Janne Kanerva

Seksuaalirikokset lainsäädännössä

Kirjoituksessa pohditaan seksuaalirikoslainsäädännön tavoitteisiin, sisältöön ja muuttamiseen liittyviä näkökohtia.

Seksuaalirikoksia koskeva rikoslain 20 luku uudistettiin kokonaan vuoden 1999 alussa. Uudistuksen tavoitteina olivat seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaaminen ja lasten suojaaminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaamisen tavoitteeseen liittyy seksuaalirikosäännösten neutraalisuus. Merkitystä ei ole sillä, millaista seksuaalista suuntautuneisuutta loukkaava teko osoittaa tai kumpaa sukupuolta rikoksentekijä tai asianomistaja on. Seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ei vaikuta myöskään esimerkiksi se, ovatko asianosaiset avioliitossa tai elävätkö he muuten parisuhteessa.

Raiskausrikoksia, pakottamista seksuaaliseen tekoon, seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista ahdistelua koskevissa säännöksissä kuvataan ne tekotavat, joilla seksuaalista itsemääräämisoikeutta rikosoikeudellisesti merkityksellisellä tavalla loukataan.

Mitä tulee paritusrikoksiin, vuoden 2015 alusta voimaan tulleilla paritusrikoksia ja ihmiskaupparikoksia koskevilla lainsäädäntömuutoksilla entisestään korostettiin sitä, että epäasiallisilla keinoilla (esimerkiksi painostaminen) tahdonmuodostukseen vaikuttaminen tekee toisen harjoittamasta prostituutiosta hyötymisestä nimenomaan ihmiskauppa- eikä paritusrikoksen. Parituksen yhteydessä voidaan kuitenkin erikseen syyllistyä parituksen kohteeseen kohdistuvaan ja hänen itsemääräämisoikeuttaan loukkaavaan seksuaalirikokseen.

Lasten kohdalla ei voida heidän kehittymättömyytensä vuoksi puhua aikuisten tapaan seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa säännöksissä säädetäänkin rangaistaviksi lasten kehitystä vahingoittavien seksuaalisten tekojen tekeminen sellaisenaan alle 16-vuotiaalle ja eräissä tilanteissa 16- tai 17-vuotiaalle lapselle riippumatta siitä, käyttääkö tekijä jotakin keinoa (esimerkiksi väkivalta, puolustuskyvytön tila tai määräävä asema) päämääränsä saavuttaakseen, tai siitä, miten lapsi tekoon suhtautuu. Samanlaisille lasta suojaaville näkökohdille perustuvat seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta, lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamista koskevat rangaistussäännökset.

Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaamisen näkökohta ei ole kuitenkaan merkityksetön myöskään lasten kohdalla. Lain esitöiden mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä voidaan myös syyllistyä raiskausrikokseen, pakottamiseen seksuaaliseen tekoon tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tällöin tekijä on tuomittava molemmista rikoksista. Lisäksi vuonna 2011 täydennettiin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa rajoitussäännöstä, jonka mukaan hyväksikäytön ulkopuolelle rajautuvat esimerkiksi seurustelusuhteet, joiden osapuolten iässä ei ole suurta eroa. Säännöksen täydentämisen myötä huomioon on otettava myös se, loukkaako teko kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tarkoituksena on tältä osin suojata seksuaalista itsemääräämisoikeutta niin, että lapsen tahdonmuodostukseen ei vaikuteta epäasiallisin keinoin esimerkiksi painostuksen tai taivuttelun kautta.

Myös kansainväliset velvoitteet muutosten taustalla

Rikoslain 20 luvun säännöksiä on viimeisen 12 vuoden aikana muutettu useaan otteeseen niin, että mikään niistä ei ole enää alkuperäisessä muodossaan. Lukuun on myös lisätty säännöksiä, osa säännöksistä on myös tullut kumotuiksi. Nämä lainsäädäntömuutokset, joista merkittävä osa on koskenut lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, ovat liittyneet erityisesti kansainvälisten velvoitteiden voimaan saattamiseen Suomessa, mutta muutoksia on tehty myös kansallisten muutostarpeiden vuoksi. Erityisesti muutaman vuoden välein tulleet eri kansainväliset velvoitteet ovat aiheuttaneet sen, että luvun uudistamistyötä on jouduttu tekemään useassa vaiheessa. Eräitä lainsäädäntöhankkeita on syytä korostaa tässä yhteydessä.

Vuonna 2006 säädettiin rangaistavaksi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Hallitus esitti seksuaalipalvelujen ostamisen yleistä rangaistavuutta (HE 221/2005 vp,) mutta eduskuntakäsittelyssä uusi rangaistussäännös rajattiin palvelujen ostamiseen paritusrikoksen tai ihmiskaupparikoksen kohteena olevalta henkilöltä. Tähän vaikutti ratkaisevasti perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 17/2006 vp) todettu. Valiokunta kiinnitti huomiota yksilön itsemääräämisoikeuteen, joka kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin. Perustuslain 10 §:llä suojattuun yksityiselämän suojaan kuuluvat muun muassa oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan samoin kuin vapaus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että seksuaalipalvelujen tarjoajan näkökulmasta sääntely on merkityksellistä myös perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta, sillä kriminalisointi voi vaikuttaa oikeuteen tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa. Merkityksellinen oli myös perustuslain 8 §:ssä vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, joka sisältää vaatimuksen sääntelyn täsmällisyydestä. Eduskunnan lakivaliokunta otti huomioon perustuslakivaliokunnan kannanotot (LaVM 10/2006 vp), ja rangaistussäännös rajattiin kattamaan vain tietyt seksuaalipalvelujen ostamistilanteet. Vuonna 2015 sääntelyä muutettiin niin, että rangaistavuus ulottuu nykyisin teon olosuhteiden osalta myös tuottamuksellisiin tekoihin.

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevia lainsäädäntömuutoksia toteutettiin erityisesti vuonna 2011 Suomen valmistellessa liittymistä Euroopan neuvoston yleissopimukseen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Tuolloinkin tehdyistä muutoksista osa oli kansalliseen harkintaan perustuvia. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotettiin 14 vuorokaudesta neljään kuukauteen vankeutta ja hyväksikäyttörikoksia koskevia säännöksiin muutettiin niin, että sukupuoliyhteys tietynikäisen lapsen kanssa on lähtökohtaisesti törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Samassa yhteydessä muiden lainsäädäntömuutosten ohessa säädettiin uusina rikoksina rangaistaviksi lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen.

Raiskausrikoksia koskevia säännöksiä on muutettu vuosina 2011 ja 2014. Puolustuskyvyttömän kanssa sukupuoliyhteydessä oleva tuomitaan nykyisin raiskausrikoksesta. Aikaisemmin tekijä syyllistyi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jos hän ei ollut aiheuttanut asianomistajan puolustuskyvyttömyyttä. Pakottamista sukupuoliyhteyteen koskenut rangaistussäännös on kumottu, säännöksen piiriin aikaisemmin kuuluneet teot katsotaan nykyisin raiskausrikoksiksi. Törkeän raiskauksen kvalifiointiperusteisiin on lisätty teon kohdistuminen kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen.

Suomi liittyi 1.8.2015 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen (ns. Istanbulin sopimus). Liittymistä valmisteltaessa arvioitiin se, millä tavoin Suomen lainsäädäntö vastaa yleissopimuksen määräyksiä (HE 155/2014 vp). Seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista häirintää koskevat yleissopimuksen määräykset eivät edellyttäneet lainsäädäntömuutoksia. Seksuaalisen häirinnän osalta huomioon otettiin se, että viimeisimmän raiskaussäännösten muuttamisen yhteydessä rangaistavaksi säädettiin seksuaalinen ahdistelu. Mainittuun tekoon syyllistyy se, joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Lainsäädäntö uudistunut, rangaistuskäytäntö puhuttaa

Raiskaussäännösten viimeisimmän muuttamisen yhteydessä vuonna 2014 eduskunnan lakivaliokunta totesi, että rikoslain 20 luku on tullut uudistetuksi kokonaan ja että näköpiirissä ei ole merkittäviä uudistustarpeita (LaVM 4/2014 vp). Tuossa yhteydessä valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että rikoslain tiettyä sääntelykokonaisuutta koskevien säännösten toistuva muuttaminen tiheään tahtiin on ongelmallista ja aiheuttaa huomattavia haasteita lainkäytössä muun muassa rikoslain ajallista soveltamista koskevan sääntelyn vuoksi.

Lainsäädäntö ei voikaan olla jatkuvasti uudistustyön kohteena. Välillä on pysähdyttävä seuraamaan sitä, onko tehdyillä muutoksilla tavoiteltuja vaikutuksia. Tunnusmerkistöjä ja rangaistusasteikkoja koskevien muutosten on myös perustuttava riittävään ja kattavaan tietoon rangaistuskäytännöstä. Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja raiskausrikoksia koskevien lainsäädäntömuutosten taustalla ovat olleet perusteelliset Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimukset.

Seksuaalirikoksista aika ajoin käytävässä julkisessa keskustelussa huomio ei niinkään kiinnity siihen, minkälaiset teot on säädetty rangaistaviksi, vaan siihen, minkälaisia rangaistuksia niistä tuomitaan. Usein tämä liittyy johonkin uutisoituun tuomioon, jonka rangaistuksen ei katsota ankaruudeltaan vastaavan ns. yleistä oikeustajua. Rikosoikeudellisen järjestelmän toimivuuden kannalta on tärkeää, että sillä on uskottavuutta kansalaisten silmissä. Yksittäiset tuomiot eivät kuitenkaan kerro rangaistuskäytännön suurista linjoista eivätkä yksittäiset mielipiteet ilmennä yleistä oikeustajua. Seksuaalirikoksista voidaan säädettyjen rangaistusasteikkojen puitteissa tuomita ja myös tuomitaan ankaria rangaistuksia. Rikostunnusmerkistöjä ja rangaistusasteikkoja koskevat jo tehdyt lainsäädäntömuutokset ovat johtaneet aikaisempaa ankarampaan rangaistuskäytäntöön.

Rikosten ja myös erikseen seksuaalirikosten rangaistuksiin kiinnitetään huomiota pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisessa ohjelmassa. Sen mukaan varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Ohjelman mukaan lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa tarkistetaan. Näiden kirjausten mukaisesti rangaistustasoon vaikuttavien lainsäädäntömuutosten tarve tulee arvioiduksi hallituskauden aikana.

Oikeusministeriössä hallitusohjelman toteuttamisen tarkoituksessa on käynnistetty kyselytutkimus siitä, vastaavatko rangaistukset yleistä oikeustajua. Vuonna 2017 valmistuvan tutkimuksen käytännön toteuttamisesta huolehtii Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.

Tätä kirjoitettaessa eduskunnan lakivaliokunnan käsiteltävänä on kansalaisaloite KAA 3/2015 vp, jossa vaaditaan törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistuksen korottamista yhdestä vuodesta kahteen vuoteen vankeutta. Samalla vaaditaan eräiden muiden lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten minimirangaistuksen korottamista neljään kuukauteen vankeutta rikostaustan tarkistamiseen liittyvistä syistä. Kansalaisaloitteen käsittelyyn on liitetty lakialoite LA 21/2015 vp (Arja Juvonen/ps ym.), jonka on allekirjoittanut 106 kansanedustajaa ja jossa esitetään niin ikään törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistuksen korottamista kahteen vuoteen vankeutta.

Kirjoittaja on lainsäädäntöneuvos oikeusministeriössä.

 
Julkaistu 10.6.2016
Sivun alkuun |