Haaste 2/2019

Rikosprosessi

Vain osa painetun lehden artikkeleista julkaistaan verkossa tuoreeltaan. Kokonaisuudessaan painetun lehden sisältö julkaistaan verkossa seuraavan numeron ilmestyessä.Vain osa painetun lehden artikkeleista julkaistaan verkossa tuoreeltaan. Kokonaisuudessaan painetun lehden sisältö julkaistaan verkossa seuraavan numeron ilmestyessä.

V

Artikkeleita

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen arvioi rikosprosessin suurimmaksi ongelmaksi liian pitkät käsittelyajat. Esitutkinnassa on parannettavaa sen joutuisuudessa ja laadussa sekä syyttäjien osallistumisessa esitutkintayhteistyöhön. Syyteharkinnassa suurin haaste on vaikeiden ja mutkikkaiden rikosasioiden vaatima työmäärä. Tuomioistuinvaiheessa tulisi panostaa alioikeuskäsittelyyn ja laadukkaaseen tuomioon.

Tuoreen tutkimuksen tulosten perusteella varhainen puuttuminen näkyy kehittämistä suuntaavana periaatteena ja korostuu toiminnassa. Ehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen eivät kuitenkaan yksin riitä. Hoito, korjaava työ ja jälkihuolto ovat yhtä tärkeitä.

Artikkelissa tarkastellaan, mitä tilastot kertovat rikosprosessin kokonaiskestosta ja tuomioistuinten käsittelyaikojen kehityksestä. Tilastojen mukaan käräjäoikeuksissa rikosasioiden käsittelyajat ovat pitenemässä ja hovioikeuksissa puolestaan lyhenemässä.

Lieväkin pahoinpitely lähisuhteessa on ollut virallisen syytteen alainen rikos pian kymmenen vuotta. Lähisuhdeväkivallan etenemisessä rikosprosessiin on kuitenkin yhä ongelmia, joihin voisi vaikuttaa erityisesti koulutuksella sekä kehittämällä riskinarviointia ja toimintakäytäntöjä.

Vuosien varrella on toteutettu lukuisia hyödyllisiä muutoksia mm. todisteluun ja henkilöön kohdistuviin rikoksiin liittyen. Rikoslaissa suunta on jo pitkään ollut se, että asianomistajarikoksia on muutettu virallisen syytteen alaisiksi. Vuoden 2016 todistelua koskeva lainmuutos on kuitenkin siirtänyt vastuuta takaisin asianomistajalle.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain soveltamiseen liittyy useita ongelmakohtia. Rikosasioiden laatu ja laajuus ovat muuttuneet merkittävästi lain valmisteluajoista. Lain tavoitteet ovat edelleen tarpeellisia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta.

Rikosprosessin menettelylliset vaatimukset ovat tiukentuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Tiukentuneet vaatimukset koskevat koko rikosprosessiketjua alkaen rikosepäilystä jatkuen syyteharkintaan, käräjä-, hovi- ja aina korkeimman oikeuden käsittelyyn saakka. Edes korkein oikeus ei ole aina pysynyt vauhdissa mukana ja on joutunut purkamaan jopa omia tuomioitaan (esim. KKO 2012:52).

Rikosprosessien kipupisteet kohdistuvat jokaiseen rikosprosessiin osallistuvaan ja vastuu niiden poistamiseksi on yhteinen. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti poliisi-syyttäjäyhteistyön kehittämistä .

Uhrin asema on parantunut, mutta kehitettävää yhä löytyy.

Sovittelu on keskustelun ja kehittämistyön kohteena niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Erityisesti lähisuhdeväkivallan sovittelu on ajankohtaistunut alkuvuodesta sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän raportin myötä. Työryhmä selvitti, millaisin kriteerein naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan tapauksia ohjataan sovitteluun ja hyväksytään soviteltaviksi sekä miten sovitteluprosessi etenee. Selvitys liittyi Sipilän hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan.

Vaikka rikosasioiden sovittelun lähtökohtien mukaan sen perimmäinen tehtävä on auttaa ihmisiä itse löytämään ratkaisu konfliktiin, on sillä entistä suurempi merkitys rikosprosessin kannalta.

Artikkelissa kerrotaan oikeustulkkauksen käytännöistä ja periaatteista ja pohditaan oikeusturvan toteutumisen haasteita.

Viime aikoina on keskusteltu siitä, millaisiin toimiin Suomesta esimerkiksi Irakiin tai Syyriaan matkustaneiden vierastaistelijoiden ja heidän perheenjäsentensä suhteen tulisi ryhtyä. Kysymys on toisaalta siitä, missä määrin Suomella on velvollisuus sallia tällaisten henkilöiden palaaminen Suomeen, tai jopa tukea tällaista palaamista. Toisaalta taas kysymys on siitä, miten ja missä ne rikokset, joihin vierastaistelijat ovat mahdollisesti syyllistyneet, tulisi käsitellä – ja tätä tarkastellaan tässä artikkelissa.

YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) ja Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ovat selvittäneet ensimmäistä kertaa minkälaisia lapsiin kohdistuvia ihmiskaupan muotoja Suomessa esiintyy. Suomessa asuvat lapset ja nuoret ovat kohdanneet monenlaista ihmiskauppaan liittyvää hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkoavioliittoja ja rikolliseen toimintaan pakottamista.

Valvontarangaistus on vuonna 2011 käyttöön otettu yhdyskuntaseuraamus. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa valvontarangaistusta on tutkittu useilla aineistoilla ja menetelmillä. Seuraavassa tarkastellaan niiden pohjalta valvontarangaistuksen kehittämisen kysymyksiä.

Rikoksentorjunta-palstalla arvioidaan keinoja tehostaa lähestymiskiellon suojaa. Lähestymiskiellon rikkominen on varsin yleistä. Kieltoa voidaan rikkoa esimerkiksi puhelinsoitoilla, tekstiviestillä, kyttäämällä kotipihalla tai seuraamalla autolla. Kiellon valvonta on nykyisin vain uhrin tekemien ilmoitusten varassa.

Kriminologia-palstalla esitellään hiljattain julkaistu tutkimus, joka tarkastelee uhrin myötävaikutusta henkirikoksissa. Tutkimuksessa kysytään, ovatko esimerkiksi itsepuolustus tai uhrin harjoittama väkivalta erityisen keskeisiä tekijöitä niissä teoissa, joissa naiset surmaavat kumppaninsa.

Kyberrikokset-palstalla kerrotaan, miten teollisuusvakoilija toimii.

 
Julkaistu 14.6.2019
Sivun alkuun |