Veronika Honkasalo

Kun toisten seksuaalisuus alkoi kiinnostaa

Keskustelupuheenvuorossa käsitellään mm. turvapaikanhakijoiden seksuaalikasvatusta.

YK:n arvioiden mukaan maailmassa oli vuonna 2015 enemmän pakolaisia kuin koskaan aikaisemmin ja pakolaiskriisiä pidettiin pahimpana sitten toisen maailmansodan. Suurin osa 60 miljoonasta pakolaisesta haki apua ja turvaa oman kotimaansa sisältä ja naapurimaista, ja esimerkiksi Syyriassa arvioitiin viime vuonna olleen 7,6 miljoonaa maansisäistä pakolaista. EU-maihin saapui arviolta 1,3 miljoonaa pakolaista, joista suurin osa haki turvapaikkaa Saksasta. Suomeen turvapaikanhakijoita tuli noin 32 000, kun määrä edellisenä vuonna oli noin 3600. (UNHCR:n ja Migrin tilastot, 2015).

Pakolaiskriisin syvetessä myös yhteiskunnallisen keskustelun sävyt jyrkkenivät. Kriisin alkutaivalta kuvasi solidaarisuus ja myötätunto, ja esimerkiksi pääministeri Sipilä lupasi syyskuun 2015 alussa antaa kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Sittemmin turvapaikanhakijoita koskevaa keskustelua ovat alkaneet hallita maahanmuuttovihamielisyys ja rasismi, jotka ovat jo pitkään olleet vallalla Suomessa muutenkin.

Varsinkin mediassa suomalaisten suhtautumista turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun on kuvattu kahden keinotekoisen ääripään kautta. Keskusteluun osallistujat on jaettu niihin, jotka ovat valmiita tarttumaan oman käden oikeuteen torjuakseen hätää pakenevien ihmisten tulon Suomeen, ja niihin, jotka vetoavat toiminnassaan kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Tämä jaottelu ei kuvaa kovinkaan onnistuneesti ihmisten todellisuutta ja asenteita. Kuvaavaa suomalaiselle mediakeskustelulle on, että Soldiers of Odinin kaltaiset suhteellisen marginaaliset ryhmittymät saavat paljon mediatilaa, kun taas ihmisten halusta auttaa puhutaan vähemmän. Syksyllä 2015 kymmenettuhannet ihmiset tarjosivat vapaaehtoisesti apuaan, jotta turvapaikanhakijoiden asettuminen vastaanottokeskuksiin ja Suomeen sujuisi mutkattomasti ja rauhallisesti.

Selvää kuitenkin on, että yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on ollut ennennäkemättömän vihamielistä, mistä ovat saaneet kärsiä myös turvapaikanhakijoita vapaaehtoisesti auttavat ihmiset. Samaan aikaan vastaanottokeskuksiin tehdyt lukuisat polttopulloiskut ovat luoneet turvattomuutta. Maahanmuuttovihamieliset Soldiers of Odin -katupartiot ovat levittäytyneet eri puolelle maata omien sanojensa mukaan turvaamaan suomalaisten tyttöjen ja naisten koskemattomuutta. Ilmeisesti katupartioiden perimmäisistä motiiveista aluksi tietämättömät hallituksen ministerit ja poliisin edustajat toivottivat katupartiotoiminnan ensin tervetulleeksi, mutta myöhemmin esimerkiksi ex-poliisiylijohtaja Mikko Paatero tyrmäsi rasistiset katupartiot "surullisena seurattavana" (IL 7.1.2016).

Seksuaalirikokset julkisessa keskustelussa

Turvapaikanhakijoita koskeva julkinen keskustelu on liittynyt vahvasti seksuaalisuuteen, erityisesti seksuaaliseen väkivaltaan ja seksuaalirikoksiin. Media uutisoi loppusyksystä ja vuoden vaihteessa useista seksuaalirikoksista, joissa epäiltynä mainittiin olevan turvapaikanhakijoita. Myös tekaistuja ilmoituksia tehtiin ja huhuja levitettiin. Esimerkiksi kansanedustaja Pentti Oinonen väitti lehtikirjoituksessa tammikuussa 2016, että turvapaikanhakijaa epäiltiin 15-vuotiaan tytön raiskauksesta Kuopiossa. Myöhemmin väite osoittautui perättömäksi.

Yhteiskunnallista keskustelua käytiin myös rikostilastoista. Varsinkin maahanmuuttovastaisessa retoriikassa seksuaalirikokset haluttiin esittää turvapaikanhakijoiden tyypillisenä käyttäytymisenä. Media ei ole useinkaan onnistunut tuomaan kriittistä vastapuhetta tällaiselle leimaavalle puhetavalle. Professori Päivi Honkatukia muistuttikin Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa (4.12.2015), että piilorikollisuuden ollessa suurta seksuaalirikoksissa poliisille ilmoitettujen tapausten perusteella ei ole järkevää tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä rikosten todellisesta määrästä ja laadusta.

Viimeaikainen keskustelu herättää pohtimaan, miksi keskustelua turvapaikanhakijoista ja maahanmuutosta käydään nimenomaan "toisten" seksuaalisuuteen liitettyjen uhkien kautta juuri nyt? Samantyyppistä keskustelua on käyty muuallakin Euroopassa. Tällaisella "muiden" seksuaalisuuden näkeminen uhkaavana ja vaarallisena on pitkät juuret kolonialismin historiaan, ja puhetapa ilmentää paitsi ihmisten vierautta koskevia pelkoja muuttuvassa tilanteessa myös suoranaista rasismia.

Monikulttuurisuus seksuaalikasvatuksessa

Olen tutkinut jo muutaman vuoden ajan sitä, miten monikulttuurisia kysymyksiä käsitellään seksuaalikasvatuksessa. Olen haastatellut tutkimusta varten seksuaalikasvatuksen asiantuntijoita ja monikulttuurisista taustoista tulevia nuoria sekä analysoinut yläkoulussa ja lukiossa käytettäviä oppikirjoja. Tutkimushankkeeni yhteydessä tapaamani nuorisotyöntekijät ovat kertoneet saavansa jatkuvasti pyyntöjä tulla luennoimaan seksuaalikasvatuksesta vastaanottokeskuksiin. Tällainen tehtävä ei ole aina kovin helppo eikä seksuaalikasvatuksen agenda ole aina selvä. Nuorisotyöntekijöiden mukaan esimerkiksi yhdessä vastaanottokeskuksessa nuoret turvapaikanhakijat ihmettelivät, miksi heille kerrotaan seksuaalisuudesta ja seksistä, kun heidän päällimmäisenä huolenaan on sukulaisten pärjääminen entisessä kotimaassa ja se, miten he voivat alkaa rakentaa tulevaisuuttaan Suomessa.

Huoli seksuaalikasvatuksen akuutista tarpeesta näyttääkin olevan muiden kuin turvapaikanhakijoiden itsensä määrittämää. Asiaa käsittelevissä uutisissa kerrotaan usein suomalaisten valistavan turvapaikanhakijoita siitä, miten seksuaalisuus meillä ymmärretään. Tällainen seksuaalikasvatus ei siten perustu dialogiselle suhteelle, jossa tieto syntyisi vuorovaikutuksessa, vaan suomalaiset ottavat tietävän opettajan roolin ja turvapaikanhakijat nähdään kasvatuksen kohteina – äärimmillään oletettujen barbaaristen kulttuuripiirteiden kantajina, joista heitä halutaan kasvattaa pois. On selvää, että vastaanottokeskuksissa on hyvä keskustella suomalaisesta yhteiskunnasta ja avata suomalaisen palvelujärjestelmän toimintatapoja. Samoin tarpeen on käsitellä suomalaisen yhteiskunnan kulttuurista ja historiallista perustaa. Seksuaalikasvatus on kuitenkin toimivinta keskustelukumppaneiden välisessä tasa-arvoisessa vuoropuhelussa, jonka lähtökohdaksi otetaan turvapaikanhakijoiden oma tietotaito. Oppimista edellyttävä luottamus syntyy varmimmin keskustelukumppaneiden kokiessa, että heidän ihmisarvoaan ja tietämystään kunnioitetaan.

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Nuorisotutkimusseurassa.

 
Julkaistu 10.6.2016
Sivun alkuun |