Pirkko Justander

Onko vammaisella naisella seksuaalista itsemääräämisoikeutta?

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on yksi ihmisoikeuksista. Jokaisella on oikeus määrätä omat rajansa. Vammaisille naisille omien rajojen asettaminen on muita naisia haasteellisempaa.

Vammaisten naisten riski kohdata erilaista väkivaltaa tai sen uhkaa on 2–4 kertaa suurempi kuin vammattoman naisen. Erityisen korkea riski on laitoksissa olevilla, kehitysvammaisilla, vaikeasti vammaisilla tai psyykkisesti sairailla henkilöillä. THL:n oppaan mukaan Suomessa kehitysvammaisen naisen riski kohdata seksuaalista väkivaltaa on 4–10 kertaa vammatonta naista suurempi. Väkivallan tekijä on useimmiten entuudestaan tuttu kuten sukulainen, ammattiauttaja tai vammaiskuljetuksesta vastaava henkilö.

Itsemääräämisoikeutta vaikeuttaa tiedon puute. Monesti ajatellaan, etteivät vammaiset ihmiset tarvitse seksuaaliterveyskasvatusta, koska he eivät kuitenkaan tule seksuaalisuuttaan toteuttamaan. Ajatus istuu kumman tiukassa. Vammainen, nuori äiti, muistelee, että hän sai terveyskasvatustunnilla kondomin kuten muutkin oppilaat. Muista poiketen kuitenkin kaikkien kuullen saatesanoilla: "Vaikka ethän sinä tätä tule tarvitsemaan". Tietoa tulisi myös olla enemmän saatavana eri kommunikaatiomenetelmillä kuten selko- tai viittomakielellä jne. Tietämätöntä on helppo huijata ja haavoittaa!

Seksuaalisuus kuuluu myös vammaiselle naiselle

Vammaista tyttöä kasvatetaan ja vammaista naista kannustetaan olemaan mieluummin vammainen kuin tyttö tai nainen. On hyvin vaikeaa ilmasta, mitä tahtoo, jos päähän on pienestä pitäen istutettu ajatus, että seksuaalisuus ei sinulle kuulu. Monet joutuvat elämänsä varrella alistumaan mitä kivuliaimpiin ja kummallisimpiin tutkimuksiin ja operaatioihin. Valitettavasti niiden varjolla voidaan tehdä seksuaalista väkivaltaa ilman, että uhri asiaa edes oivaltaa; vammainen ihminen on liian tottunut kehoonsa kohdistuviin toimenpiteisiin. Ymmärtämisen ongelmat lisäävät vaaraa, mutta toimenpiteeksi naamioidun kajoamisen kohteeksi saattaa joutua ilman niitäkin. Kun seksuaalisuus on tabu, ja nainen on kasvatettu luuloon, ettei sinua kukaan kuitenkaan huoli, voi siitä kasvaa kapinahenki. Se voi ilmetä jopa siten, että suostuu kaikkeen ja joutuu siitä syystä seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Vammaiseen naiseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta johtuu ennen muuta hänen riippuvuudestaan muista ihmisistä. Jos tai kun jotain sattuu, on ammattiauttaja aina asiakastaan ylemmässä asemassa. Hänen sanaansa uskotaan enemmän. Kiinnijäämisen riski voi olla suorastaan olematon. Tällä hetkellä myös lainsäädäntö on tekijän puolella. Sen mukaan suljetuissa yhteisöissä kuten laitoksissa, sairaaloissa tai vankiloissa työntekijän tekemä seksuaalinen väkivalta ei ole raiskaamista vaan pakottamista. Monet vammaiset naiset pelkäävät olosuhteidensa muuttumista, esimerkiksi pakkomuuttoa kotoa laitokseen tai laitoksesta toiseen niin paljon, että mieluummin sulkevat suunsa. Tuntuu siltä, että vammaisen naisen kohtaamassa väkivallassa on paljon kysymyksiä vailla vastauksia. Ei siis ole mikään ihme, ettei juuri kukaan, eivät edes vammaiset tytöt tai naiset itse, kovinkaan helposti pysähdy miettimään vammaisten naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Onneksi on valopilkkuja

Vammaisjärjestöjen naisverkosto oli mukana kirjoittamassa THL julkaisemaa opasta nimeltä Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta. Se ilmestyi vuonna 2013. Viime vuonna Invalidiliiton naistyöryhmä toimitti oppaalle työkirjan nimeltä Uskalla tutustua. Kirjoissa käsitellään vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoja, myös seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa. Kirjojen avulla vammaiset tytöt, naiset sekä heidän omaisensa ammattiauttajia unohtamatta voivat saada tietoa ja neuvoja tästä vakavasta aiheesta. Lisäksi opas sisältää runsaasti kertomuksia tosielämästä. Eräs nainen antoi tapauskertomuksessaan rohkean esimerkin siitä, miten raiskaaja saatetaan tuomiolle. Suurin osa oppaan kirjoittajista sekä kaikki työkirjan kirjoittajat ovat itse vammaisia naisia.

Vammaisten naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden hahmottamisen ensimmäinen askel on naisena voimaantuminen. Myös yhteiskunnan tulee nähdä vammainen nainen naisena, eikä pelkästään vammaisena. Lisäksi tarvitaan tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä vamman vaatimilla kommunikaatiomenetelmillä. Lopuksi tulee turvata yhdenvertainen tuki ja palvelut, jos tai kun joutuu vammaisena naisena samanlaisen väkivallan kohteeksi – mihin kaikki naiset voivat elämänsä varrella joutua. Palveluja ja tukitoimia järjestettäessä tulee huomata, uskoa ja myöntää moninkertaiset riskit. Pienet valonpilkahdukset ennakoivat aamunkoittoa, jota seuraa aina kirkas keskipäivä. Kaikki on siis täysin mahdollista.

Kirjoittaja on suunnittelija Naisten Linjan Naisten moninaisuus -työssä.

Uskalla olla uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta. Vammaispalvelujen käsikirja. THL 2013

Uskalla tutustua. Invalidiliiton naistyöryhmä 2015.

Käsikirjat löytyvät tästä linkistä.

Naisten Linjan moninaisuustyöstä lisää tästä linkistä.

 
Julkaistu 10.6.2016
Sivun alkuun |