Liisa Nieminen

Eutanasia oikeudellisena kysymyksenä

Eutanasia sallimisesta käydään vilkasta julkista keskustelua.

Eutanasia on ollut viime aikoina paljon esillä julkisessa keskustelussa (ks. esim. Suomen Kuvalehti 47/25.11.2016 ja Helsingin Sanomat, 22.1.2017). Asiasta on tehty myös mielipidekyselyjä eri väestö- ja ammattiryhmien keskuudessa. Niiden mukaan väestön enemmistö sallisi Suomessa eutanasian (HS 24.4.2017). Eutanasiaa kannattavat etenkin nuoret, kaupunkilaiset, opiskelijat ja toimihenkilöt. Eniten vastustusta löytyy iäkkäimmistä, eläkeläisistä, maalla asuvista ja vähiten koulutetuista. Heistäkin enemmistö kuitenkin kannattaa eutanasiaa. Lääkäriliiton tekemän kyselyn mukaan noin puolet lääkäreistä kannattaa eutanasian laillistamista, kun taas sairaanhoitajista yli 60 prosenttia on eutanasian laillistamisen kannalla.

Eutanasiakysymyksen ajankohtaisuus selittyy paljolti sillä, että eduskunnalle jätettiin helmikuussa 2017 kansalaisaloite hyvän kuoleman puolesta (KAA 2/2017 vp). Aloitteen allekirjoittaneet ehdottivat, että "eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa". Kansalaisaloitteesta käytiin vilkas lähetekeskustelu täysistunnossa, ja aloite on nyt valiokuntakäsittelyssä. Asia etenee eduskunnassa ilmeisesti vasta syksyllä.

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan tiukkoja kriteereitä

Eutanasialle asetetaan aloitteessa hyvin tiukat ehdot:

1) potilaalla on sietämättömiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida saattohoidonkaan avulla tai lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää

2) potilas sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia ja kuolema toteutuu lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin, potilaan tilan on oltava lääketieteellisesti arvioiden toivoton

3) potilas on oikeustoimikelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti

4) lääkäri on informoinut potilasta tämän tilanteesta, ennusteesta ja käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista

5) potilas on itse esittänyt vapaaehtoisen, harkitun ja toistuvan pyynnön eutanasiasta, eikä päätös ole syntynyt ulkoisen painostuksen seurauksena

6) lääkäri on keskustellut useamman kerran potilaan kanssa tämän eutanasiapyynnöstä ja on vakuuttunut, että potilaan pyyntö on luonteeltaan pysyvä

7) lääkäri ja potilas ovat kummatkin sitä mieltä, ettei muita mielekkäitä vaihtoehtoja potilaan tilanteeseen enää ole

8) lääkäri on vakuuttunut, ettei potilas kärsi arvostelukykyään heikentävästä psykiatrisesta sairaudesta

9) lääkäri on konsultoinut ainakin yhtä, puolueetonta lääkäriä, jonka täytyy myös tavata ja arvioida potilaan tila henkilökohtaisesti

10) lääkäri suorittaa eutanasian asianmukaisesti ja on paikalla potilaan kuolemaan saakka

11) lääkärille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen. Jos lääkäri haluaa kieltäytyä eutanasian toteuttamisesta, hänen tulee ohjata potilas lääkärille, joka on sen valmis toteuttamaan kriteerien täyttyessä

ja 12) kukaan ei saa eikä voi tehdä eutanasiapäätöstä kenenkään toisen puolesta.

Kriteerit ovat siten äärimmäisen tiukat. Aloitteessa mainittu lukumäärä muutamasta sadasta yksilöstä, jotka tulisivat vuodessa eutanasian sallivan lain piiriin, lienee arvioitu yläkanttiin. On huomattava, että eutanasia voidaan tehdä vain oikeustoimikelpoiselle täysi-ikäiselle, kognitiivisesti kompetentille henkilölle. Lasten ja esimerkiksi muistisairaiden vanhusten kohdalla se ei siten tulisi koskaan kysymykseen. Tätä on syytä korostaa, koska joissakin keskusteluissa eutanasia on yhdistetty nimenomaan vanhuksiin. Tietenkin se voi heitäkin koskea, mutta vain kaikkien edellä mainittujen ehtojen täyttyessä. Ratkaisevaa eutanasian saannille on, että kyse on parantumattomasti sairaasta, kovista kivuista kärsivästä henkilöstä, joka itse vakaasti haluaa eutanasia. Usein tässä yhteydessä on tuotu esille lihasrappeumatautia (ALS:ia) sairastavat henkilöt. Heitä voi olla eri-ikäisiä, ei kuitenkaan aivan nuoria.

Eutanasian ja avustetun itsemurhan ero

Eutanasian ja avustetun itsemurhan välinen ero ei ole välttämättä aina selvä. Eutanasialla tarkoitetaan lääkärin tarkoituksellisesti suorittamaa potilaan surmaamista lääkkeitä antamalla (tai myrkkyruiskeella surmaamalla). Avustettu itsemurha sen sijaan tarkoittaa sitä, että lääkäri on määrännyt henkilölle lääkkeitä, jotka tämä itse ottaa.

Suomessa tutkijoiden vallitseva tulkinta on, että itsemurhassa avustaminen ei ole rikos, koska sitä ei ole itsemurhakaan tai sen yritys. Tästä ei kuitenkaan ole oikeuskäytäntöä, joten etenkin lääkäreiden osalta tilanne on jossain määrin epävarma. Suomen Lääkäriliitto kannattaakin avustetun itsemurhan laillistamista ennen kuin eutanasia laillistetaan.

Esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa, joissa eutanasia on laillistettu, edettiin sitä kautta, että ensin katsottiin itsemurhassa avustaminen sallituksi, ja sen jälkeen eutanasialle annettiin hyväksyntä oikeuskäytännössä. Vuonna 2002 molemmissa maissa eutanasialle annettiin hyväksyntä myös lain tasolla.

Belgia ja Hollanti ovat ainoat Euroopan maat, joissa eutanasia on turvattu lailla. Avustetun itsemurhan suhteen tilanne vaihtelee; esimerkiksi Isossa-Britanniassa se on rikos, kun taas Saksassa se ei sitä ole. Sveitsissä avustettu itsemurha on vakiintunut käytännön myötä: lääkäri määrää lääkkeen, ja ns. Right to Die -järjestö hoitaa asian loppuun.

Ihmisoikeusnäkökulma eutanasiaan

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut kantaa eutanasiaan ja avustettuun itsemurhaan useampaa maata koskien. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla (yksityiselämän suoja) turvaa jokaiselle oikeuden päättää oman elämänsä lopusta (Haas v. Sveitsi, 2011). On kuitenkin valtion oma asia päättää, turvaako se aktiivisesti tuon oikeuden toteutumisen myös käytännössä. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtio saa laillistaa eutanasian niin halutessaan, samoin se saa tehdä myös avustetun itsemurhan suhteen. Valtiolla ei ole kuitenkaan velvollisuutta varmistaa, että henkilöllä on lääkärin määräämää lääkettä, jolla hän voi tehdä itsemurhan. On mahdollista, että lääkärit kieltäytyvät määräämästä kuolettavaa lääkettä. Niin heillä on oikeus tehdä.

Ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaa (oikeus elämään) ei myöskään tule tulkita niin, että valtiolla on velvollisuus huolehtia siitä, että ihmisen elämää ylläpidetään keinotekoisesti, vaikka hän olisi esimerkiksi onnettomuuden jälkeen muuttunut ns. vihannekseksi (Lambert v. Ranska, 2015). Yksittäinen valtio saa kuitenkin halutessaan tulkita oikeutta elämään myös niin, että elämää on suojattava loppuun asti kaikin mahdollisin keinoin.

Suomen osalta eutanasiasta tai avustetusta itsemurhasta päätettäessä on otettava huomioon edellä mainittu ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö Suomen oman perustuslain ohella. Mielestäni sekä eutanasia että avustettu itsemurha on mahdollista laillistaa perustuslain tai ihmisoikeussopimusten sitä estämättä, mutta sen tulee tapahtua lailla, jossa kriteerit on määritelty hyvin tarkasti.

Lääkärille ehdotettu oikeus kieltäytyä eutanasian suorittamisesta lienee perustuslain mukaan sallittua, vaikka aiemmin on päädytty siihen, että terveydenhuoltohenkilöstölle ei voida myöntää oikeutta kieltäytyä raskaudenkeskeytyksen suorittamisesta (StVM 9/2015 vp). Sellainen oikeus loukkaisi naiselle ihmisoikeutena turvattua oikeutta raskaudenkeskeytykseen.

Johtopäätöksiä

Eduskunnassa on luvattu eutanasiaa koskevalle kansalaisaloitteelle kunnon käsittely. Koska kyse on ns. toimenpidealoitteesta, eduskunta ei vielä päätä lain hyväksymisestä, vaan se voi ainoastaan velvoittaa hallitusta ryhtymään asiaa koskevaan lainvalmisteluun. Siten mahdollisen lain sisällöstä emme vielä tiedä.

Aloite voi johtaa ainakin lääkäriavusteisen itsemurhan sallimiseen tai parannuksiin saattohoidossa. Keskustelun aikaansaaminen näistä asioista on jo sinällään tärkeää. Samanlaista keskustelua eutanasian sallimisesta käydään parhaillaan muissakin Pohjoismaissa.

Viime aikoina on korostettu useassa yhteydessä, että eutanasialla pelottelu on harhaan johtavaan ja jopa vaarallista. Tästä käytetään termiä ns. kaltevan pinnan keskustelu. Tällä viitataan esimerkiksi väitteisiin, joiden mukaan eutanasia olisi keino päästä muistisairaista vanhuksista helposti eroon. Sen takia on vielä tarpeen toistaa, että jätetyn kansalaisaloitteen mukaan eutanasia ei ole heidän kohdallaan sallittua missään oloissa.

Kirjoittaja on OTT, VTM, valtiosääntöoikeuden dosentti ja lääkintä- ja bio-oikeuden yliopistonlehtori Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |