Mitä tiedetään lääkkeidenkäytön ja henkirikosten yhteydestä?

Suomalaisen 2015 julkaistun rekisteritutkimuksen tulosten mukaan joidenkin keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttöön voi liittyä kohonnut henkirikokseen syyllistymisen riski. Suurin riski liittyy kipulääkkeiden ja rauhoittavien bentsodiatsepiinien käyttöön. Masennuslääkkeiden käyttö on sen sijaan yhteydessä vain hieman kohonneeseen riskiin.

Psykiatrien parissa mutta myös yleisemmin julkisuudessa on 2000-luvulla keskusteltu siitä, altistavatko psyykenlääkkeet käyttäjiään väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Kimmokkeena keskustelulle ovat olleet erityisesti nuorten henkilöiden tekemät joukkomurhat Yhdysvalloissa ja Suomessa. Näiden rikosten yhteydessä on toistuvasti esitetty, että rikoksen tekijöiden käyttämä masennuslääkitys olisi ollut laukaisevana tekijänä tekoihin. Taustalla on se, että useampi joukkomurhien nuorista tekijöistä on käyttänyt masennuslääkitystä tai heille on ainakin määrätty lääkitys. Asian saama suuri julkisuus on Yhdysvalloissa ja mahdollisesti muuallakin länsimaissa todennäköisesti jo vaikuttanut lääkkeenmääräämiskäytäntöihin.

Väitteiden todenperäisyyden selvittämiseksi professori Jari Tiihosen johtama tutkimusryhmä tutki masennuslääkkeiden ja henkirikoksiin syyllistymisen riskiä analysoimalla Suomessa vuosina 2003–2011 henkirikokseen syyllistyneiden 959 henkilöiden reseptilääkkeiden käyttöä. Tutkimuksen mahdollistivat Suomen hyvät tietokannat henkirikoksiin syyllistyneistä henkilöistä ja kansalaisten lääkemääräyksistä. Päälähteinä olivat Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin henkirikosseurannan tuottamat tiedot ja Kansaneläkelaitoksen reseptitietokanta. Täydentäviä tietoja saatiin henkirikosten tutkinnasta vastanneilta tutkinnanjohtajilta. Tutkimus lääkkeidenkäytön ja henkirikokseen syyllistymisen riskistä perustui siten edustavaan otokseen ja kykeni huomioimaan ja vakioimaan lääkkeen käytön syy sekä muiden samanaikaisten lääkkeiden ja päihteiden käytön vaikutuksen. Tutkimus on toistaiseksi ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Kipu- ja ahdistuslääkkeiden riskiin huomiota

Sekoittavien tekijöiden suhteen vakioidut tulokset osoittivat, että psykoosilääkkeiden käyttöön ei liittynyt merkitsevää henkirikosriskin lisäystä, mutta masennuslääkkeiden käyttöön liittyi lievästi kohonnut (+31 %) riski ja bentsodiatsepiinien (ahdistus- ja unilääkkeiden) käyttöön liittyi selvästi kohonnut (+45 %) riski. Yllättäen todettiin, että kaikkein korkein henkirikosriskin nousu liittyi tulehduskipulääkkeisiin (+206 %) ja opiaattikipulääkkeisiin (+92 %). Alle 26-vuotiailla henkilöillä korkein riskin nousu liittyi opiaattikipulääkkeiden (+223 %) ja bentsodiatsepiinien (+95 %) käyttöön. Riskin kohoaminen sadalla prosentilla tarkoittaa riskin kaksinkertaistumista. Vaikka päihteet, erityisesti alkoholi, liittyivät useimpiin henkirikoksiin, erot lääkeryhmien välillä eivät selittyneet samanaikaisella päihteiden käytöllä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että henkirikoksiin syyllistyneille henkilöille määrätty rikosta edeltänyt bentsodiatsepiinihoito oli monissa tapauksissa hyvin suuriannoksista ja pitkäkestoista.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että bentsodiatsepiinit voivat heikentää impulssikontrollia ja kipulääkkeet vaikuttavat tunteiden säätelyyn. Tiihosen ryhmän tutkimustulosten perusteella bentsodiatsepiinien ja vahvojen kipulääkkeiden määräämisessä päihderiippuvaisille henkilöille tulisi vastaisuudessa noudattaa varovaisuutta.

Tutkimus toteutettiin ruotsalaisen Karoliinisen instituutin, Itä-Suomen yliopiston, Niuvanniemen sairaalan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (nykyisin Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti), Kuopion yliopistollisen sairaalan, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan, Helsingin yliopiston, Kansaneläkelaitoksen tutkimusosaston ja Epid Research Oy:n yhteistyönä.

Riikka Kostiainen

LÄHDE
Tiihonen J, Lehti M, Aaltonen M, Kivivuori J, Kautiainen H, Virta L, Hoti F, Tanskanen A, Korhonen P: Psychotropic drugs and homicide: a prospective cohort study from Finland. World Psychiatry 2015, Epub June 1, 2015. DOI 10.1002/wps.20220

 
Julkaistu 8.6.2018
Sivun alkuun |