Haaste 2/2016

Teemana seksuaalinen itsemääräämisoikeus

Artikkeleita

Naisjärjestöjen Keskusliiton entinen pääsihteeri ja naisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntija Leena Ruusuvuori on ollut kehittämässä monia palveluita seksuaalirikosten uhreille. Tosin palveluja ei ole ollut saatavilla vielä kovinkaan kauan ja edelleen niitä on vähän. Hän korostaa poliitikkojen tuen tärkeyttä asioiden eteenpäin viemisessä.

Artikkelissa tarkastellaan nuorten kokeman seksuaalisen häirinnän ja väkivallan yleisyyttä Kouluterveyskyselyn valossa.

Uskonnollissa yhteisöissä tapahtuneet lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat herättäneet huomiota ja media on uutisoinut niistä. Kohut ovat herättäneet kysymyksiä niin yhteisöissä kuin niiden ulkopuolella.

Kirjoituksessa pohditaan seksuaalirikoslainsäädännön tavoitteisiin, sisältöön ja muuttamiseen liittyviä näkökohtia.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus valittiin keskeiseksi suojeltavaksi oikeushyväksi seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksessa (L 563/1998). Keskeinen rikos on raiskaus, jonka soveltamisalaa on laajennettu 2010-luvulla kahdella lainmuutoksella (L 495/2011 ja L 509/2014). Edelleen keskustellaan siitä, tulisiko raiskaus määritellä Suomessa suostumuksen puutteeseen perustuvan tunnusmerkistön kautta vai pitäytyä nykyisessä pakottamiseen perustuvassa tunnusmerkistössä.

Yksilön itsemääräämisoikeus seksuaalirikosten sääntelyn on perusteluna verrattain tuore, ja tämä yksilön autonomiaan ankkuroituvan sääntelyn kehitys alkoi Suomessa asteittain vasta 1900-luvulla. Ennen tätä seksuaalirikosten sääntely on liittynyt taloudellisten suhteiden järjestämiseen sekä maalliseen ja uskonnolliseen valtapolitiikkaan.

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on sekä vapauteen että seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuva rikos. Ihmiskaupparikokseen liittyvä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota.

Raiskauksen tai muun seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan uhreille ei ole palveluja riittävästi. Lisäksi palvelut ovat keskenään koordinoimattomia. THL:n julkaisema ohjeistus auttaa sairaanhoitopiirejä ja tulevaisuudessa sote-alueita luomaan alueellisia hoitoketjuja.

Juttukokonaisuudessa kerrotaan mm. Tukinaisen, Välitä!-yksikön, Naisten Linjan, Nuorten Exitin ja Tyttöjen Talon kuulumisia ja näkemyksiä seksuaaliväkivaltatyön haasteista sekä esitellään uusia hankkeita.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on yksi ihmisoikeuksista. Jokaisella on oikeus määrätä omat rajansa. Vammaisille naisille omien rajojen asettaminen on muita naisia haasteellisempaa.

Suomessa seksuaalirikollisten kuntoutus on painottunut seksuaalirikoksesta tuomittujen kuntoutukseen. Vuosittain seksuaalirikoksista tuomitaan alioikeuksissa noin 500 henkilöä, joista osa osallistuu kuntoutusohjelmaan rangaistusajan suunnitelman mukaisesti. Stop-ohjelma on käytössä Riihimäen vankilassa ja Uusi suunta -ohjelma useissa suljetuissa laitoksissa, avolaitoksissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Kuntoutusohjelmien tavoitteena on edistää rikollisesta käyttäytymisestä irrottautumista ja vähentää seksuaalirikosten uusimista.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn on Euroopassa kehitetty erilaisia ohjelmia. Myös Suomessa tarvittaisiin matalan kynnyksen ohjelmaa.

Verkossa tapahtuvan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön torjunta on monin tavoin haastavaa. Artikkelissa kerrotaan KRP:n internettiedustelun työstä.

Monet haittaohjelmat ja huijaukset käyttävät seksiä houkuttimena, vaikka itse liiketoiminta ei liity seksiin.

Keskustelupuheenvuorossa pohditaan joukkoahdistelun määritelmää.

Keskustelupuheenvuorossa käsitellään mm. turvapaikanhakijoiden seksuaalikasvatusta.

2000-luvulla vankien perhesuhteet ovat tulleet vahvemmin huomion kohteeksi uusien kriminaalipoliittisten linjausten kuten rangaistusaikaisen kuntoutuksen korostamisen ja aikaisempaa avoimempien rangaistusmuotojen myötä. Erityisesti lapsen oikeuksien näkökulman vahvistuminen on haastanut katsomaan vanhempien vankeutta ja siihen liittyviä käytäntöjä uusilla tavoilla. Nykytilanteessa tarvitaan tutkimustietoa vankien perhesuhteista sekä ymmärrystä siitä, kuinka perhettä tarkastellaan rikosseuraamusalalla.

Kriminologia-palstalla käsitellään kroonisen rikollisuuden ennustamista.

Monet keinot näyttävät voivan vähentää seksuaalirikosten riskiä ennen kuin niitä tapahtuu. Tieto eri toimien tehosta on tosin katkelmallista ja paikoin epävarmaa, mutta yhtä ja toista jo aletaan tietää melko varmasti.

 
Julkaistu 10.6.2016
Sivun alkuun |