Riikka Kostiainen

Euroopan järjestynyt rikollisuus ikäihmisten kukkarolla

Euroopan rikoksentorjuntaverkosto (EUCPN) julkaisi toukokuussa katsauksen ikääntyneisiin kohdistuvasta järjestäytyneestä rikollisuudesta ja sen ehkäisystä. Raportti paneutuu ensin kohderyhmän ominaisuuksiin, sillä sen tunteminen on tärkeää rikosten ehkäisyn näkökulmasta. Ikääntyneen määritelmästä on Euroopassa monenlaisia käsityksiä. EU-komission kyselytutkimuksen mukaan "vanhana" pidetään keskimäärin 63,9-vuotiasta, mutta näkemykset vaihtelevat eri EU-maissa 50 ja 70 vuoden välillä (Suomessa ikääntyneen raja oli 65,2 vuotta). Ikääntyneitä ei voi myöskään pitää yhtenäisenä ryhmänä käyttäytymisen, kulutustapojen ja hoitotarpeiden suhteen. Suuri osa, varsinkin vastikään eläkkeelle jääneet, on varsin aktiivisia kansalaisia, mutta toimintakyvyn heikkeneminen jossain vaiheessa on vääjäämätön prosessi. EU-maissa yleinen politiikka on tukea kotona asumista ja tarjota hoitoa kotiin mahdollisimman pitkään. Sen kääntöpuoli on ikääntyneiden yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys, mikä luo rikollisille erilaisia tilaisuuksia.

Ikääntyneiden määrän kasvun myötä heihin kohdistuvat rikokset ovat poliisitilastojen mukaan lisääntyneet kaikkialla Euroopassa. Iäkkäisiin kohdistuu kuitenkin suhteellisesti vähemmän rikoksia kuin nuorempiin ikäryhmiin. Rikoksen pelko on ikääntyneillä korkeammalla tasolla kuin rikollisuustaso antaisi aihetta, mutta katsauksen mukaan se on oikeastaan järkevää: Rikoksen uhriksi joutumisen fyysiset ja psyykkiset seuraukset voivat olla vaikeampia kuin nuoremmilla ja vammoista toipuminen viedä kauan aikaa. Lisäksi monen eläkeläisen tulot ovat pienet ja taloudellisilla menetyksillä voi olla vakavia seurauksia. Ikääntyneet toisaalta tietävät melko hyvin, miten rikoksilta voi suojautua; he esimerkiksi välttävät liikkumista kaupungilla tiettyihin aikoihin ja ostavat lukkoja ja turvatekniikkaa kotiin.

Ikääntyneet järjestäytyneen rikollisuuden kohteena

Ikääntyneiden määrän lisääntyminen on luonut ansaintamahdollisuuksia järjestäytyneelle rikollisuudelle ja se on jo kehittänyt erityisesti iäkkäisiin kohdistettavia rikostyyppejä, tunnetuin ns. lapsenlapsihuijaus. Suuremmassa mittakaavassa puhutaan eläke-, terveys- ja vakuutusjärjestelmien hyväksikäytöstä ja niihin hyökkäyksistä. Tavanomaisemmissa rikoksissa rajanveto järjestäytyneen rikollisuuden ja yksittäisten toimijoiden välillä on häilyvä, eikä uhrin kannalta sillä olekaan olennaista merkitystä, tekeekö esimerkiksi asuntomurron järjestäytynyt rikollisryhmä vai yksittäinen murtomies.

Raportissa käydään läpi järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä rikostyyppejä, jotka kohdistuvat suuressa määrin ikäihmisiin. Kyse on erilaisista omaisuusrikoksista ja erityisesti sosiaalisesti rakennetuista petoksista. Rikolliset valikoivat kohteeksi tarkoituksellisesti ikäihmisiä, joiden uskotaan olevan herkkäuskoisia ja toimintakyvyltään eri tavoin heikentyneitä. Olennaista petoksessa on saavuttaa uhrin luottamus. Internetissä tehtävissä petoksissa ikääntyneet ovat harvoin kohteena, mutta luvut ovat nousussa samalla kun ikäihmisten internetin käyttö lisääntyy; esimerkiksi vuonna 2016 Suomessa ja Virossa yli 65-vuotiaiden osuus (4 %) internetpetosten uhreista ylitti EU:n keskiarvon Eurostatin tilastojen mukaan. Yksinäisyys ja tiedonpuute altistavat ikääntyneet internetpetoksille kuten ns. nigerialaiskirjeille ja pankkitietojen kalastelulle.

Selvästi yleisempi ikääntyneisiin kohdistuva rikostyyppi on puhelinhuijaus. Ikääntyneet päätyvät uhriksi, koska he ovat päivisin vastaamassa ja juttelevat usein mielellään puhelimessa. Huijari esiintyy joko sukulaisena tai viranomaisen, pankin, sähkölaitoksen tai vastaavan edustajana ja tavoitteena on saada ikääntyneeltä luottamuksellisia tietoja tai suoraan rahaa. Rahansaannin jättäminen tilisiirtojen varaan on kuitenkin rikollisen kannalta epävarma keino. Varmempaa on tehdä kotikäynti ikäihmisten luokse, joiden tiedetään usein säilyttävän kotona myös käteistä rahaa. Rikollinen saattaa esiintyä paitsi viranomaisena myös terveydenhuollon tai huoltoyhtiön työntekijänä. Tavoitteena on paitsi kerätä tietoja omaisuudesta ja asunnon turvajärjestelyistä myös myydä olemattomia palveluja. Joskus tilaisuus käytetään hyväksi saman tien varastamalla jotain arvokasta, joskus murto järjestetään myöhemmin. Kadulla ikääntyneitä voivat lisäksi vaania valepoliisit, kortin tunnuslukujen vilkuilijat tai taskuvarkaat, jotka toimivat järjestäytyneen rikollisuuden palveluksessa.

Suosituksena kohdennettu rikosten ehkäisyohjelma

Ikääntyneiden määrä ja osuus väestöstä kasvaa koko ajan Euroopassa, mikä merkitsee myös enemmän heihin kohdistuvia rikoksia. EU-maissa pyritään aktivoimaan ikääntyneitä, niin että he tuntevat olevansa arvokkaita ja mukana yhteiskunnassa, mikä on oiva lähtökohta myös rikoksentorjunnalle. Aktiivisen ikääntymisen peruspilarit ovat osallistuminen, terveys ja turvallisuus. Ikääntyneitä ei saisi nähdä vain rikoksen uhreina vaan aktiivisina toimijoina, mikä täytyy pitää mielessä ikääntyneisiin kohdistuvia rikoksentorjuntatoimenpiteitä suunniteltaessa. Euroopan rikoksentorjuntaverkosto näkee nykytilanteessa välttämättömäksi kohdentaa rikosten ehkäisyohjelmia ikääntyneisiin.

Organized crime targeting elderly people: A theoretical overview. European Crime Prevention Network 2017. www.eucpn.org

 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |