Minna Piispa

Lähestymiskieltoon tehoa sähköisellä valvonnalla?

Rikoksentorjunta-palstalla arvioidaan keinoja tehostaa lähestymiskiellon suojaa. Lähestymiskiellon rikkominen on varsin yleistä. Kieltoa voidaan rikkoa esimerkiksi puhelinsoitoilla, tekstiviestillä, kyttäämällä kotipihalla tai seuraamalla autolla. Kiellon valvonta on nykyisin vain uhrin tekemien ilmoitusten varassa.

Oikeudessa käsiteltiin vuonna 2018 oikeudessa vajaa 2100 lähestymiskieltoa, joista hyväksyttiin runsas 900. Laajennettuja lähestymiskieltoja oli poliisin tietojärjestelmän mukaan vuonna 2017 määrätty runsaat 500. Lähestymiskiellon rikkomiset ovat tavallisia. Karkeasti ottaen vuosittain käräjäoikeudessa myönnetyistä kaikista lähestymiskielloista rikotaan runsasta kymmenesosaa, vuositasolla noin 160 kieltoa. Myös toistuvat rikkomiset ovat tavallisia, sillä Tilastokeskuksen selvityksen mukaan noin kaksi viidestä lähestymiskieltoa rikkovista rikkoo sitä useammin kuin kerran (noin 70 henkilöä). Lähestymiskiellon rikkojista suurin osa, lähes 90 prosenttia, on miehiä, mikä on suurin piirtein saman verran kuin miesten osuus lähestymiskieltoon määrätyistä.

Lähestymiskiellon sähköinen valvonta lisäisi kieltoa rikkovien kiinnijäämisriskiä sekä mahdollistaisi poliisin tiheästi asutuilla alueilla nopean puuttumisen kiireellisissä tilanteissa. Sähköisellä valvonnalla voitaisiin vaikuttaa erityisesti henkilöihin, jotka rikkovat lähestymiskieltoa toistuvasti. Valvonta myös helpottaisi näytön keräämistä kiellon rikkomisesta. Sähköisen valvonnan voitaisiin ajatella soveltuvan lähinnä tietyllä alueella oleskelun kieltävän lähestymiskiellon noudattamisen valvontaan. Oikeusministeriössä on valmisteltu lähestymiskiellon valvonnan tehostamisesta arviointimuistio, joka oli keväällä lausuntokierroksella.

Valvonnan toteutus

Lähestymiskiellon sähköinen valvonta on ollut käytössä Ruotsissa vuodesta 2011 ja Norjassa vuodesta 2013, mutta tutkittua tietoa sen toimivuudesta ei vielä ole. Ruotsissa on käytössä kolme erilaista lähestymiskieltoa ja lähestymiskiellon sähköisen valvonnan rikkominen. Ruotsissa sähköinen valvonta on liitetty erityslaajennettuun lähestymiskieltoon, jossa kieltoon määrätty henkilö ei saa tavata eikä olla suojatun henkilön asunnon, työpaikan tai muun vakituiseen elämänpiiriin kuuluvan paikan lähettyvillä. Erityislaajennettuun lähestymiskieltoon liittyy usein kehoon kiinnitettävä sähköinen jalkapanta, josta lähtee poliisille hälytys, jos valvottava henkilö menee kielletylle alueelle tai hän ei huolehdi valvontalaitteestaan asianmukaisesti. Sähköistä valvontaa voidaan käyttää myös tilanteessa, jossa tavallista lähestymiskieltoa on rikottu tai jossa on aikaisemmin määrätty laajennettu lähestymiskielto ilman sähköistä valvontaa.

Norjassa syyttäjä voi määrätä lähestymiskiellon, jos on syytä uskoa, että henkilö syyllistyy rikokseen, vainoaa, muutoin rikkoo toisen rauhaa tai aiheuttaa häiriötä, joka on toiselle henkilölle erityisen stressaavaa. Lähestymiskiellolla voidaan myös suojata tarkasti määriteltyä henkilöryhmää, jos suojattava henkilö on sitä pyytänyt tai yleinen etu vaatii. Lähestymiskiellolla voidaan kieltää valvottavana olevaa henkilöä menemästä tietylle rajatulle alueelle sekä kieltää valvottavaa henkilöä lähestymästä, tapaamasta tai muutoin ottamasta yhteyttä suojattavaan henkilöön. Sähköisellä valvonnalla voidaan suojata Norjassa yhtäaikaisesti useita eri henkilöitä ja valvottavia alueita voi olla samanaikaisesti useampia, joten se sopii myös kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyyn. Poliisiviranomainen päättää valvottavan alueen rajoista.

Suomessa lähestymiskiellon sähköisen valvonnan käynnistäminen vaatii lainsäädännön uudistamista siten, että lähestymiskiellon sähköinen valvonta ja sen rikkominen sisällytetään osaksi lähestymiskiellon rikkomista tai vainorikoksen tunnusmerkistöä. Arviointimuistiossa pyydetyissä lausunnoissa todettiin, että sähköistä valvontaa pitäisi käyttää etenkin tapauksissa, joihin esimerkiksi uhkausten tai kieltoon määrätyn aiemman väkivaltakäyttäytymisen perusteella voidaan arvioida liittyvän väkivallan uhka sekä tapauksissa, joissa lähestymiskieltoa rikotaan toistuvasti. Sähköisen valvonnan katsottiin soveltuvan parhaiten laajennettujen lähestymiskieltojen yhteydessä käytettäväksi, jolloin määritellään alue, jolle kiellossa määrätty ei saa mennä. Sen sijaan lausunnoissa todettiin, että sähköinen valvonta ei todennäköisesti olisi kovin tehokas valvontakeino silloin, jos lähestymiskiellon rikkomisessa on kyse muista kuin fyysistä yhteydenotoista, esimerkiksi puheluista, sähköposteista tai yhteydenotoista sosiaalisen median kanavissa.

Sähköisen valvonnan tekninen toteutus

Lähestymiskiellon sähköisestä valvonnasta vastaavat sekä Ruotsissa että Norjassa pääasiassa poliisi- ja syyttäjäviranomaiset. Lausunnoissa kannatettiin valvovaksi viranomaiseksi poliisia, mutta myös esimerkiksi vartiointiliikkeiden tai muiden turvallisuusalan asiantuntijoiden mahdollisuutta osallistua omalta osaltaan valvontaan tulisi pohtia. Valvonnan järjestäminen edellyttäisi lisäresursseja poliisille ja mahdollinen jatkovalmistelu edellyttääkin sisäministeriön ja oikeusministeriön yhteistyötä.

Norjassa valvottavalle henkilölle asennetaan laite, niin kutsuttu jalkapanta ja suojattavalle henkilölle annetaan mukana kannettava hälytin. Poliisin tehtävänä on varmistaa, että saapuneesta hälytyksestä kuluu mahdollisimman lyhyt aika avun järjestämiseksi uhrille. Mikäli lähestymiskieltoon määrätty henkilö menee kielletylle alueelle, sekä hälytyskeskukseen että poliisille saapuu hälytys GPS-paikannusjärjestelmän kautta. Samalla hetkellä tulee tarkka tieto suojattavan henkilön olinpaikasta, jolloin poliisipartio voidaan lähettää kohteeseen. Norjassa kehitetty valvontajärjestelmä kommunikoi poliisin rekisteröinti- ja karttajärjestelmien kanssa, minkä vuoksi se ei ole suoraan kopioitavissa tai siirrettävissä muihin maihin. Norjassa sekä suojattavalle että tuomitulle henkilölle määrätään poliisiyhteyshenkilö.

Sähköisen valvonnan käyttöönotto ja järjestelmän rakentaminen aiheuttavat kustannuksia. Kustannuksia tulee myös valvonnasta ja siihen tarvitaan erityisesti lisäresursseja poliisille. Ruotsissa sähköisen valvonnan valmisteluvaiheessa arvioitiin, että käyttöönotto aiheuttaisi vajaan miljoonan euron kustannukset. Ennakkolaskemissa valvottavia oli noin 100. Norjassa sähköisen valvonnan käyttöjärjestelmän kehittämiskustannukset olivat yli viisi miljoonaa euroa.

Valvonta parantaa uhrin turvallisuutta

Poliisin tehtävänä on valvoa, että lähestymiskieltoa noudatetaan, jolloin lähestymiskiellolla suojattava henkilö voi kokea olevansa turvatumpi. Ruotsin alustavat kokemukset osoittavat, että sähköisellä valvonnalla suojellut uhrit ovat valvonnan aikana kokeneet valvottavan henkilön taholta korkeintaan pieniä rikkomuksia, eikä useissa tapauksissa rikkomuksia ole tapahtunut lainkaan. Uhrit ovat kokeneet saaneensa tukea, koska poliisi on vastannut sähköisestä valvonnasta. Sen hyötyjä ovat olleet myös tekninen todistusaineisto, jota on saatu rikoksentekijän poistaessa omavaltaisesti nilkkapantansa.

Arviomuistiosta annetuissa lausunnoissa kannatettiin lähestymiskiellon sähköisen valvonnan jatkovalmistelua Ruotsin ja Norjan mallien mukaisesti.

Lausunnoissa todettiin, että sähköisen valvonnan lisäksi on kehitettävä muita keinoja ja kytkeä jo olemassa olevia työmuotoja paremmin lähestymiskiellon valvontaan, kuten MARAK (moniammatillinen riskinarvioinnin kokous) ja tekijän hoitoon ohjaus. MARAK-riskinarviointia tulisi käyttää jokaisen lähisuhdeväkivallan tai vainon lähestymiskiellon hakemuksen yhteydessä, jolloin tapaus menisi MARAK-työryhmän tietoon ja käsittelyyn ja työryhmä myös seuraisi uhrin tilannetta. Uhri ei jäisi yksin lähestymiskiellon kanssa, sillä lähestymiskielto on harvoin yksinään riittävä keino parantaa uhrin turvallisuutta. Kun lähestymiskiellon rikkomus tapahtuisi, MARAK-työryhmällä olisi mahdollisuus moniammatillisesti etsiä uusia keinoja ja toimenpiteitä miten eri toimijat voivat tukea suojatun henkilön turvallisuuden parantamista sekä auttaa suojattua todisteiden keräämisessä lähestymiskiellon rikkomuksen yhteydessä ja rohkaista rikosilmoituksen tekoon. Työryhmä voi auttaa myös valvottujen tapaamisten järjestämisessä, kuten myös uhan kokijan turvalaitteiden tarvearvioinnissa sekä näiden edullisessa järjestämisessä sekä arvioida suojattavan henkilön sijoittamismahdollisuudet toiselle paikkakunnalle esimerkiksi kauempana sijaitsevaan turvakotiin sekä neuvotella toisen paikkakunnan MARAK-työryhmän tai vastaavien toimijoiden kanssa asiakkaan tilanteesta ja hänen tarvitsemistaan tukitoimenpiteistä.

Lausunnoissa pidettiin tärkeänä kehittää lainsäädännöllisiä ja taloudellisia keinoja tarjota uhrin käyttöön turvalaite, jolla uhri voi hälyttää tarvittaessa apua. Turvalaitetta pidettiin myös jossain määrin nopeampana ja yksilöidympänä avun saamisena kuin tavanomainen yhteydenotto hätäkeskuksen kautta.

Lausunnoissa pidettiin tärkeänä, että poliisi ohjaa väkivallan tekijöitä auttaviin palveluihin jo esitutkintavaiheessa ja viimeistään käräjäoikeus lähestymiskiellon määräämisen yhteydessä. Viranomaisten ja väkivallan katkaisuohjelmien työntekijöiden välille tarvittaisiin selkeä yhteistyömalli, joka nivoutuu olemassa oleviin kunnallisiin palveluihin. Tekijät tarvitsisivat monesti myös esimerkiksi päihde- tai/ja mielenterveyspalveluja.

Arviomuistio lähestymiskiellon valvonnan tehostamiseksi. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2019:4.

Piispa, Minna & Lappinen, Laura (2014). MARAK – moniammatillista apua väkivallan uhrille. Arviointiraportti. THL Työpaperi 12 /2014. Verkkojulkaisu.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |