Suvi Nipuli

Seksuaalirikosten uhrien palveluja kehitettävä

Raiskauksen tai muun seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan uhreille ei ole palveluja riittävästi. Lisäksi palvelut ovat keskenään koordinoimattomia. THL:n julkaisema ohjeistus auttaa sairaanhoitopiirejä ja tulevaisuudessa sote-alueita luomaan alueellisia hoitoketjuja.

(Kuva: RodeoImagesMF)


Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkominen on paitsi rikos myös vakava yhteiskunnallinen ongelma. Se on uhrille raskas, traumatisoiva tapahtuma ja aiheuttaa vakavan vaaran tämän terveydelle ja hyvinvoinnille. Raiskaus järkyttää aina uhrin turvallisuuden tunnetta ja voi aiheuttaa uhrille fyysisiä vammoja ja kiputiloja, mutta erityisesti psyykkisiä ja sosiaalisia oireita.

Raiskauksen akuuttivaiheen oikea hoito ja tuki ovat välttämättömiä uhrin oikeusturvan kannalta. Jokaisella raiskauksen uhrilla on oikeus akuuttivaiheessa lääketieteelliseen ja oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen, psykososiaaliseen tukeen sekä neuvontaan oikeudellisissa asioissa. Oireiden jatkuessa myös pidempiaikainen jatkotuki tulee taata. Hyvällä hoidolla ja tuella voidaan edistää uhrin toipumista, ehkäistä oireiden kroonistumista, parantaa uhrin oikeusturvaa ja myös suojella asiakasta kokemasta väkivaltaa uudelleen.

Uhrin auttaminen vaatii ammattilaisten yhteistyötä

Uhrin auttaminen koostuu useasta osasta, kuten henkisten ja fyysisten vammojen hoitamisesta, oikeuslääketieteellisten näytteiden keräämisestä, rikosilmoituksen tekemiseen kannustamisesta, oikeudellisen tuen tarjoamisesta ja jatkoavun piiriin ohjaamisesta. Moniammatillinen ja -alainen yhteistyö uhria tukevien tahojen kesken on tästä syystä välttämätöntä. Ilman yhdessä sovittuja käytäntöjä ja vastuita ammattilaisilla ei välttämättä ole tietoa oman organisaation ulkopuolisista palveluista ja uhrin tarvitsemien palvelujen linkittymisestä yhteen.

Tukipalvelut ja hoito kuitenkin vaihtelevat eri puolella Suomea. Jopa sairaanhoitopiirin sisällä saattaa olla lukuisia eri tapoja ja käytäntöjä uhrin hoitamisessa ja avun tarjoamisessa. Traumaattisen väkivallan kokemuksen jälkeen uhrilla ei aina ole voimia hakeutua itse avun piiriin tai selvittää oikeusturvaansa liittyviä asioita. Koordinoinnin puute ja hajanaisuus palveluissa lisäävät kustannuksia ja uhrin riskiä jäädä ilman apua.

Uhrin oikeusturva taattava

Uhrin oikeusturvan toteutumisen kannalta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on tärkeä rooli. On tärkeää, että uhrin vammat tutkitaan ja kirjataan huolellisesti. Samaten se, että oikeuslääketieteelliset näytteet otetaan ja säilytetään oikein. Uhria tulee kannustaa rikosilmoituksen tekoon ja varmistaa hänelle paras mahdollinen apu ja hoito. Tällä kaikella edistetään sekä uhrin että tekijäksi epäillyn oikeusturvan toteutumista.

Oikeuslääketieteellisessä näytteenotossa ongelmakohdat liittyvät keskeisesti siihen, tulevatko näytteet otetuksi, jos poliisin määräystä näytteenottoon ei ole. Näytteenotto ei saa riippua siitä, onko uhri ilmoittanut tapahtuneesta poliisille. Oikeuslääketieteelliset näytteet tulee ottaa epäillyn seksuaalirikoksen uhrilta aina kun se on mahdollista, jollei uhri kiellä näytteenottoa. Seksuaalirikosten vanhentumisajat ovat pitkät ja uhrilla on mahdollisuus tehdä rikosilmoitus myös akuuttivaiheen jälkeen.

Kaikilla seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneita uhreja työssään kohtaavilla ammattilaisilla tulisi olla hallussaan perustiedot uhrin oikeuksista. Seksuaalirikoksen uhrilla on oikeus saada oikeudellista tukea koko rikosprosessin ajan esitutkinnan alusta, syyttäjän syyteharkintaan ja mahdollisen oikeudenkäynnin loppuun saakka. Käytännössä tuki tarkoittaa oikeutta tukihenkilöön ja maksuttomaan oikeusavustajaan ilman tulo- ja varallisuusselvitystä tai oikeusturvavakuutusta.

Uhrin oikeuksien lisäksi ammattilaisilla tulee olla tietoa heitä koskevista velvollisuuksista. Esimerkiksi kun epäillään alle 18-vuotiaaseen kohdistunutta seksuaalirikosta, ammattilaisilla on aina velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille ja tehdä lastensuojeluilmoitus.

Hoitoketju uhrin auttamiseksi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi ohjeistuksen, jonka tavoitteena on auttaa sairaanhoitopiirejä ja tulevaisuudessa sote-alueita luomaan seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen auttamiseksi alueellinen hoitoketju. Tarkoituksena on, että alueen tukipalvelut kartoitetaan ja uhrin tarvitsemat palvelut ja niihin liittyvä moniammatillinen ja -alainen yhteistyö kirjataan osaksi rakenteita. Hoitoketjun ja ammattilaisten kouluttamisen myötä asiakkaiden hoitamisesta on mahdollista tulla alueella sujuvampaa ja tasalaatuisempaa. Hoitoketjun avulla voidaan varmistaa, että palvelut ja osaaminen alueella säilyvät, vaikka toimijat työssä vaihtuvat.

Hoitoketjun luominen paljastaa, onko alueella riittävästi palveluja ja osaamista uhrien auttamiseksi. Jo olemassa olevia palveluja voidaan parantaa sekä luoda uhrin kannalta uusia, välttämättömiä tukipalveluja ja vahvistaa yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Hoitoketju helpottaa myös ammattilaisten työtä. Ammattilaisten on helpompi ottaa seksuaalisuutta loukkaava väkivalta puheeksi, kun he tietävät, että alueella on palveluja ja osaamista sekä sovitut toimintatavat uhrin auttamiseksi. Yhteisesti sovittujen ja kirjattujen menettelytapojen tiedetään lisäävän ammattilaisten avun tarjoamista.

Ammattilaisten asenteet voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, miten uhrin toipumisprosessi alkaa. Uhreja kohtaavat ammattilaiset ja työyhteisöt tarvitsevat koulutusta, jonka avulla lisätään tietoa seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta, uhrien traumatisoitumisesta ja traumareaktioista. Koulutuksen avulla kehitetään ammatillista osaamista väkivallan tunnistamiseen, väkivallasta kysymiseen sekä uhrin hoitamiseen ja tukemiseen.

Suomi on sitoutunut parantamaan uhrien asemaa ja hoitoa

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, jotka velvoittavat parantamaan raiskauksen uhrien palveluja ja takaavat, että palveluja on riittävästi. Euroopan neuvoston Istanbulin sopimus ja ns. Uhridirektiivi (2012/29/EU) velvoittavat väkivallan uhrin suojeluun, sensitiiviseen kohteluun sekä ohjaamaan uhri tarpeenmukaisiin tukipalveluihin. Hoitoketjujen luominen ja vakiinnuttaminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja on myös hallituksen tasa-arvo-ohjelman tavoite.

Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL).

Artikkeli perustuu julkaisuun: Nipuli, S. & Bildjuschkin, K. 2016. Hoitoketju seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen auttamiseksi. Ohjaus 5/2016. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lisätietoa:

Nipuli S, Bildjuschkin K. Hoitoketju seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen auttamiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 5/2016. Helsinki 2016.

Laitinen R ym. Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 32/2014. Helsinki 2014.

Senja-sensitiivisyysmalli antaa tietoa lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten uhriksi joutumisen vaikutuksista sekä toimintaohjeita uhrien kanssa toimimisessa kaikille niille, jotka ovat oikeusprosessissa yhteydessä uhreihin. Senjanetti.fi-sivustolla on lueteltu myös alueittain eri auttavia tahoja Suomessa (www.senjanetti.fi > Hae apua).

 
Julkaistu 10.6.2016
Sivun alkuun |