Ari Juuti

Vankilat kiinnittävät huomiota radikalisoitumiseen

Vaikka väkivaltainen radikalisoituminen ei ole Suomessa vakava ongelma ja riski Suomen joutumisesta terrori-iskujen kohteeksi on pieni, niin väkivaltaisen ekstremismin torjuminen koetaan Suomessakin erittäin tärkeäksi. Rikoslakiin on 2000-luvulla lisätty terrorismirikoksista erillinen luku ja sitä on täydennetty viime vuosina. Vuonna 2012 sisäministeriö julkaisi ensimmäisen kansallisen toimenpideohjelman väkivaltaisen ektremismin ennaltaehkäisemiseksi osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaa.

Radikalismista, ekstremismistä ja terrorismista puhutaan usein synonyymeinä. Kun väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, se oikeutetaan tai siihen kannustetaan aatemaailmalla perustellen, on kyse väkivaltaisesta ekstremismistä. Radikalisoituminen tarkoittaa henkilön aatemaailman muuttumista eri tekijöiden vaikutuksesta mustavalkoisemmaksi. Henkilö voi radikalisoitua osana ryhmää tai erillään muista. Sille on kuitenkin tunnusomaista käsitys oman toiminnan ja maailmankuvan paremmuudesta tai ylivertaisuudesta. Tämän johdosta muiden uskontojen, ideologioiden ja aatteiden kannattajat nähdään vähempiarvoisina tai vääräuskoisina. Varsinainen väkivallan hyväksyminen ja sen käyttö, eli väkivaltainen radikalisoituminen, tapahtuu tämän ohella tai seurauksena. (Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2/2013)

Suomen Rikosseuraamuslaitos (Rise) on vuodesta 2013 lähtien ollut mukana eurooppalaisessa radikalisaatiotyöryhmässä RAN P&P (Radicalisation Awareness Network Working group on prison & probation), jossa jaetaan kansainvälisellä tasolla kokemuksia radikalisoitumisen tunnistamisesta ja torjumisesta rikosseuraamustyössä. Risen edustajat ovat mukana myös kansallisissa yhteistyöelimissä.

RAN-työryhmässä jaetun kokemuksen mukaan yksittäisen toimijan yritykset vaikuttaa radikalisoituneeseen henkilöön eivät ole johtanut toivottuun lopputulokseen. Häneen vaikutetaan tehokkaimmin paikallistasolla eri viranomaisten, sosiaalitoimen, uskonnon edustajien, sosiaalisen yhteisön ja perheen yhteistyöllä. Vankiloissa on tärkeää tunnistaa radikalismin edustajat ja sille helposti altistuvat vangit. Tämä edellyttää henkilöstön kouluttamista, jotta heillä on tehtävään riittävä ammattitaito. Lisäksi vankilassa tehtävällä tiedonhankinnalla, viranomaisyhteistyöllä ja sijoittelutoiminnalla pystytään ehkäisemään radikalismin leviämistä.

Verkostotyö tarpeen

Väkivaltaiseen radikalismiin vaikuttaminen yksilötasolla vaatii laajaa verkostoyhteistyötä. Rikosseuraamuslaitos tai poliisi eivät ole yksin tämän ilmiön kanssa, vaan väkivaltaisen radikalismin uhkaa on varauduttu torjumaan monella taholla. Muun muassa kuntatasolla tehdään vaikuttavaa ennaltaehkäisevää työtä ja tästä on hyvänä esimerkkinä Helsingin kaupungin yhteistyöverkosto, jossa on mukana myös Risen edustaja.

Risellä on perinteisesti hyvät ja tiiviit suhteet poliisiin ja sosiaaliviranomaisiin, joten siltäkin osin yhteistyö toimii. Suojelupoliisi kouluttaa suljetuissa vankiloissa henkilökuntaa radikalisaation tunnistamisesta ja yhteistyöstä viranomaisten kanssa.

Erityisiä kuntoutusohjelmia ei Suomessa vielä ole

Varsinaisia kuntoutusohjelmia väkivaltaisesta ekstremismistä irtautumiseen ei Risessä vielä ole käytössä. Esimerkiksi Tanskassa on käytössä exit-ohjelma väkivaltaisesta ekstremismistä irrottautumiseksi. Mahdollisesti olemassa olevat rikoksesta irtaantumista edistävät ohjelmat toimivat riittävän hyvin, jos radikalisoituneella henkilöllä on riittävästi motivaatiota muutokseen. Haasteellisinta on vaikuttaa väkivaltaiseen extremismiin johtaneisiin asenteisiin ja ajatteluun. Henkilön oma motivaatio on muutoksen lähtökohta. Motivaation lisäksi kun kuusi A:ta toteutuu eli ihmisellä on ammatti, asunto, auto, aviopuoliso ja AA-yhteisön tuki, hänellä on harvoin motivaatiota rikoksen tekemiseen. Silloin perustarpeet ovat tyydytetty ja perheyhteisö ja sosiaalinen verkosto tukevat rikoksetonta elämää. Tätä metodia on kokeiltu ainakin Saksassa, jossa väkivaltaisesta radikalismista eroon pääsemiseksi rangaistuksen suorittaneelle nuorelle järjestettiin sosiaalisen verkoston tuen lisäksi asunto, auto ja työpaikka. Vaimosta tai AA-yhteisöstä ei esityksessä mainittu, mutta kokeilu oli ainakin esitykseen mennessä onnistunut.

Todennäköisesti lievimpiin terrorismirikoksiin syyllistyneitä tuomitaan Suomessa yhdyskuntapalveluun, kuten on tapahtunutkin, jolloin heidän asenteisiinsa vaikuttaminen ja käyttäytymisen seuraaminen ja muutoksen todentaminen on haasteellisempaa kuin vankilassa viranomaisen valvonnassa 24/7 olevien rikoksesta tuomittujen. Toisaalta vapaudessa rangaistusta suorittavilla ei ole mahdollisuutta radikalisoida muita vaikutuksille alttiita vankeja. Käytännössä siviilissä rangaistusta suorittavien valvonta uusintarikollisuuden näkökulmasta jää yleistä järjestystä ja turvallisuutta valvovalle poliisille. Terrorismista tuomittujen rikoksen tekijöiden toimintaa seurataan onneksi myös muidenkin viranomaisten toimesta.

Kirjoittaja on Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuudesta vastaava ylitarkastaja.

Lisätietoa RAN-verkoston rikosseuraamusryhmästä

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |