitys osoittaa, ettei poliisi tunnista rikolliseen toimintaan pakottamisen yhteyttä ihmiskauppaan riittävästi. Tämä herättää huolen siitä, että lapset ja nuoret joutuvat syytetyiksi ja rangaistuiksi teoista, joihin heidät on pakotettu suorana seurauksena ihmiskaupasta. Rankaisemattomuuden periaatteen mukaisesti lapsia ja nuoria ei tule rangaista teoista, joihin he ovat syyllistyneet ihmiskaupassa uhriutumisen takia.

Selvityksessä tuli esille myös se, kuinka eri ihmiskaupan muodot usein linkittyvät toisiinsa, esimerkiksi juuri rikolliseen toimintaan pakottaminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Tämä koskettaa etenkin kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia, jotka karatessaan sijoituspaikastaan pakoilevat viranomaisia ja joutuvat turvautumaan ulkopuoliseen apuun, jolloin he ovat vaarassa joutua hyväksikäytetyksi.

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan ihmiskaupan torjunta

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan ihmiskaupan ja siihen liittyvän hyväksikäytön parempi ennaltaehkäisy ja torjunta edellyttää monialaista viranomaisyhteistyötä ja kansallista ihmiskaupan vastaisen työn koordinaatiota. Ennen kaikkea se edellyttää tietoisuuden lisäämistä ihmiskaupasta ja sen yhtymäkohdista muihin hyväksikäytön muotoihin. Olisi tärkeää ymmärtää ihmiskauppa uhrin kokonaisvaltaisena hyväksikäyttönä, joka voi koskettaa myös kantasuomalaisia lapsia ja jossa rikoksentekijät voivat olla sekä suomalaisia että ulkomaalaisia.

Rikosoikeusjärjestelmän toimijoiden ymmärrystä lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta tulee parantaa. Selvityksessä suositellaankin, että lapsiin kohdistuva ihmiskauppa tulee sisällyttää poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille annettavaan koulutukseen. Lisäksi selvityksessä esitetään, että poliisin tulisi perustaa ihmiskauppaan erikoistunut tutkintayksikkö, jossa olisi osaamista lasten kuulemisesta ja lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnasta.

Kaikenlaiseen lapsiin kohdistuvaan epäasialliseen kohteluun ja hyväksikäyttöön tulee puuttua matalalla kynnyksellä, jotta uhrit tunnistetaan ajoissa ja ohjataan avun piiriin. Mikään taho ei yksin pysty ennaltaehkäisemään ja puuttumaan ihmiskauppaan, vaan se on tiimityötä ja edellyttää eri sektoreiden läheistä yhteistyötä. Tärkeää on myös siirtää katse hyväksikäyttäjiin, sillä hyväksikäyttöä ei olisi ilman rikoksentekijöitä.

Elina Kervinen työskentelee tutkijana HEUNIssa ja Natalia Ollus on HEUNIn johtaja.

Kervinen, Elina & Ollus, Natalia (2019): Lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa Suomessa. Heuni Publication Series No. 89. HEUNI, Finland.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |