Alisa Puustinen & Harri Raisio

Kansan pulssilla puntaroivan demokratian mallein

Kansan pulssi -käsite tuli esille turvallisuuskahviloissamme. Yksinkertaisimmillaan kansan pulssin voi nähdä kyselytutkimuksien kautta saatuna kansalaisnäkemyksenä. Voidaan kuitenkin kysyä, näyttäytyykö kansan pulssi tällöin vain kansan sen hetkisenä mielialana. Puntaroivaan, deliberatiiviseen demokratiakäsitykseen kytkeytyvässä tutkimuksessa korostetaan näkemysten peilaamisten sijaan kattavaan tietoon ja laaja-alaisiin keskusteluihin perustuvaa mahdollisuutta aitoon vuorovaikutukseen, tiedon lisääntymiseen sekä näkemysten muuttumiseen. Jos kansan pulssin halutaan kuvaavan punnitumpaa kansalaisnäkemystä, edellyttää sen selvittäminen perinteisten kyselyjen sijaan myös syvempiä kansalaisosallistumisen malleja, kuten turvallisuuskahviloita tai kansalaisfoorumeja.

Turvallisuuskahvilaformaatti mallinnettiin osana Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan rahoittamaa Kansalaisyhteiskunnan rooli maanpuolustuksessa -hanketta. Turvallisuuskahvilassa noin 30 tavallista kansalaista kutsutaan kokoon puntaroimaan ajankohtaista turvallisuuteen liittyvää teemaa, kuten kansalaisen roolia osana hydridiuhkaa tai alueellista valmiussuunnittelua. Keskustelut tapahtuvat pienryhmissä, ja niitä ohjaa ryhmänvetäjä. Ennen keskusteluja asiantuntijat alustavat lyhyesti aiheesta ja ovat pienryhmien käytettävissä koko keskustelujen ajan. Keskustelujen ohella jokainen ryhmä myös kehittää omia ideoita tai väitteitä, joihin he haluavat muiden läsnäolijoiden ottavan kantaa. Ideat kirjataan niin sanotuille idealomakkeille, ja keskustelujen päätteeksi kaikilla on mahdollisuus arvioida, ovatko ideoista ja väitteistä samaa vai eri mieltä ja millaisia heikkouksia, uhkia, vahvuuksia tai mahdollisuuksia niihin heidän mielestään liittyy.

Yhteisymmärryksen hakeminen

Turvallisuuskahviloiden testaamisen jälkeen samaa puntaroivan demokratian toimintamallia hyödynnettiin sisäministeriön tilaamassa turvapaikkapolitiikkaa ja suomalaisten näkemyksiä turvapaikanhakijoista selvittäneessä tutkimuksessa. Tällöin malliin yhdistettiin laajempi sähköinen kansalaiskysely sekä kansalaisfoorumeiden osana tehdyt alku- ja loppukyselyt. Näiden kokemusten perusteella voidaan todeta, että puntaroivan demokratian toimintamallit soveltuvat kansalaisten ja (turvallisuus)viranomaisten välisen vuorovaikutuksen välineiksi esimerkiksi debriefing-tyyppisesti kriisitilanteiden jälki-hoidossa tai kehkeytyvien potentiaalisesti turvallisuutta uhkaavien yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelyssä. Niiden potentiaali on suurimmillaan juuri kysymyksissä, joissa mielipiteet ja asenteet ovat polarisoituneet, ja eri osapuolten toivotaan vuorovaikutuksen sekä puntaroivan tiedonkäsittelyn kautta rakentavan asiasta yhteistä ymmärrystä. Arkojen aiheiden käsittelyssä tunteet joskus kuumenevat pienryhmäkeskustelujen aikana, mutta yleisesti voidaan todeta keskustelun säilyvän asiallisena, pohdiskelevana ja toisia kunnioittavana – vaikka itse teemasta oltaisiin hyvinkin erimielisiä. Tämä edellyttää kuitenkin rauhallista, turvallista, avointa ja rentoakin keskusteluilmapiiriä.

Malleista hyötyä turvallisuustoiminnassa

Puntaroivan demokratian malleissa syntyy kokemuksemme mukaan sekä itseisarvoa että välinearvoa. Itseisarvoa ovat turvallisuusviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välisen sosiaaliseen etäisyyden kiinni kurominen ja keskustelevamman demokratian edistyminen suomalaisessa yhteiskunnassa sekä osallistujien suoranainen voimaantuminen, niin kansalaisten kuin viranomaistenkin. Välineellinen arvo näyttäytyy vahvimmin puntaroivan keskustelun mahdollistamana viranomaisten ja kansalaisten välisenä kaksisuuntaisena syötteenä sekä osallistujien tietämyksen lisääntymisenä turvallisuuteen kytkeytyvistä asioista. Merkittävä arvo on myös osallistumisen vaikutuksella osallistujien turvallisuuden tunteeseen sekä osallistujien omaan aktiivisuuteen turvallisuustoiminnassa. Osallistuvan, puntaroivan demokratian mallien ongelmakohdat liittyvät puolestaan osallistujajoukon edustavuuden varmistamiseen, vaikuttavuuden takaamiseen sekä konkreettisesti tilaisuuksien järjestämisen vastuuttamiseen. Puntaroivan demokratian toimintamallit eivät saisi kokeilujen jälkeen jäädä hyödyntämättä turvallisuustoiminnassa. Osallistuminen ja osallisuus luovat pohjaa kansakunnan henkiselle kriisinkestävyydelle sekä väestön toimintakyvyn ylläpitämiselle, joiden katsotaan olevan koko yhteiskunnan kannalta elintärkeitä toimintoja.

Puustinen, A., Raisio, H., Kokki, E. & Luhta, J. (2017). Kansalaismielipide: Turvapaikanhakijat ja turvapaikkapolitiikka. Sisäministeriön julkaisu 9. Verkkojulkaisu. Sisäministeriö.

Raisio, H., Puustinen, A., Hyytiäinen, M. & Wiikinkoski, T. (2017). Kansan pulssilla: Tarkastelussa deliberatiiviset turvallisuuskahvilat. Vaasan yliopiston raportteja 1. Verkkojulkaisu. Vaasan yliopisto.

Puustinen on tutkija Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Raiskio yliopistonlehtori Vaasan yliopistossa.

 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |