Mika Rautanen

Mielentila, hoidontarve ja syyntakeisuus

Kolumnissa lähestytään syyntakeisuuden problematiikkaa käytännönläheisesti.

Value Stock Images


Nainen alkoi kiinnittää huomiota siihen, miten häneen suhtaudutaan työpaikalla. Esimies piti häntä muita huonompana. Alkoi tuntua siltä, että häntä yritetään savustaa töistä pois. Osa työkavereista selvästi yski merkitsevästi, kun hän oli lähettyvillä. Yöunet menivät miettiessä, miksi toiset aikovat hänelle pahaa.

Kotona koira kulki kummallisesti ja sen virtsa haisi aivan kuin myrkyltä. Kerrostalon oven takana tuntui kulkevan liian paljon ihmisiä. Kun radiosta alkoi tulla ohjelmaa siitä, miten vankilassa ollaan suljetuissa oloissa, nainen tunsi haluavansa sinne turvaan. Samassa joku päästi vettä jossain päin kerrostaloa ja oman oven takaa kuului yskäisy. Nainen tiesi nyt, että muut poistuvat rakennuksesta jonkin välittömän uhan takia, joka kohdistuu juuri häneen. Hänen oli oman elämänsä takia tehtävä nopeasti jotakin.

Nainen sytytti asunnon tuleen ja hyppäsi ikkunasta ulos. Ensipsykoosi alkoi hellittää vasta kunnollisen hoidon aikana sairaalassa.

xxx

Mielentilatutkimus tehdään ihmisen oman edun vuoksi. Poikkeustilanteissa ihminen saattaa toimia toisin kuin hän tavallisissa olosuhteissa haluaisi. Syyntakeisuuden käsite yrittää vaikuttaa tapaan, jolla suhtaudumme näihin tilanteisiin. Ilman jonkinlaista säänneltyä oikeudellista mekanismia kaikki pahat teot kaatuisivat pahantekijän niskaan. Silmä silmästä, kaksi parhaasta.

Suomessa oikeus haluaa ennen mahdollista rangaistuksen määräämistä kuulla, minkälaiset edellytykset henkilöllä on ymmärtää oman tekonsa seuraukset ja oliko hänellä ehkä mahdollisuus toimia jotenkin toisin; mistä oli teonhetkellä kyse.

Tätä kuulemista ja asian arviointia varten lakiin on kirjattu ohjeita, joilla määritellään näitä edellytyksiä. Kuvaukset erilaisista mielen tiloista ovat yleiskielisiä ja tulkinnanvaraisia, jotta niitä voitaisiin parhaiten soveltaa mahdollisimman monenlaisiin elämäntilanteisiin. Ei olisikaan mieltä yrittää luetella tyhjentävästi kaikkia ihmismielen erilaisia vaihtoehtoisia tiloja niiden monimuotoisuuden ja lukemattomien erilaisten tilannetekijöiden vuoksi. Oikeuspsykiatria, lääketieteen yksi erikoisala, toimii juuri tällä rajapinnalla oikeuden ja psykiatrian, yhteiskunnan ja ihmisen välissä ja yrittää selventää asiaa.

Rikosoikeudellinen syyntakeisuus on automaattisesti täysi kaikilla yli 15-vuotiailla henkilöillä. Ajatellaan, että silloin viimeistään opitaan omien tekojen seuraukset ja osataan hillitä haitallista käyttäytymistä. Tehdyistä ikävistä teoista voi ikään kuin virallisesti moittia tämän iän jälkeen. Syyntakeisuus voi vähetä, alentua, jos jokin psyykkisesti poikkeava tila vaikuttaa kykyyn ymmärtää seurauksia tai hallita omia toimia.

Kokonaan syyntakeisuus puuttuu alle 15-vuotiailta ja heiltä, joiden ymmärrykseen tai käytöksen hallintaan jokin asia on vaikuttanut ratkaisevan paljon. Moittimisessa ei oikein ole mieltä, jos ei ole edellytyksiä ymmärtää moitteen sisältöä esimerkiksi hankalan kehityshäiriön tai muistisairauden takia tai jos ei olisi voinut vaikkapa psykoosin vuoksi toimia toisin.

xxx

Oletetaan, että olet baarissa viettämässä iltaa ystävien kanssa. Juot muutaman alkoholijuoman ja oletkin yllättävän sekavassa kunnossa. Niin sekaisin, että horjuessasi aiheutat hämminkiä, kaadat tavaroita ja pelästyessäsi vihaisia ihmisiä työnnät tuntemattoman miehen voimakkaasti tieltäsi. Hän kaatuu, lyö päänsä ja saa aivovaurion. Myöhemmin käy ilmi, että sinun lasissasi oli ollut huumaavaa ainetta. Et ollut kyennyt arvioimaan oman toimintasi seuraamuksia etkä hallitsemaan itseäsi.

Tällaiset ulkoiset syyt mielentilan muutoksille ovat – tarkoituksella nautittua alkoholia ja päihteitä lukuun ottamatta – hyvin harvinaisia. Lähes aina psyykeen vaikuttavat tekijät löydetään ihmisen itsensä sisältä tai ne ovat tilannesidonnaisia.

Tuomioistuin pyytää syyntakeisuusasiassa neuvoa oikeuspsykiatrialta halutessaan, useimmiten silloin, kun tapaus on hyvin vakava tai muutoin epäselvä. Kaikista tuhansista ratkaistuista oikeustapauksista tällaisia on hyvin pieni osa, alle sata vuodessa. Ne ovat pääasiassa henkirikoksia tai niiden yrityksiä. Joskus yhden vakavan teon kanssa saattaa tulla arvioitavaksi muita samassa vyyhdissä sattuneita pienempiä tekosia. Joskus tekijä voi olla yhden asian suhteen syyntakeinen ja toisen suhteen jotain muuta.

Skitsofrenia eli alttius toistuviin psykoosijaksoihin on yleisimpiä syitä syyntakeisuuden muuttumiselle. Oireyhtymä ei itsessään tee kenestäkään automaattisesti syyntakeetonta, mutta usein se vaikuttaa monella tavalla ihmisen kykyyn hallita ja ymmärtää itseään. Ja jos tekohetkellä vaikutus on ollut selvä ja osoitettavissa, voi syyntakeisuus puuttua.

Nainen, joka sairastui paranoidiseen psykoosiin ja alkoi pelätä ensin työpaikalla ja sitten kotonaan, joutui psykoottisen kuvitelman sisään niin kokonaan, että ei enää erottanut totta epätodesta. Hänen kykynsä harkita huolella ja tehdä viisaita päätelmiä oli psykoosin takia kapeutunut. Lopulta hän taantui epätoivoiseen tilaan, jossa vaihtoehtoja ei enää ollut. Voidaan ajatella, että sinänsä abstraktilla psykoosilla oli syy-yhteys tapahtumasta syntyneeseen tuhotyöhön.

xxx

Entä jos syy-yhteys onkin konkreettinen, anatominen? Tämä oli totta vielä 1900-luvun alkupuolella, kun vallalla oli käsitys ruumiinmuotojen ja ihmisen mielenlaadun välisestä suhteesta. Rikollisen tai mielisairaan saattoi teorian mukaan tunnistaa kasvokuvasta tai korvan muodosta, jopa käsialasta. Nämä kallonmuototeoriat on moneen kertaan kumottu.

Anatomia voi kuitenkin edelleen vaikuttaa, siksi tutkittavilta henkilöiltä muun muassa kuvannetaan aina aivot. Tunnemme 40-vuotiaan miehen tapauksen, joka asettui pään magneettikuvauksen jälkeen oikeudellisesti uuteen valoon. Michael oli perheenisä ja opettaja, jolla ei ollut rikollista taustaa. Hän kiinnostui yllättäen alaikäisiin liittyvästä pornografiasta niin, että päätyi käyttämään hyväksi perheenjäsentään ja sai teosta tuomion. Hän pääsi seksuaalirikollisten hoito-ohjelmaan, joka kuitenkin jouduttiin keskeyttämään hänen seksuaalisesti rajattoman käytöksensä vuoksi.

Kovan pääkivun takia tehtiin pään magneettitutkimus. Löydöksenä oli selkeä etuaivokuoren kasvain. Poistoleikkauksen jälkeen Michaelin käytös ja mielenkiinnon kohteet muuttuivat ennalleen, ja hän palasi perheensä luokse. Vaimo huomasi muutamien kuukausien normaalin jakson jälkeen uudelleen lapsipornoa Michaelin tietokoneelta. Pää kuvattiin, todettiin, että kasvainta oli jonkin verran jäljellä, se poistettiin uudella leikkauksella, ja Michaelin vointi palasi entiselleen.1

xxx

Aina syy-yhteyttä ei ole. Jos esimerkiksi pitkäaikaisesti psykoosisairautta potenut mutta tasapainossa oleva henkilö päättää rahapulassa suunnitelmallisesti ryöstää kioskin, on syytä pohtia päätökseen vaikuttaneita tekijöitä laajasti. Tai jos joskus psykoosidiagnoosin saanut tehtailee nettipetoksia, on tutkijan otettava huomioon toiminta- ja ymmärryskyky sairaudesta huolimatta. Sairauden stigma voi joskus peittää alleen myös normaalin vastuun ja velvollisuuden. Tosin usein tuntuu, että vaikutus on toisin päin ja että useampi rikoksentekijä hyötyisi jonkinlaisesta hoidosta moitteen sijaan tai ainakin lisäksi.

Syyntakeettomuus ja tarve hoitoon eivät kulje käsi kädessä. Henkilö voi siten olla syyntakeinen mutta tarvitsee hoitoa tai syyntakeeton eikä hoidon tarpeessa. Jos vakava sairaus, psykoosi, on vienyt rikokselta moitittavuuden mutta se on sittemmin parantunut, herää kysymys, mitä tällaisessa tilanteessa kuuluisi oikein tehdä.

Tilanne vaikuttaa olevan maalaisoikeustajun vastainen: ikään kuin ihminen tekisi pahoin mutta pääsisi pälkähästä. Asia on kuitenkin päinvastoin. Yksittäinen psykoosijakso saattaa nimittäin sairastuttaa kenet tahansa ennalta arvaamatta. Ja yhtä lailla sairaudesta saattaa toipua. Joskus toipuminen kestää kahdeksan vuotta, mikä onkin oikeuspsykiatrisen hoidon keskiarvo. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus vaikkapa puoli vuotta, mikä aika helposti kuluu esitutkintaan ja mielentilatutkimuksen tekemiseen.

Siinä vaiheessa sairaus voi olla hellittänyt eikä tahdosta riippumatonta hoitoa tarvita. Silloin ihminen ei päädy vankeuteen eikä hoitoon, koska kummallekaan ei ole edellytyksiä. Oikeuspsykiatrian avulla tällaisessa harvinaisessa tapauksessa jokaisen oikeusturva nimenomaan toteutuu.

xxx

Hankalin käsite on alentunut syyntakeisuus. Sen seurauksena henkilö joutuu rikosoikeudelliseen edesvastuuseen, mutta asiaa ei välttämättä oteta huomioon rangaistusta mitattaessa. Joskus alentuneisuus johti neljännestä lyhyempään tuomioon. Ja vaikka otettaisiinkin huomioon, on seuraamus epäselvä. Miten etenee elämässään ihminen, joka saa sekä vangin leiman että "varttihullun" paperit, mutta ei välttämättä saa hoitoa tai tarvitsemaansa tukea? Hän on siten vähintään kahden stigman, häpeäleiman, takia haavoittuvammassa asemassa kuin moni muu. Miten alentuneesti syyntakeiset ovat hyötyneet mielentila-arviostaan?

Myös korvausvelvollisuuteen liittyy hankalasti ymmärrettäviä asioita. Syyntakeeton, eli ihminen, jota ei voi teostaan sairauden takia moittia, saa kuitenkin maksettavakseen siitä seuranneet rahalliset kulut. Psykoosiin sairastunut nainen, joka sytytti asuntonsa tuleen ja hyppäsi ulos ikkunasta, joutuu korvaamaan mittavat vauriot taloyhtiölle. Todennäköisesti hän ei elämänsä aikana kykene pääsemään velastaan eroon.

Näyttää siltä, että mielentilatutkimukseen pääsee vuosi vuodelta yhä harvempi henkilö. Pääsy on kiinni tuomioistuimista, joten jostakin syystä määräyksiä tutkimukseen ei anneta helposti. Yksi syy tähän on puolustusasianajajien haluttomuus joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa vaihtoehtoina on selkeä, määrätty aika vankeutta tai määrittämätön, vankeutta pidempi aika mielisairaalassa. Vankeus on silloin päämiehelle näennäisesti etu.

Jos hoitoa tarvitseva päätyy tämän takia vankilaan, on (oikeus)psykiatria epäonnistunut itseensä liittyvän stigman vähentämisessä. Mielen sairauksiin, väkivaltaan ja ennakoimattomaan käyttäytymiseen liittyvä stigma, häpeä, leimaa kaikkia psykiatrisia potilaita ja erityisesti mieleltään sairastuneita rikoksentekijöitä. Vaikutus on niin voimakas, että se leviää osittain heidän asioitaan ajaviin ja hoitaviin henkilöihin, hoitopaikkoihin ja koko syyntakeettomuuden käsitteeseen. Siksi jokainen hoidosta mahdollisesti hyötyvä ei pääse vaikuttavan hoidon ja tuen piiriin. Kaikkia ei yksinkertaisesti haluta hoitaa.

Vankeusaika on poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus yrittää laittaa tällaisen henkilön asioita paremmalle tolalle. Lopulta harva tarvitsee mielentilatutkimusta, useampi tarvitsisi ja hyötyisi laajasta selvityksestä ja tukitoimista vankilassa.

Päihteistä selvänä ja selkeiden rakenteiden tukemana monenlaiset asiat eläkeselvittelyistä korvaushoitoarviointeihin onnistuvat vankilassa siviiliä paremmin ja pienemmillä kustannuksilla ja saattavat vaikuttaa hyvinkin matkalla kohti rikoksetonta, syyntakeisempaa elämää.

Kirjoittaja on oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja vs. ylilääkäri Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikössä.

1Andrea L. Glenn and Adrian Raine. Neurocriminology: implications for the punishment, prediction and prevention of criminal behaviour. Nat Rev Neuroscience and the Law — Science and Society 2014. 15: 54–63. doi:10.1038/nrn3640

 
Julkaistu 8.6.2018
Sivun alkuun |